Sain lukijapostia Kallelta:
Ihan pientä konsultointia vailla:
1-2 kertaa viikossa VAI 1–2 kertaa viikossa?
1-2 tapahtumaa VAI 1–2 tapahtumaa?
Näistä jälkimmäiset vaihtoehdot olivat oikein (edellyttäen että pitkä viiva näkyy juuri sinun selaimessasi ehjänä).
Kirjoitin vastausmeiliini Kallelle lyhyet perustelut, mutta päätin sadepäivän kunniaksi postata viivoista laajemminkin.
Lyhyt viiva eli tavuviiva eli yhdysmerkki
Lyhyen viivan virallinen nimi on yhdysmerkki, mutta nimitys on idiootti. Harva maallikko tajuaa, että sana ”merkki” tarkoittaa viivaa. Yhtä hyvin meillä voisi olla ”kauttamerkki” ja ”ajatusmerkki”.
Mutta asiaan. Lyhyttä viivaa käytetään yhdyssanoissa ja tavutuksessa:
- Kun liität sanaan numeron tai lyhenteen: MM-kisat, asiakas-wc, 12-vuotias, 30-osainen.
- Kun liität nimen tai vierasperäisen sanan suomenkieliseen sanaan: Kalle-setä, kohu-Jaana, roaming-maksu.
- Kun et halua toistaa yhdyssanojen yhteistä osaa: luku- ja kirjoitustaito, työtakki ja -kengät.
- Kun yhdyssanan rajalla on sama vokaali: ilta-ateria, kuu-ukko.
- Kun rakennat moniosaisesta nimestä tai ilmauksesta yhdyssanan: antaa mennä -periaate, Mercedes Benz -työsuhdeauto.
- Kun haluat rinnastaa kaksi tasavahvaa asiaa: viritin-vahvistin, isännöitsijä-talonmies, kirsikka-suklaapiirakka.
- Kun kirjoitat yhdysnimiä: Anna-Maija Gyllendorf-Holopainen, Esa-Pekka Mäki-Vuorio, Mänttä-Vilppula.
- Kun haluat korostaa tavuittain lukemista tai kun tavutat tekstiä taitossa: hän tavasi hi-taas-ti.
Pitkä viiva eli ajatusviiva eli en-dash
Pitkää viivaa käytetään
- luettelomerkkinä eli ranskalaisena viivana
- välimerkkinä eli ajatusviivana – kunhan kirjoitat sen irti viereisistä sanoista –
- raja-arvon ilmauksissa ja vastapari-ilmauksissa.
Nämä viimeksi mainitut ovat Kallen tarkoittamia tapauksia. Siltä varalta että viiva ei satu näkymään oikein juuri sinun ruudullasi, niin seuraavissa esimerkeissä on pitkä viiva.
- Kun kirjoitat ajankohtia: klo 9–12, ke–to 11.–12.6., vuosina 2012–2013.
- Kun kirjoitat raja-arvoja: se maksaa 5–7 euroa, siellä oli 100–120 ihmistä.
- Kun ilmaiset vastapareja: on–off-kytkin, Suomi–Ruotsi-maaottelu (ensin pitkä viiva, sitten lyhyt).
Ylipitkä viiva eli em-dash
Tämä on helppo sääntö: suomen kielessä et tarvitse ylipitkää viivaa eli merkkiä —.
Kuinka korvaan pitkän viivan sähköisessä tekstissä?
Kaikissa sähköisissä välineissä pitkä viiva ei välttämättä näy. Nytkin todennäköisesti osalla tämän postauksen lukijoista on edessään vain lyhyitä viivoja.
Niinpä kirjoitan esimerkiksi sähköposteissa pitkän viivan lyhyeksi. Se ei maailmaa kaada. Eikä taida edes huojuttaa.
Onko viivoilla oikeasti väliä?
Oletetaan, että jompikumpi viivoista – lyhyt yhdysmerkki tai pitkä ajatusviiva – poistettaisiin, ja joka paikassa käytettäisiin vain sitä toista.
Kärsisikö tekstin luettavuus, ymmärrettävyys tai selkeys missään tapauksessa? Olisiko jotain tapausta, jossa kaipaisimme oikeasti sitä poistunutta viivaa – siis muutenkin kuin vain säännön takia?
Jos vastaus ylläolevaan on ”ei”, niin mielestäni kaksi viivaa on tarpeetonta painolastia kielessämme ja joutaa pois. Toki jos joku haluaa edelleen briljeerata viivatietämyksellään, niin siitä vaan, en ole sitä kieltämässä. Mutta toivottavasti minulta ei vaadita viivaosaamista vaan saan keskittyä tärkeämpien asioiden opetteluun.
