Jos olisin fiksu ja paneutuva bloggaaja, tekisin näin:

1) Ajastaisin postaukset ilmestymään aamulla.

Se olisi viisasta. En silti koskaan ajasta postauksia, sillä haluan saada ne julki saman tien. Hällä väliä, vaikka on viikonloppu tai keskiyö, eikä kukaan ole linjoilla. Öisin on kiva kaivaa kuoppaa itselleen ihan yksinään.

2) Jakaisin uuden postauksen manuaalisesti Facebookissa, Twitterissä ja LinkedInissä ja kirjoittaisin otsikon rinnalle yksilöllisen saatteen.

Se olisi fiksua. Itselläni blogin syöte menee Twitteriin automaattisesti, jolloin saatteena on lattea ”#EOT-blogissa: [postauksen otsikko]” Syöte ei lähde LinkedIniin eikä Facebookiin, koska en halua toistaa samaa viestiä joka kanavassa. Paitsi että jos varioisin saatetta, se poistaisi toisto-ongelman: silloin voisin tuoda joka kanavaan eri näkökulman.

Äh. Pieni hetki. Keksin tähän kohta jonkin tekosyyn, miksi en toimi järkevästi.

3) Kirjoittaisin englanniksi.

Se lisäisi lukijoita. Mutta suomen kieli on vahvuuteni kaikkine vertauksineen, sanavalintoineen ja fraasivariointeineen. Englanniksi ilmaisen itseäni paljon suppeammin. Eikä ole aikaa opetella. Seliseli.

4) Ottaisin hakukoneen huomioon paremmin.

Se toisi näkyvyyttä. Siltikään en ajattele hakukonetta. Jos sijoittaisin joka otsikon alkuun avainsanan, otsikoista tulisi tylsiä. Luotan ennemmin siihen, että omituinen tai yllättävä otsikko kiinnostaa ja että ihmiset jakavat hyödyllistä juttua. Saatan myös kirjoittaa aivan liian lyhyitä postauksia, joista hakukoneet eivät välitä. Olen säälittävä otus ammattibloggaajaksi.

5) Käyttäisin kuvia.

Se olisi visuaalisempaa. Kuvat kuulemma vangitsevat paremmin lukijan huomion. Luotan silti pelkkään otsikkoon. Kohderyhmässäni on tottuneita lukijoita. Heille napakka otsikko kolahtaa yhtä hyvin kuin kuva muotiblogin lukijalle. Ehkä. Tai niinku sillee. Perusteluni ontuu enemmän kuin actionsankari leffan päätöskohtauksessa.

6) Aikatauluttaisin bloggaamisen ja miettisin aihepiirin tarkkaan.

Se olisi ammattimaista. Siitä huolimatta en koskaan suunnittele postauspäiviä, vaan rustaan asioita silloin kun on aikaa ja silloin kun kirjoituttaa. En myöskään puntaroi etukäteen, missä alan tapahtumassa pitäisi olla, jotta siitä voisi postata. Aihepiirit yllättävät itsenikin. Usein tärkeä aihe lipsuu käsistä, kun en kirjoita siitä ajoissa.

Jos saisin tästä tunaroinnista palkkaa joltakulta, minut piestäisiin joka kehityskeskustelussa.

* * *

Älä bloggaa niin kuin minä bloggaan, vaan niin kuin minä sanon. Pärjäät paremmin.

 

 

26 kommenttia

  1. Pakko kommentoida:

    1. Älä ala kirjoittaa ikinä englanniksi. Maailma on täynnä viestintään, someen ja markkinointiin liittyviä blogeja englanniksi, mutta on paljon helpompaa tulla tänne, missä saa lukea suomeksi. (Vaatii vähemmän keskittymistä.) Ja suomen kieli on selvästi vahvuutesi.

