Ylellä on meneillään Hyvin sanottu -hanke. Hanke kuulostaa upealta:

Hyvin sanottu – Bra sagt on Ylen ja Erätauko-säätiön luotsaama viisivuotinen hanke, jonka osallistujat pyrkivät vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Samalla vahvistamme suomalaisten luottamusta ja ymmärrystä toisiaan kohtaan.

Eli vahvistetaan hyvää keskustelukulttuuria, luottamusta ja ymmärrystä. Erinomaiset tavoitteet!

Hups, kuinkas sitten kävikään?

Yle julkaisi tänään kiinnostavan jutun Hyvin sanottu -hankkeen alla. Otsikko on yllättävä: Sadat köyhät saivat tarpeekseen hallituksen leikkauksista, ja osa haaveilee nyt jopa väkivallasta.

Kuulostaa hurjalta, mutta ehkä artikkelissa tuomitaan väkivalta? Yleensähän väkivalta ei ole kuulunut hyvän keskustelun periaatteisiin, joten tuskin Ylekään tukee sitä.

Väkivaltaa ei kuitenkaan tuomita, eikä haastateltavien kommentteja kyseenalaisteta lainkaan:

Nyttemmin [haastateltava] on saanut apua ja päässyt synkimmistä ajatuksista eroon. Viha päättäjiä kohtaan ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään.

– Kuljen kävelykepin kanssa, ja jos jotkut tietyt poliitikot tulisivat vastaan, voisin käyttää keppiä heihin, Maria heittää puolitosissaan.

Mitäs sitä turhaan kyseenalaistamaan, jos joku uhkaa kepillä mätkimisellä. Sitä paitsi jutun otsikko tukee viestiä kivalla tavalla.

Yksi haastateltava toivoo yhteiskunnan romahtamista, mutta sitäkään ei haasteta millään tapaa.

Olen luopunut toivosta, en suunnittele tulevaa enkä näe muuta ulospääsyä kuin yhteiskunnan täydellisen romahtamisen.

Ymmärrän hyvin ihmisen epätoivon, mutta tällaiset haaveet pitäisi silti kontekstoida eikä vain heittää niitä lukijalle, aivan kuin asia olisi OK.

Julkaisisiko Yle vastaavia haaveita yhteiskunnan täydellisestä romahtamisesta, jos ne tulisivat äärioikeiston tai ääri-islamistien suusta? Olisivatko nekin julkaisukelpoisia tuosta noin vaan sinällään, vai osaisiko toimittaja kyseenalaistaa niitä?

Ylen kysely on asenteellinen

Hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu se, ettei toisista ihmisistä oleteta mitään. Ihmisille ei esimerkiksi syötetä valmiita tunnetiloja tai asenteita.

Katsotaanpa miten Yle onnistuu kyselyssään, joka julkaistiin jutun yhteydessä. Yle haluaa tietää, tunteeko lukija vihaa.

Tunnetko itse vihaa siitä, miten köyhiin ihmisiin suhtaudutaan? a) Kyllä, on törkeää, miten köyhyydestä puhutaan. b) Enpä juuri, asia ei kosketa minua lainkaan. c) Joskus ihmettelen, mihin ihmisten empatiakyky on kadonnut.
Kyselyssä on vain vahvasti asenteellisia vaihtoehtoja, eikä neutraalia mallia ole.

 

Yleensä jos kysymys on kyllä/ei-tyyppiä, silloin vastausvaihtoehdot ovat yhden sanan mittaisia kuten kyllä, ei ja ehkä.

Sen sijaan Ylen kyselyssä jokainen näistä vaihtoehtoista on väritetty vahvasti:

  1. Kyllä-vastaukseen on kytketty perustelu vahvalle tunnetilalle.
  2. Ei-vastaukseen on kytketty välinpitämättömyys ja itsekeskeisyys.
  3. Lisäksi on vaihtoehto, joka ei edes vastaa kysymykseen vaan vain taivastelee maailmaa.

Niinpä lukijan on mahdotonta vastata kyselyyn ei-vastauksella, koska siihen on yhdistetty kielteisiä asenteita, joita lukija ei välttämättä allekirjoita. Mitä jos vastaaja ei tuntisi vihaa mutta ei myöskään olisi välinpitämätön? Mitä jos vastaaja ei tunne vihaa siksi, koska hän yhä luottaa hyvinvointiyhteiskunnan huolehtivan vähävaraisista, vaikka edessä on tiukemmat ajat?

Tällainen kysymyksenasettelu ei missään nimessä edusta hyvän keskustelun periaatteita. Päinvastoin: Ylen kysely on Hyvin sanottu -hankkeen periaatteiden vastainen, sillä se kytkee vastauksiin valmiit moraaliset päätelmät. Kyllä = ymmärrettävää. Ei = itsekästä ja välinpitämätöntä.

Ylen mielestä vihan tunne on perusteltu, mutta rauhallisuuden tunne on yhtäkkiä itsekeskeisyyttä.

Minne uhri unohtui?

