Sain postia eräältä kirjailijalta; sanotaan häntä vaikka Kalleksi. Olemme tavanneet aiemmin jossain tapahtumassa, mutta muuta yhteydenpitoa meillä ei ole ollut.
Kalle kertoi meilissään, että hänellä on ongelma. Hän on taitava. Hän on palkittu. Hän on ison kustantajan listoilla. Ja silti hän on suurelle yleisölle tuntematon.
Kallen kirjat myyvät painoksen loppuun, mutta lisää ei oteta. Hän joutuu tekemään muita hommia – jotka taas tuottavat huonosti ja vievät aikaa kirjoittamiselta.
Kalle kysyi minulta vinkkejä:
Myynti ei nouse, rahaa ei tule. Jotakin pitää keksiä. Jos herättää kiinnostusta tai uteliaisuutta, ota yhteyttä.
Rustasin hänelle vastaukseksi ylipitkän meilin, josta ehkä on apua, ehkä ei.
Päätin koota vastaavan listan myös tänne EOT-blogiin. Jos sinulla sattuu olemaan sama tilanne kuin Kallella, kenties listastani on hyötyä.
Blogin näkyvyys kuntoon
- Ilmoita blogi osoitteeseen blogilista.fi. Anna siellä napakka kuvaus blogista. Ei siis muotoa ”Ajatuksia X:stä”.
- Blogin osoite pitää olla käyntikorteissa, kirjojen esipuheissa, meilien allekirjoituksissa ja mahdollisissa esitysmatskuissa.
- Blogissa on oltava RSS-syöte tilaajille. Se on lukijaystävällisempi kuin meilitilaus. RSS-syöte pitää nostaa sivupalkkiin ylös, jotta sen näkee skrollaamatta.
- Kannattaa käydä keskustelemassa muissa blogeissa ja jättää jälki omasta olemassaolostaan. Älä kirjoita vain toisten kirjailijoiden blogeihin vaan keskustele erityisesti kirjabloggaajien foorumeilla. Ajattele kohderyhmää, älä kollegoita.
- Blogissa on hyvä olla laajempi aihepiiri kuin pelkkä oma kirjoitustyö. Voit kirjoittaa myös kustannusalasta, apurahoista, lainauskorvauksista, sähkökirjoista, kielestä ja viestinnästä. Ja päälle päätteeksi vielä silloin tällöin omista harrastuksistasi.
Aktivoidu Twitterissä
- Kirjoita biosi kunnolla. Käytä 140 merkkiä ja kerro itsestäsi lukijoille.
- Osallistu muitten keskusteluihin. Älä pelkästään linkitä omaan blogiisi ja kirjoita omia keskustelunavauksia, vaan kommentoi myös muiden tuitteja.
- Osallistu mieluiten vain niihin keskusteluihin, joissa on 2–3 osallistujaa. Jos väkeä on enemmän, tuitit menevät äkkiä tukkoon ja keskustelu sakkaa.
- Älä tee tikusta asiaa saati keskustele muodon vuoksi. Osallistu vain niihin keskusteluihin, jotka sinua kiinnostavat ja joihin pystyt tuottamaan lisäarvoa.
Kotisivut ja linkitys
- Harkitse, tarvitsetko edes kotisivuja. Blogi hoitaa sen asian, ja silloin ulkopuoliset linkit keskittyvät yhdelle sivustolle eikä kahdelle.
- Kotisivujen kirjaesittelyissä pitää olla ”Osta kirja” -linkki ylhäällä, niin että se näkyy skrollaamatta sivua.
- Käytä linkissä nimenomaan verbiä ostaa tai tilata sekä kirjan nimeä. Pelkkä kirjan nimi linkkinä ei riitä, koska lukija ei tunnista sitä linkiksi verkkokauppaan.