    2. Kuten on myös otsikointi. Kohta kaikki on hakukoneoptimoitua ja tylsää. Persoonallisuus rules!

    3. Tää numerointi, mitä käytät usein toimii tosi hyvin! Selkeää ja helppolukuista. Eli olet tehnyt ainakin jotain oikein. 🙂

    1. Kiitos Jenni! Jos joskus aloitan englanninkielisen blogin, käyttäisin todennäköisesti hyväkseni vanhoja postauksiani ja käännättäisin ne ammattilaisella.

      Mäkin uskon, että numerointi ja otsikointi ovat EOT:n parhaita puolia (huolimatta hakukoneoptimoijien tuskasta). Sen sijaan aikatauluttaminen voisi olla ehdottomasti tehokkaampaa.

  2. Tosi hyvä kirjoitus, taas! Ja yhdyn tuohon, että numerointisi ja kaikenlainen jaottelu helpottaa hahmottamista.
    Olen niin paljon miettinyt noita ihan samoja asioita.
    Tuo englanniksi bloggaaminen kun vain tuntuu epärelevantilta, kun pyörii työkseen suomen kielen suossa.
    Hakukoneystävällisiä ulokkeita olen myös monesti päättänyt tuottaa, mutta sitten unohdan, ja jotenkin se vain tuntuu vievän spontaaniuden tekstipyrskäykseltä.
    Aikataulunikin tuntuu – muunlaisista pyrkimyksistä huolimatta – toimivan periaatteella ”jos ei mitään tärkeämpää tule eteen”.
    En usko että sinun luettuuteesi juurikaan enää vaikuttaa tuo aikatauluttaminen.

  3. Liika suunnitelmallisuus voi vaikuttaa negatiivisestikin, blogista voi tulla tyhjänpäiväistä pakkopullaa, tai ainakin tyhjänpäiväisen pakkopullauden osuus kasvaa. Varsinkin kun hyöty on välillistä, eikä postauksista makseta kappalemäärän mukaan, on järkevää panostaa laatuun eikä määrään. Tai edes säännöllisyyteen. Unohda ainakin ne kuvat, suurimmassa osassa tekstipainotteisia blogeja kuvat suorastaan häpeävät olemassaoloaan, ovat siellä vain siksi, että niitä ”kuuluu” olla. Harmiksi pistää semmoinen lukijan aliarvioiminen.

  4. Voi, mä tykkään tästä blogista juuri tällaisena!

    Aikatauluttamisesta: Olen iloinen, että bloggaat mihin vuorokauden aikaan vaan. Pyörin usein itse eniten netissä iltaisin myöhäänkin, ja on ollut kiva yllätys, kun joskus on tullut juuri silloin uusi postaus 🙂 Olisi jotenkin ennalta-arvattavan tylsää, jos blogisi ilmestyisi aina 08:00.

    Ei mun mielestä asiantuntijablogissa tarvitse olla välttämättä kuvia. Käyn sun blogissa nimenomaan sun tekstin, kielenkäytön ja mielenkiintoisten aiheiden takia! Tietty visuaaliset ihmiset vois löytää tän paremmin kuvien avulla, mutta ainakin tekstin korvautuminen kuvilla olisi kurjaa.

    Ethän ainakaan korvaa tätä englannin kielisellä blogilla? Vähintään sitten kaksi blogia rinnakkain.

  5. Mutku ei sun tarvii! Ja jos ei tarvii niin ota rennosti. Jos koulutus- ja luennointikeikkaa riittää, blogissa on kävijöitä, ikkunalaudalla kynttilöitä ja viinikaapissa edes yks pullo, kaikki lienee varsin hyvin.

  6. Katleena, mainio kirjoitus! Lukisin mielelläni aiheesta lisää. Oma näkökulmani on puhtaasti ”kirjoitan mitä sattuu blogiini mistä sattuu” mutta väkisin tulee mietittyä lukijoiden hankkimista ja torstaina otin käytöön vuoden pähkäilyn jälkeen google analyticsin. Jotenkin hauskuudesta on nyt kadonnut osa hauskuutta.