Juttuun olisi ehdottomasti tarvittu asiantuntijan näkökulma, jossa käytäisiin läpi aggressioiden hallintaa ja väkivallan seurauksia. Sellaista ei kuitenkaan ole, vaan väkivalta nähdään jutussa ihan ymmärrettävänä vaihtoehtona. Ääni annetaan niille, jotka väkivallasta haaveilevat, mutta mitään ei kysytä vaikkapa väkivallan tutkijalta, vankeinhoidon asiantuntijalta tai ennaltaehkäisevän nuorisotyön osaajalta.

Kaikkein pahinta on, että väkivallan uhrin ääni jää kuulumattomiin.

Jos Yle tekee tällaisen jutun vähävaraisten väkivaltahaaveista, milloin näemme vastaavan ymmärtävän artikkelin kouluampujien väkivaltahaaveista, seksuaalirikollisten väkivaltahaaveista tai putinistien väkivaltahaaveista?

Toivon, että emme koskaan. Toivon myös, että Ylen artikkeliin lisätään tärkeää kontekstia ja että siitä poistetaan asenteellinen kysely.

Toki toinen vaihtoehto on vaihtaa Hyvin sanottu -hankkeen tavoitteet:

Hyvin sanottu -hankkeen osallistujat pyrkivät polarisoimaan suomalaisen keskustelukulttuurin ja luomaan turvattomia keskusteluympäristöjä. Samalla murramme suomalaisten luottamusta ja ymmärrystä toisiaan kohtaan.

Ylen artikkeli nimittäin täyttää nuo tavoitteet erinomaisesti.

* * *

Edit 17.5.2024 klo 9.10:

Twitterissä Jussi Tuulensuu antoi arvokkaan vinkin: koko taustakyselyn aineisto oli saatu tämän artikkelin kautta.

Kyselyä oli siis erikseen alustettu eli ”praimattu” siihen suuntaan, että puheet ovat koventuneet ja maailma on paha. Kyselyyn vastaajia ei myöskään poimittu satunnaisotannalla, vaan työkaluna oli avoin nettikysely.

Niinpä käytännössä vastaukset ovat painottuneet kiukun ja vihan suuntaan praimauksen takia ja satunnaisotannan puuttumisen vuoksi. Lisäksi seassa voi olla perinteisiä trollivastauksia, koska aina on olemassa porukka, joka täyttää kiusantekomielessä kyselyihin mitä sattuu.

Tämä kyseenalaistaa koko taustakyselyn tieteellisen validiteetin – mutta mediakritiikkini ei toki muutu mihinkään. Olipa tausta-aineisto millainen tahansa, toimittajan olisi pitänyt kontekstoida tulokset.

38 kommenttia

  1. Osui ja upposi, Kattis! Kiitos kun jaksat muistuttaa siitä, että toimittajan työ on *haastaa* haastateltavan vastaukset. (Suomen kielikin jo vinkkaa tästä: haastatella, haaste.) Me olemme unohtaneet tämän Suomessa. Anonyymi haastateltava sanoo mitä sattuu ja toimittajat julkaisevat sellaisenaan lehteen tai verkkoon.

    1. Kiitos Ian! Mä en ymmärrä, miksi Yle jätti kokonaan pois haastamisen ja uhrien näkökulman. Jutusta tuli puolueeton ja värittynyt.

      1. Ylen juttu kertoo lähinnä ihmisten tunteista ja ajatuksista. Ei niillä ole uhreja, korkeintaan yksilö itse voi päänsä sisällä tapahtuvista asioista kärsiä.

        1. Luitkohan juttua lainkaan? Sen otsikossa puhuttiin väkivallasta, sen kyselyissä puhuttiin väkivallasta ja sen sitaateissa puhuttiin yhteiskunnan romahtamisesta ja kepillä lyömisestä.

          Kyse ei siis ollut pelkistä tunteista.

          1. Nuohan ovat melkein pelkästään ihmisten ajatuksia, jotka jo mainitsinkin tunteiden lisäksi. Nähdäkseni ainoa tapaus, jossa ei ollut kyse uhrittomista päänsisäisistä asioista, oli yhdessä sitaatissa mainittu ”ympäri korvia” antaminen.

          2. Aivan: kyseessä olivat nimenomaan väkivaltaiset haaveet, ei siis pelkkä tunnepuhe, vaan askel siitä pitemmälle. Siksi tällaiset puheet pitää kontekstoida eikä vain hyväksyä ”perusteltuina mielipiteinä”.

  2. Onhan tuo Ylen asenteellisuus jo rasittavalla tasolla. Hyvin nostat esiin ihan perustavanlaatuiset ongelmat kyselyssä ja sen asettelussa.

    1. Kiitokset!

      Mieti jos Ylen jutussa olisi tällainen kysely:

      Onko sinusta ymmärrettävää, jos rasistien tuntema viha purkautuu väkivaltana?
      a) Ei, väkivalta on aina väärin.
      b) Kyllä, jos kuppi menee nurin, se menee nurin.
      c) Joskus asenteet ja puheet ovat sellaisia, että se on ihan ymmärrettävää.

      Jokainen meistä näkisi, että kysely on kompromentoitunut ja moraaliton. Mutta köyhyysartikkelissa se oli jostain syystä täysin OK.

  3. Kiitos. Älyä mahtuu maailmaan, muttei aina toimittajaan. En lainkaan ihmettele, että nykyään käytetään lievästi halveeraavaa nimikettä ”Ylen toimittelija”, kun journalistisuus tai kriittisyyden rima pysyy niinkin alhaalla.

