Johtajan esiintymistaidot kriiseissä ja median edessä, Ranska 25.–30.6.2018

Sain kutsun Ranskaan kouluttamaan, joten mikä ettei.

Minulle annettiin lupa suunnitella viiden päivän intensiivikurssi yritysjohdolle. Mikä olisi aihe ja tulokulma? Mitä asiakkaat tarvitsevat? Mikä on niin oleellista, että siihen kannattaa ehdottomasti satsata viisi työpäivää?

Niinpä rakensin Kipinävuoron, jossa treenataan johtajan esiintymistaitoja kriiseissä ja median edessä. Päiviin kuuluu tömäköitä tietopaketteja ja henkilökohtaisia treenejä. Lisäksi jokaiselle osallistujalle on varattu henkilökohtainen sparrausaika.

Kipinävuoron erikoisuutena on, että mukaan mahtuu vain kahdeksan ihmistä. Kurssista saa siis irti erityisen paljon, koska ryhmä on pieni ja voimme keskittyä osallistujien omiin tarpeisiin.

Kurssin sijainti on The Happy Hamlet, upea maatilahotelli Ranskan sydämessä. Omistajapariskunta on suomalais-ranskalainen, ja he pitävät meistä hyvää huolta. Emäntämme Suska on suunnitellut myös tutustumisretkiä lähiseudulle.

Nyt marraskuun loppuun asti early bird -hinta on 2100 euroa + alv. Kurssihintaan kuuluu kaikki. Siis koulutuksen, majoituksen ja lentojen lisäksi aivan kaikki: voit poimia puutarhasta hedelmiä, tehdä aamu-uinnin, syödä ranskalaista maalaisruokaa vatsasi täyteen ja käydä takan ääressä lasillisella.

Kipinävuoron esite on toki tarjolla myös pdf-muodossa.

Eräs pieni toive minulla on: olisi hienoa, jos jokainen osallistuja olisi eri organisaatiosta. Näin varmistamme, ettei yksi yritys tai yhteisö painotu ylitse muiden. Jos siis sinä ja työkaverisi haluatte molemmat mukaan, niin ei hätää – toteutamme toisen kurssin taas seuraavana vuonna.

Kerro oma kantasi

Ei, sinä et voi vaatia toiselta sinun haluamiasi tunteita

Nyt-liitteessä oli ohjaaja Wille Hyvösen haastattelu. Hyvösen mielipiteet ovat tällaisia:

Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutusta olemassaoloon. Valkoisen heteromiehen täytyy tuntea syyllisyyttä.

Se syyllisyys ei sinänsä ole itseisarvo, mutta on kyettävä tunnistamaan nämä rakenteet ja on tajuttava, että on valtaa pitävässä asemassa. Siitä tulee todennäköisesti syyllinen olo. Sen voi muuttaa energiaksi, jonka avulla voi auttaa heikommassa asemassa olevia. Siksi kaikkien valkoisten heteromiesten täytyy kokea syyllisyyttä.

No niin. Katsotaanpa nyt aukkoja, joita tässä ajatusrakennelmassa on.

1) Yleistäminen on ilmeisesti sallittua Hyvöselle, mutta ei Hyvösestä.

En ole koskaan arvostanut ihmistä, joka vaatii muilta sellaista, johon ei itse kykene.

Minua ainakin sapettaa joidenkin ihmisten stereotypiat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Niinpä en myöskään halua esittää niitä valkoisista heteromiehistä. Haluan tasapuolisuutta, en polarisaatiota.

Jos poimimme sata yksilöä mitä tahansa sukupuolta, seksuaalisuutta, kansallisuutta, uskontoa tai ihonväriä, silloin yksilöiden väliset erot ovat valtavat. Sadasta valkoisesta heteromiehestä tai sadasta eurooppalaisesta homoseksuaalista tai sadasta pohjoismaalaisesta arabista löytyy rehellisiä ja epäluotettavia, pitkiä ja lyhyitä, liberaaleja ja konservatiiveja, rauhallisia ja vilkkaita, introvertteja ja ekstrovertteja, ketteriä ja kömpelöitä.

Jos haluan kohdata kaikki vähemmistöt yksilöinä, silloin minun pitää kohdata myös enemmistön edustajat yksilöinä. Ei ole loogista vaatia muilta sitä, mihin ei itse kykene.

2) Me emme voi vaatia toiselta meidän haluamiamme tunteita.

Hyvönen vaatii valkoisilta heteromiehiltä syyllisyyttä. Se on sama kuin jos minä vaatisin joltakulta rakkautta, pelkoa tai surua.

Toiselta yksilöltä ei voi vaatia tunteita. Mikään tunne ei synny vaatimalla, ja tämän voi tsekata psykologisesta kirjallisuudesta saman tien.

