Istuin tänään seminaarissa koko aamupäivän – pitkästä aikaa osallistujana. Kyseessä oli Lahden tiedepäivä, jossa järjestettiin Future Business Summit -osuus. Sen puhujina olivat tulevaisuustutkija Ilkka Halava, biohakkeri Teemu Arina ja kaverini, bisnesarkkienkeli Kim Väisänen.

Tulin tapahtumaan oikeastaan Kimin takia, koska meillä on työn alla Kimin kirja Väärää vientiä. Roolini kirjassa on koota lähteitä, tehdä kustannustoimitusta, hoitaa taustahaastatteluja ja kiroilla Kimin väliviivavirheitä.

Enivei, nyt kun tulin seminaariin, päätin koota yhteen muistiinpanoni puheenvuoroista. Yritän pitää erillään puhujien sisällöt ja omat huomioni. (Toivottavasti en tee paljoa virheitä viestin välittämisessä. Jos jokin fakta menee pieleen, vika on todennäköisesti minun väärinkäsityksessäni, eikä puhujan sisällöissä.)

Ilkka Halava: Murrosajan loistavat liiketoimintamahdollisuudet

Ilkka Halava puhui IoT:sta eli esineiden verkosta ja siitä, miten se vaikuttaa arkeemme ja bisnekseemme. En ehkä saanut varsinaisesti uutta dataa, mutta konkreettiset esimerkit auttoivat tajuamaan muutoksen merkityksen paremmin, kuin mitä olin aiemmin käsittänyt.

Halavan ydinviesti oli, että ympäristö muuttuu älykkääksi, muttei viisaaksi. Sen sijaan viisaus on ihmisissä ja siinä, mihin koneiden älyä käytämme.

Muutos on lohdullinen. Halava nosti esimerkiksi niinkin pienen asian kuin roskikset. Ne voivat tulevaisuudessa ilmoittaa, milloin ne ovat täyttymässä, jolloin tyhjiä roskiksia ei turhaan käydä kurkkimassa. Tämä vähentää ihmisten työtä ja liikenteen määrää.

Halava ironisoi sitä, että me Suomessa emme osaa hyödyntää digitalisaatiota kunnolla.

Meidän sukupolvemme tullaan muistamaan siitä, että me toimme Napakympin takaisin televisioon.

Halavan rauhallinen ja maltillisen ironinen tyyli tuntui istuvan hyvin tilanteeseen ja osallistujiin.

Halava muistuttaa, että oikeasti digitalisaation tuomat hyödyt auttaisivat ratkaisemaan jopa maailman energiapulan ja nälänhädän, jos tekniikka vain otettaisiin käyttöön ja sitä uskallettaisiin hyödyntää.

Halava puhui myös lohkoketjuista eli blockchaineista. Nyt täytyy tunnustaa, etten vieläkään täysin hahmota, mistä on kyse. Esimerkki ei aivan auennut minulle (mikä johtuu todennäköisesti oman pääkoppani hitaudesta). Hahmotan lohkoketjuista toistaiseksi vain sen, että ne ovat jotain hyödyllistä ja ikään kuin digitalisaation seuraava askel.

Puheenvuoro kulki lohkoketjun kautta robotteihin ja tekoälyyn. Halava vyörytti uskomattomia esimerkkejä siitä, mihin maailma on jo mennyt – ei siitä, mihin maailma on ehkä menossa. Tämä konkretisoi asiat: ihmismäiset robotit ovat jo käytössä, eivät enää ”tulossa”.

Ja sitten Halavalta tuli setin paras ja tärkein kommentti:

On rikollista kasvattaa lapset kouluissa palkansaajamaailmaan ja työntekijöiksi, koska sellaista maailmaa ei enää ole 20 vuoden päästä.

Bravo! Juuri tämän takia olen tehnyt yrittäjyyskasvatusta kotona arjessa, ja niinpä esikoisemme perusti oman firman 11-vuotiaana. Olisi täysin kestämätöntä opettaa lapsi palkansaajaksi.

Lopuksi pieni huomio Halavan esiintymisestä: hän pysyi koko ajan auditorion keskiosassa ja piti katseensa keskellä istuneissa osallistujissa. Meitä sivummalla istuneita ei huomioitu lainkaan. Siis pieni vinkki: kannattaa viettää 70 % ajasta keskellä ja 15 % molemmilla sivuilla. Lisäksi on tärkeää, että katse kulkee rauhallisesti ja ystävällisesti kaikissa osallistujissa, eikä vain juutu keskellä istuviin. Näin kaikki saavat kokea olevansa paikalla.