Kirjojen markkinointi
- Pidä listaa bloggaajista ja kriitikoista, jotka ovat arvostelleet kirjasi, sekä toimittajista, jotka ovat haastatelleet sinua. Tämä on oma markkinointirekisterisi.
- Lähetä kaikille heille uusimmat kirjasi signeerauksien kera, kun ne ovat ilmestyneet.
- Kirjoista pitää lähettää arvostelukappaleet myös muille kirjabloggaajille. Valitse bloggaajat sekä henkilökohtaisten kontaktiesi että kirjablogin aihepiirin perusteella.
- Kun signeeraat arvostelukappaleet, kirja on henkilökohtaisempi, eikä se ole mikään kustantamon markkinointiosaston automaattipostitus.
- Kirjoista kannattaa julkaista lyhyitä otteita omassa blogissa jo etukäteen, ennen kuin kirja on edes painettu.
Tärkein neuvoni: vaihda tavoitettasi
- Älä edes yritä elää kirjoittamalla. Se rooli on varattu vain harvoille kuten jaritervoille ja lailahirvisaarille. Me tavalliset kirjailijat joudumme keksimään jotain muuta.
- Mieti, mitä voit tehdä sellaista, a) josta joku on valmis maksamaan rahaa b) josta sinä itse tykkäät c) jonka sinä osaat. Voisitko vetää kalliita kirjoituskursseja? Tai kouluttaa yrityksen viestintäosastoja tarinallistamaan yrityksen brändin?
- Joudut kääntämään itsestäsi yrittäjä-kapitalistivaihteen päälle. Kun teet jotain puolikivaa kalliilla, voit tehdä rakastamaasi asiaa pienemmällä hinnalla ja vaikka kuinka paljon.
Moi,
en ole kirjailija, vaan valokuvaaja, mutta ohjeesi pätevät minuunkin. Otankin ohjeesti talteen.
Olen ruokottoman laiska bloggaaja, siinä minun pitäisi terästäytyä – pitänee hakeutua koulutukseesi sillä saralla 😉
Sven, kiva kuulla, että listastani on hyötyä. Sitä voi tosiaan soveltaa muillekin aloille kuin kirjoittamiseen.
Onneksi valokuvaajan ei tarvitse pitää tekstipainotteista blogia, koska työt puhuvat puolestaan.
Olisi muuten kiva lukea esimerkiksi blogia, joka opettaa valokuvaamaan. Siinä voisi olla joka postauksessa rinnakkain kaksi kuvaa, joissa toisessa on jokin ”virhe” ja toisessa sama asia korjattuna. Esim. ylivalotus vs. onnistunut valotus. Tällaisten yksinkertaisten vastinparien avulla maallikkokin oppisi vähitellen, mikä merkitys on rakeisuudella, taustalla, valotuksella sun muulla.
PS. Olet lämpimästi tervetullut koulutuksiin, heti kun pystyn tarjoamaan avoimia kursseja. 🙂 Tätä nykyä yritysasiakkaat työllistävät minut niin, että en ehdi pitää avoimia koulutuksia ollenkaan.
Muuten loistava kirjoitus, mutta olen eri mieltä RSS feedin hyödyllisyydestä.
Ensinnäkään se ei ole kaikista käyttäjäystävällisempi vaihtoehto – varsinkaan kun google readeria ollaan lopettamassa. esim itse en lue blogeja enää lainkaan feedien kautta vaan joko tilaan ne sählöpostilla tai bongaan Facebookista tai Twitteristä.
Toiseksi sähköpostilista on kultaakin kalliimpi markkinointiväline.
Sähköpostilla pääset lähemmäs lukijaasi – suoraan hänen koneelleen. Siinä missä eri sosiaaliset mediat ovat tulleet ja menneet (myspace, anyone?), sähköposti on pysynyt lähes ennallaan.
sähköposti pysyy postilaatikossa odottamassa lukemista kun taas RSS-feedin kautta tulleet kirjoitukset hukkuvat äkkiä virtaan.