  4. Erinomainen kirjoitus. Luin suu auki Ylen juttua, jossa ikään kuin normalisoitiin poliittista väkivaltaa. Huolestuttavaa, miten moni kommentoija on suhtautunut juttuun myönteisesti.

  5. En ole ollenkaan yllättynyt, että tämä projekti on näin voimakkaasti ladattu. Erityisesti muutamille intressiryhmille on tärkeää kontrolloida yhteiskunnallista keskustelua ihan metatasolla (”mikä ylipäätään on oikeaa argumentaatiota”), eikä niinkään puhtaasti asiapohjalta. Tämä johtuu siitä että omat argumenttinsa ovat itse asiassa heikkoja kriittisesti tarkasteltuina. Muistuu mieleen YLE:ltä pari vuotta sitten bongaamani argumentointivirhe-opetuspätkä, jossa ”huonona argumentaationa” esitettiin ihan vaan poliittinen väittämä, josta ilmeisesti ei vaan pidetty.

    Reilu vuosikymmen sitten itselleni tuli vastaan tilanne jossa menin kieltämättä varomattomasti spekuloimaan sillä, että ”jos erityisesti toimittajat tahallaan tekevät rationaalisen keskustelun mahdottomaksi, jakauman sekopäisemmässä äärilaidassa voidaan alkaa nähdä, että väkivalta on ainoa keino vaikuttaa mihinkään”. Tämä oli toki minulta arviointivirhe, ja siitä seurasikin sitten Hesaria myöten älähdystä. Mutta onhan tuo hyvin samantapainen tilanne tähän verrattuna, ja tässä toimijana on YLE, eikä tavan pulliainen kansalainen.

  6. On mielenkiintoista, miten systeemin väkivalta vähävaraisia kohtaan sivuutetaan aina olankohautuksella ja oikeastaan jopa pidetään oikeutettuna, että vähävaraiseen kohdistetaan systeemistä väkivaltaa. Sillä sitähän se on, kun koko ajan kytätään, pyritään karsimaan tukia jne. Vähässä on sympatia vähävaraista kohtaan, lähinnä inhoa ja vihaa ja vihjaillaan, että vähävarainen on syypää tilaansa ja ansaitseekin kaiken sen väkivallan, mitä systeemi häneen kohdistaa.

    Onko sitten ihme, että jossain vaiheessa lyödylläkin alkaa tulla mitta täyteen ja alkaa miettiä väkivaltaa, sillä se on ainoa keino, millä systeemin murjoma voi edes teoreettisesti puolustaa itseään.

    Kun media esittelee vaikkapa hallituksen leikkauslistoja ja kurilinjaa, ei sitäkään kyseenalaisteta mediassa – ainakaan siinä jutussa – mitenkään, vaan kaikki laitetaan ulos sellaisenaan.

    Onko oikeasti niin, että väkivaltaa ei tunnisteta, kun se tulee valtion taholta systeemistä vai eikö siitä oikeasti vain piitata?

    1. Nyt sulla on määritelmät täysin pielessä.

      Hallitusohjelma ei ole väkivaltaa. Säästöt eivät ole väkivaltaa. Ne voivat toki tuntua kurjilta ja epäreiluilta, mutta kaikki kurja ja epäreilu ei silti ole väkivaltaa.

      Et voi omin päin muuttaa väkivallan määritelmää, koska sanat eivät toimi niin.

      (Vai saanko minäkin keksiä omat määritelmät? Jos pankinjohtaja ei myönnä minulle lainaa, onko sekin väkivaltaa? Saanko lyödä häntä takaisin, koska hän aloitti?)

      1. Väkivaltaa on muutakin kuin lyöminen, kuten hyvin tiedät. Rankenteellinen/systeeminen väkivalta on aito ja oikea määritelmä ja onkin hämmentävää, että väität, ettei sellaista ole, vaan keksin asioita itse.

        Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki kurja ja epäreilu olisi väkivaltaa, sen keksit itse väitteeksi.

        Hämmästyttävää on myös tapa, jolla rinnastat säästöt ja ihmisten ihan aidon elämisen edellytysten karsimisen siihen, että sinä et teoreettisesti saisi pankista lainaa.

        1. Hahaa, nyt ryhdyit laajentamaan käsitteistöä.

          Tuo ”rakenteellinen väkivalta” on ideologinen ja metaforinen termi, joka ei kuvaa todellista väkivaltaa, vaan se laajentaa väkivallan käsitteen koskemaan melkein mitä tahansa.

          Kaiken lisäksi tuo THL:n hyvää tarkoittava termi väheksyy oikean väkivallan kokijoita. Ei ole millään lailla yhteismitallinen asia, jos yksi on halvaantunut vakavassa pahoinpitelyssä ja samaan aikaan toisen asumistuesta leikattiin satanen. Kyse on aivan eri tason ilmiöistä, eikä tukien leikkaaminen ole todellista väkivaltaa.