Teemu Arina: Yrittäjyys ja teknologia-avaukset

Teemu Arina aloitti kertomalla teknologian eksponentiaalisesta kehityksestä. Asiat eivät tietenkään kehity suoraviivaisesti, vaan moninkertaistuen. Tämä kaavio on nähty melko monessa esityksessä.

Mitä eksponentiaalinen teknologinen kehitys saa aikaan? Kännykkä on tästä esimerkki. Arina muistutti, että puhelin on monen teknisen ja teknologisen kehityslinjan tulos: verkkoyhteydet ovat parantuneet, akkukapasiteetti kasvanut ja kosketusnäyttöteknologia on kehittynyt. Sama tekniikka olisi maksanut kymmenen vuotta aiemmin miljoona euroa, mutta nyt enää vain muutaman satasen.

Arina muistuttaa, kuinka paljon algoritmit mallintavat käyttäytymistämme. Facebook ei näytä meille suodattamatonta tietovirtaa, vaan se painottaa etusivuamme sen mukaan, mistä se olettaa meidän pitävän.

Arinan ydinviesti oli selkeä:

Elämme hyperkytkeytyneessä maailmassa, joka yhdistää sisällöt, paikat, ihmiset ja tilanteet 24/7/365.

Hän myös totesi, että ”kaikki mikä voidaan kytkeä toisiinsa, kytketään toisiinsa”. Arina esitti Euroopan avaruusjärjestö ESAn kaavion, jossa näkyvät neljän jättiyhtiön satelliittisuunnitelmat. Yhtiöt käytännössä kilpailevat satelliittien määristä ja neuvottelevat niiden kiertokorkeudesta.

Piirsin Arinan esittämän ESAn kuvan puhtaaksi ja suomensin sen:

Tulevat satelliittisuunnitelmat: OneWeb 720 satelliittia, lentokorkeus 1200 km ja paino 150 kg. Boeing 2960 satelliittia, lentokorkeus 1200 km ja paino >100 kg. SpaceX >4000 satelliittia, lentokorkeus 1100 km ja paino 390 kg. Samsung 4600 satelliittia, lentokorkeus 1400 km ja paino <200 kg.

Tämä oli erinomainen, konkreettinen esimerkki tulevaisuuden kytkeytymisestä.

Puolivälissä Arina siirtyi kertomaan melko tuttuja faktoja: ”Facebook on maailman suurin mediayhtiö, mutta se ei tee sisältöjä; Ali Baba on maailman suurin verkkokauppa, mutta sillä ei ole varastoja” jne.

Arina uskoo, että jälkiteollisessa ajassa on kolme isoa elementtiä: algoritmitalous, alustatalous ja vuorovaikutustalous. Näihin sisältyy siis jakamistalous.

Arina muistuttaa, että lukeminen, näkeminen ja kuunteleminen ovat huonoja tapoja oppia. Sen sijaan tehokkain tapa oppia on tehdä ja opettaa se muille. Hän myös kehottaa hankkimaan itseään fiksumpia neuvonantajia, joilta voi oppia. (Ei ehkä erityisen uusi neuvo, mutta hyvä muistutus.)

Hieman huvitti se, että Arina kritisoi tilannetta, jossa ”yksi puhuu ja muut kuuntelevat”. Silti hänen esityksensä oli klassinen ”yksi puhuu ja muut kuuntelevat” -setti. Hän ei kysynyt mitään osallistujilta eikä aktivoinut heitä.

Lopussa valahdettiin perinteiseen inspiraatiopuhumiseen: puhu siitä mikä sinua inspiroi ja matkustus opettaa ymmärtämään itseäsi jne.

Arinan puheenvuoro jäi pahasti kesken, koska aika loppui ja ”mun pitää ehtiä lentokoneeseen”. Olisin kaivannut hieman parempaa valmistelua ja läsnäoloa.

Arinalla oli esiintymisessään sama bugi kuin Halavalla. Hän seisoi vain keskiosassa ja keskittyi vain keskimmäiseen osallistujakolmannekseen.