Nimimerkki ”viivasokea”
PS. Pitäisi vielä tietää mistä kohtaa tietokoneen näppäimistöä sen pitkän – vai liekö lyhyen – viivan saa. Kun ei näppäimissä näy kuin yhden pituisia…
– – _ | / I <-tuossa minun näppäimistöni viivat, joista yksi on oikeasti iso i-kirjain 😉
Hannu, ei tällä suurta väliä olekaan. Pitkän ja lyhyen viivan merkitysero tulee ilmi vain poikkeustapauksissa.
”Ajoin Helsinki-Vantaan päästä päähän” lyhyellä viivalla tarkoittaa lentokenttän ajamista edestakaisin.
”Ajoin Helsinki–Vantaan päästä päähän” pitkällä viivalla viittaisi näiden paikkakuntien väliseen tiehen.
Erot ovat siis varsin marginaalisia. Joku taitavampi kielitieteilijä osaisi sanoa, miksi kahteen eri mittaiseen viivaan on päädytty.
No niin, olin siis väärässä, myönnän. Heti löytyi selkeä, realistisen käytännönläheinen esimerkki elävästä elämästä, jossa viivan pituudella on todella merkitystä. Hienoa!
Tosin silloin kun oikeasti ajelen Helsinki-Vantaan kiitoteitä edestakasin, on oikea välimerkki luultavasti kaikkein pienin huolen aiheeni…
Ja varmuudeksi monta 😉 😉 😉 😉 😉
Hei, kiitos jälleen! Tästä oli taas apua ja muistin virkistystä! Kiva, että toisinaan tulee näitä kielioppipläjäyksiä! Taas opin jotian uutta – ainakin luulen niin. 🙂
Ilo olla avuksi! Innostun yleensä postaamaan kieliopista lukijakysymysten myötä.
Viime syksynä yliopistolla kieloppikurssin tehtävissä nämä viivojen pituudet aiheuttivat pientä päänvaivaa, koska apuvälineeni (ruudunlukuohjelma tai pistenäyttö) eivät erottele niitä toisistaan. Myöskään pistekirjoituksessa ei ole kuin yhden mittainen viiva. Silti piti osata tehhtävässä sanoa, onko välimerkit oikein… Toisaalta olin nyt huomaavinani, että puhesynteesini sittenkin erottaa viivat toisistaan: toisen se sanoo aavistuksen korkeammalla äänellä kuin toisen! Saa olla korva tarkkana. Silti en edes tiedä, miten pystyisin kirjoittamaan eri mittaisia viivoja. Word taitaa niitä muokata automaattisesti, mutta miten muuten – en tiedä.
Ronja, mielenkiintoista! Mä itse asiassa ajattelin sua kun kirjoitin tuota tekstiä. Sijoitin sekaan tarkennuksia viivojen pituudesta, kun ajattelin, että sun lukuohjelma ei välttämättä erottele viivoja.
Minun näytölläni nuo viivat näyttävät samanmittaisilta ja asia tulee toki ymmärretyksi viivasta huolimatta. Arkikäytössä viestin ymmärrettävyys tulkoon ennen muotoa. Muistan kuitenkin opiskeluajoilta, miten ärsyttävää oli, kun ainakaan Word-tekstinkäsittelyohjelma ei tajunnut niiden vivahteita ja aina sai käsin jälkikäteen korjailla.
Netissä tosiaan harvoin saa juuri oikean mittaisia viivoja – ainakaan sellaisia, jotka näkyvät kaikkien näytöllä juuri oikeanlaisina. Pedanttiuspuuskan iskiessä käytän yhdysmerkkiä raja-arvotapauksissa näin: 1 – 2 euroa, vuosina 1980 – 1983. Välilyönti siis ennen ja jälkeen yhdysmerkkiä ja taas saa näyttää olevansa niin oikeakielinen, että ihan pilkkuun sattuu 🙂
Mun silmääni vihloo se, että Word muuttaa lyhyen viivan pitkäksi noissa ”Keltainen pörssi -ilmoitus” -tapauksissa. Pitkä viiva sattuu tosi pahasti herkkiin kielioppi-iiriksiini.
Ajatteles, kuinka paljon helpompaa on englanninkielisissä maissa. Jokaisella valtiolla on vähän toisistaan poikkeavat ortografiaohjeistuksensa (jos niitä on ollenkaan), joten englanniksi voi perustella kaikki viivat oikeiksi.
Nuo Wordin automaattimuutokset ovat tosi ärsyttäviä. Sitä paitsi ne voivat vaihdella eri Word versioissa tai kun Wordin kieli vaihtuu. Minulla ei esim. lyhyt viiva vaihdu pitkäksi samalla tavalla kuin sinulla, Katleena.