Sähköpostin päivitysten yhteyteen voi laittaa myös markkinointitekstejä esim tulevista kirjoista, koulutuksista jne.
RSS on hyödylllisimpiä ja käytännöllisimpiä keksintöjä meilin ja vepin jälkeen. Syötteitä ei tarvitse tilata minkään välipalvelun kautta, ne saa myös suoraan omalle koneelle (tällöin ne tosin ovat konekohtaisia, mutta kuka todella tarvitsee kaiken sisällön aina kaikkialla?).
Linkkien hankkiminen somen kautta on pakosta sattumanvaraista. RSS-syöte tulee aina automaattisesti, muisti sitten joku linkata somessa tahi ei. Syötteet hukkuvat virtaan aivan yhtä paljon kuin meilit postilaatikkoon: lukimesta voi säätää lukemattomat (ja luetut) näkymään vaikka ikuisesti.
Sitä paitsi RSS-ominaisuus on blogialustoissa yleensä sisäänrakennettuna. Meilitilausmahdollisuutta varten bloggaaja joutuu asentamaan lisäosan.
RSS on edeleen tärkeä tapa jakaa kirjoituksia, varsinkin nykyään kun erilaisten some-palveluiden (FB, Twitter) kautta tulee jatkuvalla syötöllä kaikenlaista silppua. RSS:n kautta tulevat kirjoitukset voi lukea silloin kun ehtii tai huvittaa, eikä erikseen tarvitse huolehtia siitä että muistaako laittaa linkin talteen myöhempää lukemista varten.
RSS ei ole sama kuin Google reader, vaikka itseänikin korpeaa sen lopettaminen. :/
Myös mä olen RSS-syötteen kannalla, sillä se on lukijaystävällisempi kuin meilitilaus. Toki kyseessä on makuasia.
Oleellisinta on, että on olemassa edes jokin tapa tilata blogi. Kyseisen Kallen tapauksessa sivuilla oli vain yksi tilaustapa, ja se oli piilotettu alalaitaan.
Mulle RSS on edelleen ykkösväline blogien seuraamiseen. Tuota silppua tuli mulla paljon readeriin, mutta nykyisin twitter on korvannut nämä. Prosessi on edelleen kesken, mutta readeriin on tarkoitus jättää ainoastaan parhaat jäljelle :).
Ei Janne sattuisi tietämään hyvää korvaajaa Google readerille? Ups tais mennä vähän ohi aiheen.
Aleksi, ei se mennyt yhtään ohi aiheen. 🙂 Toivottavasti Jannella on vinkki.
En ole Janne, mutta Googlen ilmoituksen jälkeen muodostimme konsensuksen siitä, että http://www.feedly.com on uusi Google Reader.
Feedlyn ehdottomana etuna saumaton siirtyminen Readerista, samoin päätelaiteriippumattomuus. Mulle on tärkeää, että voin lukea feedit niin pädiltä, puhelimesta kuin tietokoneeltakin.
Aleksi, komppaan Samia. Feedly on hieman sekava, mutta korvaa ainakin itselläni Google Readerin kuin aika koittaa – ellei joku sitten keksi jotain parempaa. 🙂
Oonkohan mä ihan outo, kun en oo koskaan käyttänyt mitään readereita tai syötteitä blogien seuraamiseen. 😀 Mulla on parhaat blogit tallennettuna selaimen kirjanmerkeissä, ja luen ne sieltä kerran päivässä tai muutaman kerran viikossa. Mulla ei oo tarvetta tietää heti välittömästi kun joku on kirjoittanut jotain uutta blogiinsa. Jos oon käsittänyt oikein, niin nuo sovellukset juurikin tiedottavat uusista kirjoituksista?