          Jos kaikesta huolimatta haluat, että noudatamme tätä laajaa ”väkivallan” määritelmää, päädymme melkoiseen suohon. THL julkaisi aikanaan Väkivaltakäsitteiden sanaston, jossa määritellään rakenteellinen väkivalta näin:

          Rakenteellinen väkivalta = Väkivalta, jossa yhteiskunnassa vallitsevilla rakenteilla, valtajärjestelmillä, normeilla ja toimintatavoilla heikennetään
          henkilöiden tai henkilöryhmien oikeuksia ja asemaa suhteessa muihin ja estetään näin heidän perustarpeidensa tyydyttäminen, uhataan heidän henkeään, terveyttään tai hyvinvointiaan tai aiheutetaan muutoin heille vahinkoa. Rakenteellinen väkivalta on epäsuoraa siten, ettei se kohdistu suoraan yksittäisiin henkilöihin mutta sen seurauksista kärsivät yksittäiset henkilöt tai henkilöryhmät.

          Tämä THL:n määritelmä on vain keskustelupaperi, ei mikään tutkittu fakta. Määritelmä on niin laaja, että sen mukaan väkivaltaa ovat myös
          1) baarien ikärajat (ne heikentävät alaikäisten asemaa suhteessa aikuisiin)
          2) varhaiskasvatuksen henkilöstön rikostaustan selvitykset (ne heikentävät rikollisten asemaa suhteessa rehellisiin ihmisiin)
          3) poliisin ratsiat (ne heikentävät alkoholistien asemaa suhteessa raittiisiin kuskeihin).

          Kuten huomaat, THL:n määritelmä on mahdoton, koska se kattaa valtaisan määrän epäreiluuden kokemuksia, jotka aidosti eivät ole väkivaltaa. Käytännössä suurin osa Suomen lainsäädännöstä on rakenteellista väkivaltaa, jos uskomme THL:n määritelmää.

          Absurdeinta on, jos joku kehtaa käyttää tätä määritelmää koston oikeutuksena: ”kun minulta leikattiin satanen kuussa, niin nyt saan mennä hakkaamaan poliitikon”.

          Btw, yleiskieltä tarkasteleva Kielitoimiston sanakirja ei tunnista lainkaan tuota laajennettua väkivallan määritelmää, vaan se pysyy normaalissa, tiukemmassa rajauksessa. Tämän vuoksi voinemme vaatia, että Ylekin käyttää artikkelissaan samaa yleistajuista sanastoa, eikä ota käyttöön THL:n ylilaajaa määritelmää. Samaa Kielitoimiston määritelmää käytän myös tässä blogissa.

          1. gaMikään esimerkeistäsi ei ole rakenteellista väkivaltaa, vaan hatusta vedettyä roiskintaa.
            Karvalakkimallia:
            https://naistenlinja.fi/rakenteellinen-vakivalta/
            Tutkimusesimerkki:
            https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/10402650701353612

            THL:n määritelmä on tosiaan työpaperi, mutta se perustuu tutkimuksiin. Jos niihin haluat perehtyä, kirjaudu JYY:n tai jonkun muun yliopiston kirjastoon ja hakusanoilla ”stuctural violence” saat varsin paljon osumia. Norjalaisen Johann Galtungin rakenteellisen väkivallan teoria on peräisin jo 60-70-lukujen taitteesta, eli mikään uusi asia se ei ole, ja teoriaa ja teemaa on sittemmin tutkittu paljon yhteiskuntatieteissä. Tutkimus painottuu rauhan ja kriisintutkimukseen. Kunhan jäähdyt, saatat jopa kiinnostua.

            Minkä tahansa valtion hallinto (hallitus) voi käyttää valtaa (tehdä säästöpäätöksiä) myös väärin. Jos Suomen eduskuntatalo lähtökohtaisesti suojelee päättäjiä ja siinä talossa toimitaan aina oikein, niin johan on jännä.

          2. Leena, yritäpä nyt käyttäytyä.

            Tuo ”kunhan jäähdyt” -kehotus on ylenkatsovaa vallankäyttöä, jossa arvaat tunnetilani – joskin väärin. Siinä samassa vihjaat implisiittisesti itse kuvittelemasi tunteen olevan jotenkin liioiteltu, joten sen pitäisi jäähtyä. Arvelusi meni kuitenkin pieleen. (Joku muu voisi kutsua toimintaasi vaikkapa digitaaliseksi väkivallaksi, mutta itse kutsun sitä vain huonoksi käytökseksi ja henkilöönmeneväksi argumentoinniksi. Pystyt kyllä parempaan.)

            Se on selvää, että kommenteissa antamani kolme esimerkkiä eivät olleet aitoa väkivaltaa – mutta viestini olikin, että *ne silti täyttivät THL:n määritelmän*. Eikö ole ilmiselvää, että THL:n määritelmässä on silloin valtava aukko? Viittaat Kenneth A. Parsonsiin, joka on tunnettu kapitalismikriitikko. Hän tekee toki tiedettä, mutta aina tietystä näkökulmasta. Hän on yksi niistä tutkijoista, joka *haluaa* nähdä yhteiskunnan demokraattiset päätökset ja tietynlaiset hallitusohjelmat väkivaltana. Se on termi- ja näkökulmavalinta, ei todellakaan absoluuttinen totuus.