Noita Wordin automaattimuutoksia voi itse säädellä ainakin jossain määrin. Eri Wordin versioissa säätöikkuna voi löytyä eri paikoista, minun Wordissäni löytyy:
Tiedosto/ Asetukset ja esille pomppaavasta ikkunasta vasemmalta valinta Tarkistustyökalut ja sitten vielä painike Automaattisen korjauksen asetukset…
Asetuksista löytyy mm. ”Korvaa Yhdysmerkit viivoilla”. Tuo saattaa, Katleena, olla juuri se joka sinua ärsyttää – tai sitten ei, minä en ainakaan ota tolkkua Wordin tekoälystä näissä automaattimuutoksissa 😉
Voi kun joku tekisi hyvän, yksinkertaisen tekstieditorin, jossa olisi kaikki tarpeellinen mutta ei yhtään enempää.
Pääsisi eroon Wordistä! 😉
Kun asennan uuden Wordin (tai vastaavan), ensimmäiseksi poistan kaikki automaattiasetukset. Laittelen niitä sitten takaisin pikkuhiljaa. Suosittelen. Siinä oppii myös muokkaamaan työkaluansa.
Kuinka helppoa elämä olikaan silloin, kun käytimme kirjoituskonetta…
Oletteko muuten huomanneet, että Word muuttaa kolme pistettä yhdeksi merkiksi?
Valtamediassa on alkanut näkyä tapaa kirjoittaa ulkomaiset nimet alkukielen aksenttimerkkien kanssa. Kansalaisen pitäisi kai sitten osata kiekaista ne alkukielen tapaan.
Kun tälle linjalle on lähdetty, kirjoittakaamme vieraskieliset sanat myös alkukielen kirjaimistolla. хорошо!
Jos yksikin kauppa jää saamatta tai yksikin asiakas loukkaantuu tämän virheen takia, niin vähissä on ongelmat. En jää kaipaamaan, heippa vaan!
Jaakko, ei siitä ollutkaan kysymys. En usko, että viivojen takia mitään kauppa jää saamatta.
Halusin sen sijaan vastata lukijan kysymykseen. Jos joku haluaa tietää, mitä viivat kirjoitetaan oikein, autan häntä mielelläni.
Jätit selventämättä, että mistä näppäimistöltä saa ajatusviivan?
Macilla ajatusviiva tulee tällä yhdistelmällä:
Alt + tavuviiva
Sen sijaan PC:issä yhdistelmä taisi olla seuraava:
Ctrl + numeronäppäimistön miinusmerkki
Tästä jälkimmäisestä en kylläkään ole aivan varma.
Tämä on tyyppiesimerkki siitä mikä kieliopissa on pielessä. Harmittava pohjanoteeraus hyvässä blogissa. Väliviivan pituudella ei ole _pienintäkään_ vaikutusta tekstin ymmärrettävyyden tai tehon kanssa. Turhat säännöt ovat aina haitallisia. Niitä ei pidä opiskella vaan lakkauttaa.
Esim. ”Mulla on 2-3 perustetta väitteelleni”. Virheellisen lyhyen viivan kanssa tuon lukumäärän voi ilmeisesti ymmärtää ihan väärin: 23, 8, miljaardi, peruna tai sentrifugi?
Erkka, voit vetää henkeä ja tasata pulssisi. Uskon, että saat aivan rauhassa kirjoittaa millaisen viivan haluat.
Postasin viivoista siksi, että sain lukijakysymyksen, johon halusin vastata. Moni ihminen on kiinnostunut kielioppisäännöistä, mutta eivät tietenkään kaikki.
Tarkennus. Turhat (kielioppi)säännöt ovat niin uuvuttavia, että tekee mieli skipata suurin osa säännöistä. Tällöin hyvienkin ohjeiden hyöty pienenee.
Niinpä mäkin sorruin kiihkossani kehnoon taivutusmuotoon ed. vuodatuksessa 😉
Hieno kirjoitus! Olen paljon miettinyt että missä kohtaa on pitkän ja missä lyhyen viivan paikka 🙂 sitten kysymys: jos romaanin nimi on vaikka Pariisi–Lontoo, niin kirjoitetaanko se pitkällä viivalla väleillä vai ilman? (vrt. Pariisi – Lontoo)
Saskia, kirjoittaisin tuon pitkällä viivalla ilman välejä.
Sitten jos pitkää viivaa ei jostain syystä saa aikaan, niin kielitoimisto suosittelee komboa välilyönti + tavuviiva + välilyönti.
https://www.cs.tut.fi/~jkorpela/word.html
Täällä kattava opas asiaan. Viivan pituus kertoo lähinnä siitä, kuinka huolitellun vaikutuksen kirjoitta haluaa tehdä lukijaan.
Juu, Korpelalla on hyvät esimerkit. Kiitos linkistä!