Kim Väisänen: Pääoma, startupit ja markkinoiden haltuunotto

Yritän nyt suhtautua Kimin puheenvuoroon kuin ulkopuolinen, mutta en tietenkään onnistu tässä kovin hyvin. Kim nimittäin on läsnä persoonallisuudellaan, käyttää älykästä huumoria ja hyödyntää tilaa etualalla tasaisesti.

Puheenvuoro käsitteli yhtäältä pääomaa ja sijoittamista – ja toisaalta startupeja ja rahoituksen hakua sekä markkinoiden valtaamista.

Kim viljelee nasevia ja omaperäisiä kiteytyksiä teeseistään:

Ei kannata viljellä ananasta Juupajoella.

Hän myös kertoo, mitä on sijoittaminen: se on ruletin peluuta. Kun hajauttaa, osa pääomasta tulee vahingossa satsattua ”sairaaseen lehmään”, mutta toivottavasti osa sijoituksista osuu oikeaan.

Opin muuten uuden termin: tiketti on pääomasijoittajan termi, jolla kuvataan sijoituksen suuruutta. Ei kannata tehdä 500 000 euron tikettejä, vaan mieluummin monta pienempää. (Ennen kuin kaikki älähtävät, ettei ole tuollaisia rahoja, niin tuota esimerkkiä jokainen voi skaalata omaan budjettiinsa sopivaksi.)

Suomessa monet ihmiset eivät ymmärrä, että maailman tasa-arvoisin asia on raha.

Meidän kaikkien satanen on tismalleen saman arvoinen. Siksi startup-yrittäjän on järkevämpää hakea rahansa ja rahoituksena läheltä kuin kaukaa.

Myös Kim muistutti, että työ on muuttunut. Kim siteerasi ohjelmistoalan yrittäjien Rasmus Roihaa:

Yhä useammalle työ ei ole paikka minne mennään, vaan asia mitä tehdään.

Samalla Kim muistutti, että älä koskaan perusta yritystä kavereittesi kanssa. Ennemmin tai myöhemmin tulee riitaa rahasta, työnjaosta, menettelytavoista tai bisnesideasta, ja silloin ystävyys kuolee.

Siirryimme kilpailuetuun ja siihen, miksi startup kannattaa perustaa. Kim kiteytti kaikki maailman bisnesopukset:

Tee jotakin toisin.

Hän on huolissaan siitä, että Suomi on bulkkimaa.

Isoimmat vientituotteemme ovat pelkkää raaka-ainetta ja bulkkia: teräslevyjä, puuta ja selluloosaa. Elämme muka metsistä, mutta meidän huonekaluteollisuutemme arvo on 150 miljoonaa euroa. Tanskassa ei kasva yhtään puuta, ja silti niiden huonekaluteollisuus on kooltaan 1,9 miljardia.

Startup vaatii valtavasti kykyjä alkuvaiheessa, koska pienen porukan on osattava tehdä kaikkea: tuotekehitystä, myyntiä, asiakaspalvelua ja hallintoa. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin pystyä erikoistumaan, koska tarvitaan skaalautumiskykyä. Tämä taas ei kovin monelta onnistu.

Markkinoiden valtaamisesta Kimillä on selkeä mielipide:

Suomalaisuus on vamma, tai – anteeksi – rajoite.

Kimin mukaan suomalaisuus ei ole mikään hyöty maailmalla markkinoinnissa tai myynnissä. Jos yritys haluaa tehdä vientiä, sen suomalaisuus ei ole meriitti ostajien silmissä.

Samalla hän korostaa, että kaikkien yritysten ei tarvitse tehdä vientiä. Kim oli tavannut sotebisneksessä toimivan yrityksen, joka toimi puhtaasti Suomessa. Sen markkinaosuus oli vain pari prosenttia, mutta liikevaihto satakunta miljoonaa. – Jos kotimarkkina riittää, ei tarvitse kansainvälistyä.

Loppukiteytys: markkina voittaa aina. Vain sellainen startup voi menestyä, joka löytää markkinat. Yrityksen tehtävänä on etsiä oma tarkka kohderyhmä ja etsiä kilpailuton tai vähän kilpailtu uusi ala. Sen sijaan ”myymme kaikkea kaikille aina” ei ole mikään strategia.

Toivominen ei ole toimenpide.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.