            Siinä olen täysin samaa mieltä kanssasi, että minkä tahansa valtion hallinto voi käyttää valtaa ja tehdä säästöpäätöksiä myös väärin. Se ei kuitenkaan ollut tekstini aihe, vaan aihe oli mediakritiikki. Ei ole OK, että Yle esittää jutussaan väkivaltahaaveita kontekstoimatta.

          3. Selitätkö, miten minä laajennan termistöä, kun koko ajan mietin, että väkivallasta puhuttaessa koko ajan ohitetaan rakenteellinen väkivalta? Rakenteellinen väkivalta on kuitenkin selkeä osa artikkelia, vähävaraisilla on tullut mitta täyteen, ja osa on mielessään ajatellut väkivaltaa päättäjiä kohtaan. Jännästi myös sivuutat sen faktan, joka lainauksessasikin on eli kerrotaan myös se, että haastateltava on hakenut synkkiin ajatuksiinsa apua ja päässyt pahimmasta jo eroon.

            Mielenkiintoista, että sen jälkeen, kun väitit, ettei termiä edes ole, päätät, että se onkin muuten sitten ideologinen termi, joka voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Ei voi. Olisi huomattavasti mielekkäämpää keskustella, jos käyttäisit jotenkin järkeviä esimerkkejä sellaisten sijaan, mitkä ei millään tavalla sovellu rakenteellisen väkivallan piiriin. Sen sijaan yrität muka-nokkelasti lällätellä.

            Eikä se, että joku on kapitalismikriittinen tee tyhjäksi sitä, että hän on tutkinut rakenteellista väkivaltaa, sillä yhtälailla rakenteellista väkivaltaa voi olla myös sosialistisessa valtiossa. Kapitalismin kritiikillä ei siis ole asian kanssa tekemistä, vaikka (ideologisista syistä) yrität sellaiseksi asian maalata.

          4. Aloitan ensin kertomalla, miksi rakenteellisen väkivallan termi on epäpätevä, epälooginen ja hyödytön.

            Sen jälkeen palautan keskustelun urilleen eli mediakritiikkiini Yleä kohtaan.

            1) Rakenteellisen väkivallan käsite ei ole mikään matemaattinen suure, absoluuttinen totuus saati määritelty luonnonvakio. Sen sijaan se on antikapitalististen tutkijoiden oma termi, jonka käyttö on aina arvovalinta ja näkökulmavalinta. Termi ei ole millään tapaa kaikkien tutkijoiden allekirjoittama, vaan sitä on kritisoitu laajasti. Ks. kritiikistä esim. Herrick & Bell (2020), Gronow (2020), Hirschfeld (2017) tai Coady (1986).

            Erityisesti Coady kritisoi samaa kuin minäkin: määritelmä on kerta kaikkiaan liian laaja ja epätarkka. Kuten THL:n määritelmästä jo näimme, rakenteellisen väkivallan alle mahtuvat jopa baarien ikärajat ja varhaiskasvattajien rikosrekisterin tarkistamiset. On absurdia ja arkijärjen vastaista, jos kaikki vähänkään epämiellyttävä tai hankala toiminta on yhtäkkiä ”väkivaltaa”. Samalla tällainen ylilaajennettu väkivallan käsite halventaa oikeita väkivallan uhreja, jotka esimerkiksi on pahoinpidelty. On epäeettistä rinnastaa tukien leikkaukset fyysiseen väkivaltaan.

            Tämän vuoksi on turha tulla puhumaan tähän blogiin ”rakenteellisesta väkivallasta”. Se ei ole läheskään kaikkien tutkijoiden hyväksymä, ja siinä on vakavia rajaamisongelmia.

            2) Joten on aika palata asiaan. Tekstini ei nimittäin käsitellyt väkivallan määritelmää vaan Ylen uutisointia siitä.

            Ylen olisi pitänyt kontekstoida väkivaltahaaveet eikä esittää niitä suodattamatta ja kyseenalaistamatta. Lisäksi Ylen lukijakyselyn pitää olle neutraali, ei arvo-ohjaava. Kaiken lisäksi tämä koko humppa tehtiin ”Hyvin sanottu” -brändin alla, mikä on erityisen irvokasta.

  7. Ehkä sun pitäisi keskustella yleläisten kanssa koska näyttää siltä ettet lainkaan ymmärrä jutun lähtökohtia.
    Jos hallituksen päätökset aiheuttavat suunnatonta ahdinkoa ja ahdistusta niin miksei niiden kohteeksi joutunut saisi tuntea kiukkua, vihaa tai ajatella vaikka sitten väkivaltaisia ajatuksia. Mitä hänen pitäisi sitten tuntea ja ajatella, Katleena? Mikä oikeus sinulla (tai Ylellä) on määrittää miten köyhän pitäisi tuntea?
    Pitäisikö median kertoa vain kivoja asioita, antaa köyhän muhia kiukkunsa keskenään?

    1. Hups, luitkohan ollenkaan mun tekstiä? Sä rakensit juuri olkiukon, jonka sitten urheasti kaadoit.

      Enhän mä kritisoinut kenenkään tunteita tai tunneilmaisua. Kansalaiset saavat ilmaista mitä tahansa tunnetta.

      Mä kritisoin jutun epäjournalistista otetta. Kun kansalainen kertoo väkivaltahaaveistaan, toimittajan pitäisi osata tuoda siihen rinnalle esimerkiksi uhrin näkökulma tai väkivallan ehkäisyn asiantuntijan mielipide.

