Argumentointi on tärkeä taito, sillä nyky-yhteiskunnassa on paljon keskusteltavaa. Ja oli kai ennenkin, mutta meitä kiinnostaa enemmän nykykeskustelu. Koska mennyt on tavallaan takanapäin, ja nykyisyys on oikeastaan niinku tässä.
Haluan nyt listata kaksi väärää argumentointimallia, jotka pitää saada karsittua keskusteluista. Ensimmäinen on tutumpi, mutta toinen vaatii kyllä avaamista.
- Tonepolisointi eli huonoon käytökseen puuttuminen.
- Faktualisointi eli logiikan hyödyntäminen väittelyissä.
Faktualisointi on äärimmäisen vaarallinen virheargumentointimalli, koska ensinnäkään kaikilla ei ole pääsyä faktojen äärelle. Niinpä faktojen käyttö on syrjivää ja sortavaa jo ihan lähtökohtaisesti, sillä ne ovat vain etuoikeutettujen saatavilla. On helppo olla korkeastikoulutettu ja lukutaitoinen ja vedota sen nojalla faktoihin.
Faktualisoinnin toinen ongelma on tunteiden, kokemusten ja tämän hetken ohittaminen. Millä perusteella voimme muka väittää, että faktat ovat tärkeämpiä kuin tunteet? Tunteet ovat kuitenkin tärkeä osa ihmisyyttä, ja ilman tunteita olisimme vain kylmiä koneita. Faktualisointi siis mekaanistaa keskustelua ja ohittaa ihmisyyden kokonaan.
Kolmas faktualisoinnin ongelma on sen loukkaavuus. Moni fakta loukkaa erilaisia ihmisryhmiä. Siispä emme voi käydä tasapainoista keskustelua, jos toinen osapuoli on altavastaavassa asemassa.
Tämän vuoksi vaadin faktatonta keskustelua. Nouskaa barrikadeille faktualisointia vastaan!
Oliko kirjoitus ironinen vitsi? Jos fakta on että tuhkarokkorokotus ja turvavyön käyttö pelastavat ihmishenkiä, niin faktoja ei saa esittää. Pitää siis keskustella tasolla ”Minusta turvavyön käyttö on/ei ole kivaa”. Ehkä ymmärryksessäni on jotain vikaa…
Kyllä se oli ironinen vitsi.
Vitsi ei ollut kovin onnistunut. Kun lehdistön ja television mielestä tasapuolisuus on sitä että tieteen ja huuhaan edustajille annetaan yhtä paljon palstatilaa ja puheaikaa, niin aletaan lähestyä suosittelemaasi faktualisoinnin välttämistä. Suomessa voi olla median edustajia, jotka eivät ymmärrä kirjoitustasi vitsiksi vaan ottavat sen tosissaan.
Se on muuten erinomainen medialukutaitotesti, jos tämä teksti menee läpi mediassa. Suorastaan odotan sitä.
Jokaisella on tietysti oma tapansa keskustella. Aika moni hermostuu jos faktat eivät pidäkään omien näkemysten kanssa yhtä. Minä pyrin esittämään faktat niin, ettei vastapuoli tunne itseään nolatuksi. Aloitan faktan esittämisen usein näin: ”Minun käsittääkseni…”
Jos tarkkailee vähänkään poliittisten kellokaiden ulostuloja, niin tämän ponnekkaan kannanoton mukaan on menty jo aika monta vuotta. Tällä huumorilla on tuoreen asfaltin sävy.
Ja mitä mediaan tulee, niin iso lauma toimittelijoitakin toimii täsmälleen kuvauksen mukaisesti ja katsoo oikeudekseen annostella faktojen määrää oman poliittisen agendansa mukaan eikä olla välittämässä tietoa antamatta omien mieltymysten vaikuttaa siihen mitä kerrotaan ja mitä ei.
Tämä vitsiksi tarkoitettu on pikemminkin surullinen havainto jo suurelta osin.
Surullisin osuus tässä vinossa hymyssä tulee siitä, ettei enää ole eroa sen kuuluisan ”totuus” ja paljon parjatun ”valhe” median välillä. Molemmissa ovat tunteet ja faktat kuin sillisalaattia. Tunnepuoli liiankin usein voitollisessa asemassa fakta puoleen nähden.
Musta huumori on mun lajini. 🙂
Oikeasti olen tosi huolestunut faktojen unohtumisesta varsinkin poliittisessa päätöksenteossa.