Sonja, ilman muuta lukemisen voi hoitaa kirjanmerkeilläkin. Itsekin tein niin aikanaan. Siinä vaiheessa kun lukemieni blogien määrä paisui yli 30:n, en enää jaksanut klikkailla kirjanmerkkejä auki, vaan ryhdyin kokoamaan syötteet yhteen paikkaan.
Sitä paitsi joillain aloilla on tarpeen tietää *heti*, kun postaus on ilmestynyt. Välillä blogeista paljastuu sellaisia skuuppeja, että jos ei ole ajan tasalla tekstien ilmestymisestä, jää keskustelusta jälkeen. Siksi esimerkiksi monet toimittajat tilaavat tärkeistä blogeista RSS-syötteen itselleen.
Et ole outo. Mutta syötteenlukimen käyttö vähentää käsityötä. Kun seurattavia blogeja tai uutislähteitä on sata, on kätevämpää pomppia välilyöntinäppäimellä seuraavaan uuteen juttuun kuin klikata auki jokaisen blogin etusivu varmuuden vuoksi, vaikka uutta tekstiä ei olisi ilmestynytkään. Sinunkin kommenttisi löysin, koska olen tilannut EOT-blogin kommentit. Jos minulla olisi vain kirjanmerkeissäni blogin etusivu, en todennäköisesti olisi sitä havainnut.
Hyviä huomioita, joista useat olen itse pannut merkille jo aikaisemmin. Taidan olla yhden sortin ”Kalle” minäkin. Tavoitteiden vaihtamisesta olen vähän kahtalaista mieltä, koska se riippuu paljonko rahaa haluaa. Jos haluaa menestyä nimenomaan taloudellisesti, pitää tosiaan tehdä jotakin muuta työtä. Jos taas tulee pienellä toimeen, kirjoittamisella voi elää. Ei tietenkään pelkästään kirjojen myynnillä, mutta sen lisäksi sivutoimisella lehtikirjoittelulla ja muuhun kirjoittamiseen liittyvällä työllä. Eli jos jaksaa elää suht persaukisena, niin kyllä samaan alaan liittyen löytää tekemistä. Ja aktiiviseen kirjankirjoitusprosessiin on onneksi olemassa apurahat.
Markkinointi ei myöskään onnistu ihan noin, jos julkaisee kustantajan kautta eikä omakustanteina. Nimittän tekijänkappaleiden määrä on sopimuksissa aina rajallinen, harvoin niitä riittää itse kirjailijalta medialle, bloggaajille jne. lähetettäväksi. Kyllä sekä ammattimaiset, että harrastuspohjaiset arvostelijat ovat tietoisia, että kustantamon tiedottajalta saa kirjan arvosteltavaksi, jos pyytää. Ja kustantajasta ja tapauksesta riippuen kustantamo hoitaa ison osan markkinoinnista, varsinkin mainitsemasti kirjojen lähettämisen jne.
Toki on asioita, joita voi tehdä itse, ja niitä tässä otitkin hyvin esiin. Ja omakustannekirjailijalle tai pienkustantamokirjailijalle markkinointineuvot ovat varmasti sellaisenaan päteviä.
Itse luen myös blogeja syötteistä. Feedly on minullakin kokeilussa nyt, kun Google lopettaa lukijansa. Totta kai uusi alusta tuntuu aina aluksi sekavalta, mutta kyllä siihen tottuu.
Hanna-Riikka, hyviä huomioita!
Kirjailija saa tosiaan varsin vähän tekijänkappaleita. 🙁 Omalla kohdallani olemme tehneet niin, että kustantaja lähettää arvostelukappaleita niille kirjabloggaajille, jotka ovat ennenkin lukeneet kirjani. Osa arvostelee, osa ei.
Pääasia on, että arvostelukappaleet menevät kustantajan budjetista, ei omista tekijänkappaleistani.
Ja päämääriä on tosiaan monenlaisia. Jos on valmis elämään pienemmällä budjetilla, kirjoittaminen ja sen lisätyöt elättävät aivan varmasti.