      Journalistin tehtävänä ei ole päästää kenen tahansa tunteita suodattamatta mediaan, koska vaikka tunne on totta, se ei läheskään aina ole oikeassa. Jos toimittaja ei ole kriittinen, silloin hän ei enää ole journalisti vaan pelkkä muiden agendan megafoni.

    2. ak, miksi Hesarin toimittaja antoi minulle runtua ihan lehtensä sivulla vastineena sähköpostiini jossa kieltämättä aika leipääntyneenä totesin että jos hänelle tärkeä aihe, jossa hän hyödynsi asemaansa, olisi ikinä mitenkään järkevän yhteiskunnallisen keskustelun alainen, niin ehkä se joku yksi (1) hullu ei lähettelisi tappouhkauksia toimittajille?

      Tämä ”ymmärrän motiivin mutta en tekoa”-selittely oli siis nimenomaan itseltäni iso virhe, koska se on hyvinkin luettavissa uhkaukseksi sinällään. Olin nuorempana aika tulisieluinen sen suhteen että keskustelun kierouttaminen on ”väkivaltaa” ja jopa itse asiassa pahempaa, koska sitten ei jää keinoiksi muuta kuin se oikea väkivalta. Väkivallan termiä ei pidä lähteä vesittämään, vaikka ihan pelkkänä sanana se suomessa tuntuukin viittaavan mihin tahansa pakkotoimiin.

      Noh, onneksi tämän episodin seurauksena saimme mm. tämän hyvin sanottu-projektin. Tappouhkauksia on muuten tullut myös toiseen suuntaan, mutta yhteiskunnallinen seuraus on ollut:

      Rupean muuten käyttämään tuota ”digitaalinen väkivalta”-termiä, se on hauska. Muistuttaisin kuitenkin että latinan ”digitus” tarkoittaa sormea, joten jos anglismivaihe unohdetaan, se voinee tarkoittaa ihan perinteistä snägärijonotappelua.

  8. Sellainen määritelmä kuin rakenteellinen väkivalta on todellakin olemassa (alkaen Galtung, nykyään esim. Walby). Hallitus ja vallanpitäjät eivät tietenkään ole lähtökohtaisesti puhtaita siitä, etteivätkö he käyttäisi rakenteellista väkivaltaa.
    Nykyhallitus taas on toiminut vastoin ohjelmia, joihin Suomi on sitoutunut köyhyyden ja lapsiköyhyyden vähentämisessä. Useat yhtaikaiset haavoittuviin väestönosiin kohdistuvat säästötoimet kerrannaisvaikutuksineen voivat olla rakenteellista väkivaltaa.

    1. Toki se käsite on olemassa, mutta se ei silti tee hallitusohjelmasta väkivaltaa.

      Kirjoitin juuri nimimerkille ”ak” laajemman kuvauksen siitä, miksi rakenteellisen väkivallan käsite on mahdoton.

      1. Niin kirjoitit, ja roiskit menemään ihan metsään. Ohhoh. Kun et malta pysähtyä ja perehtyä, keskustelu on mahdotonta.

        1. Leena, kiitos kommentistasi. Tarkennatko hieman, missä kohtaa ”roiskin menemään metsään”?

          Entä mitä tarkoitat sillä, etten ”malta pysähtyä ja perehtyä”? Olen käsittääkseni lähteistänyt sekä tekstini että kommenttini melko hyvin. Kaipaatko johonkin väitteeseeni lisää lähteitä?

          1. Vastasin tarkemmin tuonne ylemmäksi, kolmen esimerkin alle (mm. baarien ikärajat).

            Katleena, tämä keskustelu tuntuu nyt vähän siltä kuin olisit tutustunut uuteen käsitteeseen (rakenteellinen väkivalta) juuri tänään. Olet lukenut sen THL:n työpaperista ja väitit, että sitä ei ole tutkittu. Sanot myös (ehkä jopa kategorisesti?), että hallitusohjelma ei voi olla rakenteellista väkivaltaa, vaikka jos tieto rakenteellisesta väkivallasta perustuu nyt pariin THL:n riviin, väkivallan teoriakonteksti on väistämättä varsin ohut.

            JOS tulkitsin tilanteen oikein. Sillä perusteella sanoin, ettet malta pysähtyä ja perehtyä.

            Vähän niin kuin minä tulisin parin viestintävideon katsottuani väittelemään kanssasi kriisiviestinnästä, mitä en suinkaan ikinä tekisi.

          2. Leena, arvauksesi oli hyvä mutta pielessä. Termi on minulle tuttu, koska olen suorastaan maaninen uutisten seuraaja. Rakenteellisen väkivallan käsite alkoi esiintyä mediasanastossa useita vuosia sitten, jolloin tsekkasin sen taustat.

            En kuitenkaan vakuuttunut, koska termi on värittynyt ja tarkoitushakuinen ja sen määritelmä on hähmäinen. Sillä halutaan vain kuvata erilaisia epämiellyttäviksi koettuja yhteiskunnan normeja, käytäntöjä tai päätöksiä, jotta ne kuulostaisivat aivan erityisen vakavilta.