Tykkään, että viivat ovat kohdallaan. Pitkän viivan saa peeseestä ulos alt + 0150 -komennolla. Siihen tottuu, kun käyttää tarpeeksi usein.
Luettuani yllä olevan keskustelun, näin kuusi ja puoli vuotta jälkikäteen, tuumailin seuraavaa:
On hieman epäselvää, kuuluuko viivamerkkien hallitseminen varsinaisesti kieliopin vai painotekniikan alaan. Kirjoituskoneitten valtakaudella – jonka loppuvaiheet muistan hyvin – ei viivamerkkejä todellakaan opetettu koulussa. Ne eivät kuuluneet myöskään kaunokirjoituksen opetukseen, vaikka periaatteessa olisi ollut aivan mahdollista opettaa kirjoittamaan tietyissä tilanteissa »lyhyt viiva» ja toisissa »pitkä viiva».
Kaikkien painoteknisten viivamerkkien (esim. yhdysmerkki, n‑ajatusviiva, m‑ajatusviiva ja miinusmerkki) erottaminen toisistaan sujuvassa kaunokirjoituksessa tai käsintekstauksessa olisi nähdäkseni täysin mahdotonta. Tämä ei kuitenkaan johda siihen, että viivamerkkejä koskevat säännöt pitäisi »lakkauttaa». Ei, ne on aivan hyvä säilyttää, ja niitä voi jonkin verran kouluissa opettaakin, mutta niitten tarkkaa noudattamista ei tulisi vaatia rivikansalaisilta. Tavallisille kielenkäyttäjille riittäisi mielestäni mainiosti konekirjoitusaikakauden sääntö: ajatusviivan voi korvata yhdysmerkillä, kunhan sen molemmin puolin jättää tyhjän tilan: »2–3» = »2 – 3».
Mihin viivamerkkisääntöjä sitten tarvitaan? Ne ovat olemassa painotekniikan ja yleisesti ottaen laadukkaan julkaistavan tekstin tuottamisen ammattilaisia varten. Hyvin toimitettu tietokirjateksti on monen mielestä miellyttävämpää ja selkeämpää luettavaa, kun siinä ovat muun muassa viivamerkit kohdallaan. Sen sijaan SMS-tekstiviesteissä tai käsin kirjoitetuissa, jääkaapin oveen kiinnitetyissä liimamuistilapuissa on pärjättävä yhdellä, aivan enintään kahdella viivamerkillä – ja varmasti pärjätään.
Muistan hyvin senkin, miten ajatus viivamerkkien ja muun kirjapainotekniikan hallitsemisesta tuli osaksi minun arkielämääni. Kyseessä oli jokin Apple-yhtiön julkaisema tekstinkäsittelyopas, jossa painotettiin: »Mac-tietokoneesi ei ole kirjoituskone!» Apple siis otti asiakseen velvoittaa tekstinkäsittelyohjelmien käyttäjät laatimaan ulkoasunsa puolesta huolitellumpia tekstejä, koska ohjelmat ja tulostimet kerran mahdollistivat sellaisten laatimisen! Ajatus tuntuu käyneen hyvin kaupaksi myös kielenhuoltajiemme suunnalla. (Mainittakoon, että itse en ole milloinkaan omistanut Macintosh-tietokonetta.)
Minä kirjoitan mielelläni »oikeita» ajatusviivoja käyttäen, kun nykyisen Linux-käyttöjärjestelmäni tarjoama laajennettu suomalainen näppäimistöasettelu on tehnyt siitä helppoa. En silti haluaisi mitenkään erityisesti »briljeerata» painoteknisillä merkeillä. Jos minä vaatisin kaikkia ihmisiä kiinnittämään erityistä huomiota viivamerkkien huoliteltuun käyttämiseen, eikö se olisi yhtä hullua kuin jos joku autoasentaja vaatisi kaikilta ihmisiltä laajoja autonhuoltotaitoja – myös meiltä, jotka liikumme lähinnä polkupyörällä ja joukkoliikenteellä? Kykymme omaksua yleissivistystä on rajallinen.
Ongelmana eivät ole yksityiskohtaiset kielioppisäännöt sinänsä. Ongelmana on se, ettei nähdä selvää eroa ammattilaistekstin tuottamiseen tarkoitettujen sääntöjen (joita toki harrastelijakin saa halutessaan noudattaa) ja arkiteksteihin tarkoitettujen sääntöjen välillä.
Kyllä, minä kannatan jopa suomen kielen välimerkkisääntöjen helpottamista nykyiseen verrattuna. Kannatan, kunhan uusien »arkisääntöjen» noudattamisesta tehdään yksinkertaisesti kaikille sallittu vaihtoehto – ei myös ammattitoimittajia ja ‑kirjailijoita velvoittava pakko.