    1. Hyvä kun otit Analyticsin käyttöön. Minäkin käytän sitä, vaikken hyödynnä tietoa juuri mihinkään. 🙂 Lähinnä seuraan lukijamääriä ja huolestun, jos kehitystä ei tapahdu.

      Lisäksi katson, missä on viitattu EOT:hen ja millaista keskustelua siellä käydään.

      Ammattimainen bloggaaja tekisi vähintään seuraavaa:

      1) Tsekkaisi hakusanat: millä blogiin on tultu ja mistä kannattaa kirjoittaa enemmän?

      2) Tsekkaisi kellonajat: koska blogia luetaan eniten ja milloin kannattaa julkaista?

      3) Tarkistaisi lukijat: miltä palvelimilta blogiin tullaan ja miten juuri näitä lukijoita voisi huomioida paremmin?

      Ehkä jonain päivänä ryhdyn tähänkin. (Buhahhaaa, mikä itsepetos.)

  7. ”Hei älä koskaan, ikinä muutu, pysy vain tuollaisena kuin nyt oot…!” Kiitos avautumisesta, Katleena! Tunnistan itsessäni monia samoja ”syntejä” ja nyt helpottaa, kun sain synninpäästön!. Erityisesti hakukoneen huomioimiseen en vain kykene, koska on pakonomainen tarve päästää ulos juuri se, mitä kulloinkin on tulossa. Silti toisinaan riepoo, että voisivathan ne ”Facebook-markkinoinnin 5 kuolemansyntiä” -lukijat tulla minunkin blogiini, jos toimisin toisin. Ja vaikka englantini on vahva, en millään yllä samalle tasolle kuin suomeksi. Silti olisi kiva keskustella muidenkin kuin suomenkielisten kanssa. Jollakin tapaa luotan siihen, että oma tekeminen kantaa, vaikka ei kaikkea olisikaan optimoitu. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta!

  8. Kiitos vinkeistä! Olen itse miettinyt tuota automatisointia, kun olisi kiva, kun postauksen julkaisisi niin lähtisi automaattisesti heti linkkaukset eri some-kanaviin. Testasin sitä, enkä tykännyt. Käytän itse bloggauksien jakeluun FB-sivua ja Twitteriä, ja kanavilla on eri rooli. Mutta ei leikannut, että voihan sen johonkin pistää menemään automaagisesti ja toiseen ei 😀

    Omat kuvani ovat pääsääntöisesti suttuisia kamerakännykkäkuvia, olen todennut että on ”ihan kiva”, että postauksessa on mukana jokin kuva. Mutta huomasin myös, että mikäli laitan kuvan heti alkuun, postaus latautuu hitaammin ja hakukoneet eivät tykkää.

    Itse taas kirjoitan omat otsikkoni hakukoneet mielessä, ja kyllä, ne tuppaavat olemaan tylsänlaisia (ei ole Katleena kerta eikä toinenkaan, kun olen lukenut sun otsikointipostauksen täältä blogista :D).

    Mietin myös aluksi blogia perustaessani sitä, että tuottaisin sisältöä automaattisesti viikon-kahden välein (=ajastaisin sen ilmestymään aina samaan aikaan). Kuitenkin ajatus siitä, että olisi deadline, johon pitäisi tuottaa vapaaehtoisen proggiksen tekstiä säännöllisesti, alkoi ahdistaa ja luotan siihen, että tekstiä syntyy kun on syntyäkseen 🙂

    Aloitin myös oman bloggaukseni englanniksi, mutta totesin pian, että ilmaisen itseäni kaikkein parhaiten kuitenkin suomeksi. Olisihan sitä englanninkielisessä maailmassa vähän laajempi yleisö, ja ehkä lähden sinne takaisin joku päivä vielä. Mutta seuraavalla kerralla teen sen juuri tuolla tavalla, että pyydän ammattikääntäjää avuksi.