            (Ja voivathan ne normit, käytännöt tai päätökset toki olla epämiellyttäviä. Silti ne eivät muutu *väkivallaksi* sillä, että jotkut tutkijat päättävät kutsua niitä väkivallaksi.)

            Olen siis pysähtynyt ja perehtynyt, toisin kuin luulit.

  9. Kiitos erinomaisesta analyysista, Katleena! Itsekin jäin kummastelemaan Ylen jutun alussa olevaa outoa kyselyä, josta paistoivat kyselijän valmiit asenteet ja raamitus.

    Hieman ihmetyttää se voima ja volyymi, jolla kirjoitustasi yritetään lytätä. Aikamoista ja turhan aggressiivista roiskintaa, josta paistaa, että tekstiä ei ole joko luettu kunnolla tai sitten ei ole ymmärretty tieteelliseen tarkkuuteen pyrkivää – mutta hyvin selkeää – analyysia omien ennakkoasenteiden takaa. On ilo lukea tällaista tekstiä, jossa asiat perustellaan eikä esitetä mielipiteitä.

    1. Kiitos Iines!

      Meillä on olemassa tietty ihmisryhmä, jonka mielestä Yle ei tee koskaan mitään väärin. Aina kun kohdistan mediakritiikkini Yleen, jostain ryntää satamäärin ihmisiä, joiden mielestä Yle toimi täysin oikein.

      Jopa väkivaltahaaveiden esittäminen kontekstoimatta tai asenteellinen lukijakysymyksen asettelu ovat yhtäkkiä muka jotenkin hyväksyttäviä toimintamalleja – ja vieläpä osana Hyvin sanottu -hanketta.

  10. Hei, olen pahoillani asiattomasta henkilöön menevästä argumentista. Se oli aivan turha. Otan opikseni.

    Jatkan vielä muutaman sanan THL:n määritelmästä. Se on mielestäni käyttökelpoinen, kun huomioi avainsanat ”perustarpeet” ja ”kärsivät”. Ruoka, asunto, vesi, lämpö, terveydenhoito, liikenne, puhelin, asuinpaikasta riippuen myös auto, sosiaaliset suhteet. Kärsimys on tietenkin suhteellinen käsite.

    Tässä keskustelussa sivumennen mainittu ”köyhältä satanen” on useissa kotitalouksissa realisoitunut ainakin kolmeksi sataseksi tai jopa viideksi sataseksi, ellei enemmäksikin. Leikkaukset ovat kertautuneet eli osuneet monta kertaa samaan kotiin. Se aiheuttaa kärsimystä, koska pienistä tuloista 300-500 e on valtava rahaleikkaus.

    1. Ei hätää – ymmärrän harmistuksen ❤️

      THL:n määritelmässä on oikeasti se ongelma, että se esittää liikaa erilaisia tai-vaihtoehtoja. Sieltähän on poimittavissa esimerkiksi tämä lihavoimani kohta:

      Rakenteellinen väkivalta = Väkivalta, jossa yhteiskunnassa vallitsevilla rakenteilla, valtajärjestelmillä, normeilla ja toimintatavoilla heikennetään
      henkilöiden
      tai henkilöryhmien oikeuksia ja asemaa suhteessa muihin ja estetään näin heidän perustarpeidensa tyydyttäminen, uhataan heidän henkeään, terveyttään tai hyvinvointiaan tai aiheutetaan muutoin heille vahinkoa. Rakenteellinen väkivalta on epäsuoraa siten, ettei se kohdistu suoraan yksittäisiin henkilöihin mutta sen seurauksista kärsivät yksittäiset henkilöt tai henkilöryhmät.

      Siis rakenteellista väkivaltaa on tilanne, jossa ”yhteiskunnassa vallitsevilla rakenteilla heikennetään henkilöiden asemaa suhteessa muihin tai aiheutetaan muutoin heille vahinkoa”. Huomaat varmasti itsekin, että määritelmä on epätieteellisen lavea? Siinä ei edellytetä tuota mainitsemaasi perustarpeiden kärsimistä, koska se on kuitattu vaihtoehdolla ”tai aiheutetaan muutoin vahinkoa”.

      Ymmärrän, että määritelmällä on haettu vaikkapa joitain seksistisiä syrjinnän muotoja, mutta faktisesti tuo määritelmä kattaa myös nuo kolme absurdia esimerkkiäni: baarien ikärajat, varhaiskasvattajien taustatsekit ja poliisien ratsiat. Samaan syssyyn voisi väittää vankilatuomioita rakenteelliseksi väkivallaksi, koska nekin menevät THL:n määritelmän alle.

      Tämän vuoksi en allekirjoita rakenteellisen väkivallan käsitettä. Sillä yritetään muuttaa yhteiskunnan erilaiset kritisoitavat ilmiöt väkivallaksi, jota ne eivät ole. Voisiko yhteiskuntakritiikkiä harjoittaa ilman asenteellisia ja värittyneitä termejä?

      PS. Ymmärrän hyvin vähätuloisten ahdistuksen, pelon ja niukkuuden – enkä sitä kyseenalaista lainkaan. Mutta sitä en ymmärrä, miksi Yle uutisoi väkivaltafantasioista noin kritiikittä.

