Jari Parantainen
Music Export Finlandin toiminnanjohtaja Paulina Ahokas ihmetteli puheita siitä, että viestintä olisi yrityksissä jotenkin erillään myynnistä tai markkinoinnista.
Itse en ihmettele sitä lainkaan. Se on nimittäin karu totuus.
Kuuntelin keväällä erästä viestintäjohtajaa. Ammattilainen puhisi harmista. Kilpailija oli saanut puffinsa läpi lehdessä.
Paitsi että on se niin väärin, vihulainen oli onnistunut ujuttamaan tiedotusvälineeseen myös silkkaa valetta.
Siinä sivussa selvisi tämän pomon tavoite. Hänen elämäntehtävänsä oli masinoida juttuja erilaisiin aviiseihin. Se oli tärkein mittari, josta hän vastasi esimiehelleen.
Firman tuotteet ovat yhtä kiinnostavia kuin selluloosatonni tai valokaapelikela.
Silti viestintäjohtaja oli vakaasti sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen pitäisi tietää, mitä hänen työnantajansa valmistaa. Sillä ei ollut mitään merkitystä, ettei yksikään kuluttaja osta firmalta koskaan mitään. Maksavat asiakkaat olivat muita yrityksiä – ja silloinkin pääosin ulkomaisia.
Viestijäämme ajava voima tuntui olevan se, etteivät hänen satunnaiset tuttunsa eivät oikein ymmärtäneet hänen toimialaansa. Mitä ihmettä pulju oikein valmisti? Oli kiusallista selittää asiaa kuntosalilla, K-kaupassa tai seminaarissa kerta toisensa jälkeen.
Niinpä viestintäjohtajamme oli pohti, pitäisikö perustaa blogi. Pian koko kansa ahmisi siellä julkaistuja juttuja. Toisaalta kaikkein kiinnostavimmalta vaikutti opiskelijoiden edullisesti tarjoama Juutuupi-video, joka kuulemma räjäyttäisi pankin huumorin keinoin.
Kuuntelin silmät pyöreänä. Olisin ihmeissäni, jos moinen viestintäjohtaja yltäisi johtoryhmään. On aivan turha höpistä lasikatosta tai keksiä muita tekosyitä. Hän ei kertaakaan edes sivunnut sitä, mitä johtajan pitäisi miettiä vähintään vartin välein.
Se on raha. Pätäkkä. Hillo. Hynä. Paalu.
Viestintäjohtaja puhuu harvoin rahasta. Hän ei ole siitä edes kiinnostunut – paitsi tietysti omasta palkastaan.
Myyntijohtaja ei muuta pohdikaan. Eikä tuotantojohtaja. Eikä toimitusjohtaja. Eikä talosjohtaja. Eikä logistiikkajohtaja.
Onko ihme, jos heidän remmiinsä ei oikein mahdu turhaketta, joka höpisee alvariinsa kaikesta muusta – mutta ei koskaan rahasta.
Tämä taisi olla Jari Parantaisen teksti? Harmi, jos kirjoittajaa ei saa tänne blogiin näkyviin.
Kiitos kommentista – huomasimme saman itsekin. Lisäsin nyt omiin teksteihini loppuun kirjoittajan nimen.
Onneksi Jarin tyyli on niin erilainen kuin omani, että kirjoittajan huomaa todennäköisesti ensimmäisestä lauseesta.
Blogivirittämöltä päivää! Huomasimme ongelman olevan kätevästi korjattavissa, joten nyt kirjoittajan nimi näkyy ihan virallisestikin tuolla julkaisuajan yhteydessä.