Yllätys fläppitaulussa

Erään kerran olin valmentamassa Jyväskylän Scandicissa, ja päivä oli jo pitkällä. Olimme siirtymässä uuteen aiheeseen.

Käänsin puhtaan sivun fläppitaulusta puolihuolimattomasti ja pidin katseeni koko ajan osallistujissa: ”Nyt tulee jotakin Todella Mielenkiintoista – -”

Puheeni keskeytyi, kun huomasin, että kaikki osallistujat tuijottivat minua epäuskoisesti. Katsoin heitä ihmeissäni, ja he katsoivat takaisin.

Tarkastin, onko housujeni vetoketju kiinni ja ovatko sukkahousut ehjät. Kaikki oli kunnossa.

Lopulta tajusin katsoa sivulleni, fläppitauluun, josta luulin kääntäneeni esille puhtaan sivun.

Fläppilehtiöön oli tuherrettu mustalla tussilla kuusikymmentäsenttinen, pystyssä oleva tuhma kuva.
Katsoin taulua yhtä epäuskoisena kuin osallistujatkin.

Pian päässä alkoi raksuttaa, ja keksin selityksen: joku hotellin vieraista (rohkenen epäillä noin 11-vuotiasta poikaa) oli käynyt aamulla tyhjässä seminaaritilassa, raottanut fläppilehtiötä ja piirtänyt papereiden väliin hengentuotteensa.

Siellä ansa odotti pahaa aavistamatonta konsulttia, ja kun päivä eteni fläppi fläpiltä, miina lähestyi. Lopulta se pamahti, mutta kenties paremmassa paikassa kuin piirtäjä osasi toivoakaan.

Oma aloituslauseeni oli nimittäin juuri sellainen, että se sattui sopimaan yhteen kuvan kanssa. Niinpä osallistujat luulivat, että olin suunnitellut tämän ”humoristisen yllätyksen” ihan itse. He raukat eivät tienneet, pitäisikö nauraa kohteliaisuudesta, loukkaantua vai vain ihmetellä konsultin kummaa huumorintajua.

Onneksi osallistujat ymmärsivät, että olin yhtä yllättynyt kuin hekin. Muuten olisi voinut yhteistyö loppua sen asiakkaan kanssa.

Ajatelkaa, jos valmennuksen tilaaja-maksaja olisi tullut sisään juuri silloin, kun ihmettelimme kuvaa. Hän olisi nähnyt 16 mykistynyttä naista tuijottamassa fallosta minun johdollani.

Sitä olisi voinut olla vaikea selittää.