  11. Jäämme erimielisiksi rakenteellisen väkivallan termin tarpeellisuudesta 🙂 Siitä olen samaa mieltä, että THL:n työpaperin määritelmää voisi viilata selkeämmäksi.

    Kiitos keskustelusta!

  12. Outoja tulkintoja ylen Yle-kriittisen asenteen kera.

    1) Miksi artikkelin pitäisi jotenkin eksplisiittisesti tuomita haastateltujen väkivaltanäkemykset? Pitäisikö toimittajan aliarvioida lukijaa niin paljon, että tätä pitäisi muistuttaa väkivallan olevan väärin? Ylen Yle-kriittistä.

    2) Lukijakyselyt uutis- ja ajankohtaisartikkeleissa eivät täytä muuta virkaa kuin osallistaa hieman lukijaa jakamaan ajatuksiaan. Kaikkia mahdollisia vastausvaihtoehtoja ei tietenkään voi sisällyttää. En näe samalla tapaa että 2-vaihtoehto (Ei) sisältäisi jonkun olettaman välinpitämättömyydestä. Jos asia ei kosketa itseä, se ei kosketa. Ylitulkitset tätäkin asiaa ylen Yle-kriittisestä näkökulmasta.

    3) Jutuissa voisi aina antaa ääni taholle jos toiselle, ja silti muistutettaisiin että sen ja sen ääni puuttuu. Tämä juttu on yhdeltä kannalta, eikä siihen enää muita tahoja kaivata. En ainakaan itse kaipaa. Väkivallan uhrien näkökulmasta juttuja kyllä riittää, ja niille kannattaa antaa oma tilansa tunkematta tällaiseen juttuun.

    4) Artikkeli ei millään tapaa hyväksy saati yllytä väkivaltaan. Se keskittyy vihan tunteeseen ja sen kanavointiin, myös hyödyllisellä tavalla.

    Summa summarum. Tulkitset (tätäkin) artikkelia ylen Yle-kriittisten lasien takaa, ollen osa tämän ajan Yle-kriittistä ilmiötä, jonka fantasioissa halutaan vaientaa vihollismaisena ja etenkin vasemmistolaisena nähty toimija. Kritiikkiä keksitään repiä milloin mistäkin, aika usein hatarin perustein.

    1. Moikka Tuomo ja kiitos kommentista!

      Käyn läpi näkökohtasi yksi kerrallaan.

      1) Hups, en ole vaatinut eksplisiittistä tuomitsemista. Sen keksit juuri ihan itse. Olen vaatinut *kontekstoimista* – eli esimerkiksi haastatteluita siitä, miten oikeustieteilijä näkee ilmiön, miten uhri näkee ilmiön tai miten väkivallan ehkäisyyn erikoistunut ammattilainen näkee ilmiön.

      2) Hups, sanoit että ”kaikkia mahdollisia vastausvaihtoehtoja ei voi sisällyttää kyselyyn”. Tämä on epätosi väite. Esimerkiksi vastaukset ”kyllä”, ”ei” ja ”en tiedä” ovat toisensa poissulkevia ja ne kattavat kaikki vaihtoehdot. Kyselyiden laatiminen vaatii ammattimaista otetta, mutta tällainen asenteellinen kysely on vain huonoa journalismia.

      3) Hups, nyt unohdat että jokainen juttu leviää verkossa yksinään. Se ei siis riitä, että ”jossain toisessa jutussa haastateltiin uhreja”. Joka ikinen artikkeli pitää kontekstoida, eikä toimittaja voi luottaa siihen, että ”lukija on kyllä nähnyt sen viimevuotisen jutun”.

      4) Hups, en ole missään sanonut, että artikkeli yllyttäisi väkivaltaan. Senkin keksit juuri ihan itse. (Tämä oli jo toinen olkiukkosi.) Sen sijaan artikkeli ymmärtää ja perustelee väkivaltaa. Artikkelin kyselyssä esimerkiksi viha nähtiin rationaalisena tunteena ja rauhallisuus välinpitämättömyytenä ja itsekkyytenä. Tämä on asenteellinen vinkki siihen suuntaan, että viha on täysin ok. Artikkelissa myös kerrottiin väkivallan ajatuksista, ja niille esitettiin perusteluja. Missään ei esitetty perusteluja *väkivallattomuudelle*. Missään ei myöskään kritisoitu väkivalta-ajatuksia.

      Summa summarum. Loppukaneettisi taisi perustua telepatiaan, koska sinun mukaasi jonkun ”fantasioissa halutaan vaientaa” Yle. Tarkennatko vielä, kenen fantasioita nämä ovat ja miksi kerrot niitä täällä blogissani?

      En itse tunnista näitä fantasioita, mutta sinun kannattanee käydä juttelemassa näille tyypeille. Voit kertoa heille, kuinka tärkeää on, että Suomessa toimii vahva ja puolueeton julkinen media.

  13. Nimimerkki ”att” yritti kommenteissaan arvostella Yleä hieman turhan voimakkaasti. Kommentti ei tuonut juuri lisäarvoa keskusteluun, vaan se oli melkoista yleistämistä. Siksi att:n teksti ei valitettavasti päässyt läpi.

    Nyt puhutaan tästä yhdestä artikkelista, eikä lähdetä politikoimaan sen laajemmin.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.