  9. Ooo, kiitos, te ihanat!

    Joskus vähän hävettää, kun antaa työkseen neuvoja bloggaajille, eikä sitten itse noudata niistä puoliakaan. 🙂

    Tai toisaalta – noudatan kyllä sellaisia periaatteita, jotka koen tärkeämmiksi. Ehkä postaan seuraavaksi ne vinkit, joita seuraan orjallisesti. *ryhtyy kirjoittamaan*

  10. Minäkin olen hiukan boheemina luonteena aikamoinen tumpelo kaikessa blogin kehittelyssä. Toisaalta pidän yksinkertaisesta ja haluan tulevaisuudessakin kirjoittaa ihan mistä sattuu, kaikesta maineesta ja mammonasta piittaamatta.

    Katleenan ohjeet ovat varmasti tarpeellisia, jos haluaa satsata bloginsa menestykseen. Seuraan tätä Ei oo totta -blogia juuri siksi, että tässä on aina mukana spontaani säväys.

  11. Edellä monia osuvia kommentteja. Blogisi on herkku juuri tällaisenaan. Läkähdyttävän oivaltavan SUOMENkielenkäytön lisäksi tarjoilet asiaa hauskassa paketissa. Voin oppia ja nauraa. Saada oman, uuden ajatuksen lukemalla tätä blogia.
    Hauskaksi pyrkiminen lienee kuitenkin yhtä helppoa kuin pisamien kasvattaminen. Joten, jos pisamat eivät kasva, kannattaa seurata niitä virallisempia blogiohjeita.

  12. 5. Pitkään blogiasi lukeneena en ollut ennen edes kiinnittänyt huomiota siihen, että käytät melko harvoin kuvia. On tietty blogeja, jotka ”tarvitsevat” kuvia lisäämään visuaalisuutta ja ehkä mielenkiintoakin, mutta blogisi on tälläisenäänkin niin kiinnostava ja viihdyttävä (enkä viittaa pelkästään sukkahousukommelluksiisi :D) että eihän niitä kuvia osaa edes kaivata!

  13. Jäin miettimään miltä tuntuisi viimeisen päälle aikataulutettu, hakukoneoptimoity, täytekuvilla pyntätty jne jne blogi – jossa sitten hilpeästi turistaan sukkahousujen rei-istä ja muista mahdollisesti vähemmän ammattimaisesti hoituneista elämän pikku kommelluksista?

    Juuei. Olet tyylilajisi valinnut ja hyvä niin. Lukijan kannalta tärkeintä on aitous ja hyvä fiilis. Asiasisältö ei haittaa, mutta se ei lopultakaan ole se syy miksi ihmiset tänne tulevat.

    1. Kiitos Ville!

      Onhan tässä toki se riski, että jos vedän överiksi tunarointini ja impulsiiviset viihdepostaukseni, blogin lukijakunta alkaa painottua hupilukijoihin. Tarkoituksena on kuitenkin pitää mukana myös asiakkaat, jotka eivät ehkä jaksaisi lukea montaa sukkahousujuttua viikossa. Toistaiseksi tasapaino on kuitenkin tainnut säilyä.

  14. Englanniksi blogatessa saattaa kyllä saada enemmän lukijoita, mutta toisaalta se hukkuu helpommin muiden blogien joukkoon ja aiheesta kiinnostuneen on vaikeampi löytää sitä. On myös paljon aiheita, joista ei ole paljon/yhtään blogeja suomeksi, mikä saattaa harmittaa niitä, joilla ei ole hyvä englannin kielen taito.

    Aihepiirin tarkkaa valintaa olen joskus itsekin mietiskellyt ja pitänyt blogeja, joilla on täsmällinen aihepiiri. Se onnistuu, jos on kiinnostunut jostakin aiheesta riittävästi. Mutta itselle tuli ongelma se, että joskus tekee mieli blogata muistakin aiheista ja aihepiiri ei pysy vakiona. Kahtakaan blogia ei jaksaisi alkaa ylläpitää.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.