Jos tunteet syntyisivät vaatimalla, miten helppoa meillä olisikaan. Asiakas, rakastu tuotteisiini! Puoliso, sitoudu minuun ikuisesti! Lapseni, luota minuun heti ja aina! Kilpailija, pelkää minua! Harrastuskaveri, viihdy kanssani!

3) Jos vaadimme joltakulta tiettyä tunnetta, miten mittaamme sen?

Vaatimus, jota ei voi mitata tai todentaa, ei ole vaatimus, vaan se on pelkkä kiukunpurkaus.

Jos minä vaatisin valkoisilta heteromiehiltä syyllisyyttä, en pystyisi todentamaan vaatimukseni tuloksia millään tavalla. Osa ihmisistä tuntee syvemmin kuin toiset, osa peittää tunteensa paremmin ja osa huonommin, eivätkä kaikki edes tunnista tunteitaan. Niinpä vaatimus tunteesta X on lähinnä vaatijan omaa kiukunpurkausta tai jopa oman olemassaolon valkopesua, jolla pyritään todentamaan oma hyveellinen luonne.

Toki jokainen meistä tekee joskus samaa kiukuspäissään. Jos luemme vakavasta väkivaltarikoksesta, saatamme puuskahtaa ”eikö se tekijä edes häpeä?”. Emme kuitenkaan normaalisti mene antamaan tästä lausuntoa mediaan, sillä tiedämme itsekin, että puuskahdus on oman kurjan olon helpottamista, eikä mikään validi tai mittaamiskelpoinen vaatimus.

4) Vaatiiko hyvä teko muka nimenomaan syyllisyyttä?

Hyvönen uskoo, että syyllisyys kääntyy positiivisiksi teoiksi.

En tunne Hyvösen toimintatapoja, mutta onko hän siis itse ihminen, jonka kaikki hyvät teot johtuvat syyllisyydestä? Vai olisiko sittenkin niin, että hyviä tekoja voi tehdä muistakin syistä kuin syyllisyydestä?

Jos päätavoitteena on positiivinen teko, silloin kannattaa unohtaa se haluttu syyllisyydentunne ja puhua niistä positiivisista teoista. Viestinnän kannattaa olla rakentavaa ja yhdistävää, eikä raivoavaa syyttelyä.

Mitäpä jos Hyvönen vetoaisi ihmisiä esimerkiksi kannattamaan translain uudistusta, poistamaan leluosastoilta sukupuolittavat kyltit, rohkaisemaan persoonalliseen pukeutumiseen ja rakentamaan lisää sukupuolineutraaleja vessoja? Jos teko on tärkein, miksi Hyvönen edes haluaa välivaiheeksi syyllisyyttä? Luulisi, että hyvän teon vaikuttimeksi kelpaa myös positiivinen tunne kuten elämänilo, vapaudenkaipuu tai vaikka auttamisen halu.

Toivottavasti ei ole niin, että toisten tuntema syyllisyys saisi syyllisyyspoliisin nousemaan ajatuksissaan jotenkin muita korkeammalle.

10 kommenttia

Kuvitteellinen keissi Hyhmän kunnasta

Kuvitellaanpa fiktiivinen kunta nimeltä Hyhmä. Kuvitellaan, että Hyhmän asukas lähettää kunnanjohtajalle pitkän meilin, jossa on kehitysehdotuksia kunnalle.

Leikitään, että kunnanjohtaja delegoi vastaamisen työkavereilleen. Heistä yksi vastaa kuntalaiselle vaikkapa näin: ”Älä jauha paskaa, persaukisia suhareita on nähty jo tarpeeksi.”

Ja sitten kuvitellaan, että vastauksen lähettänyt kunnan työntekijä antaa medialle haastattelun, jossa hän allekirjoittaa alatyylisen viestinsä yhä. Hän paheksuu vain sitä, että meiliä on jaettu:

En myöskään odottanut, että sähköpostia jaeltaisiin tällä tavalla ympäriinsä.

On siis OK törttöillä, kunhan kukaan ei saa tietää.

Hassua olisi sekin, jos vastaaja väittäisi vastaavansa poliitikkona, eikä kunnan työntekijänä.

En edusta kuntaa, vaan olen toiminut yksittäisenä valtuutettuna asiassa.

Erityisen erikoista olisi, jos kunnan työntekijää ei haittaisi lainkaan se, että hän saattoi saada vastauksellaan kuntalaisen muuttamaan pois Hyhmästä.

Sehän on vapaa valinta muuttaa Suomessa.

Ajatusleikkimme jatkuu niin, että vielä vuorokauden harkinnankin jälkeen kunnan työntekijä antaa omalle vastaukselleen arvosanan 8,5. Hän on ylpeä ”suorasanaisuudestaan”.

Tässä fiktiivisessä esimerkissä jään pohtimaan, kuinka kauan kyseinen työntekijä saa jatkaa duunissaan. Hallintolaissa todetaan, että viranomaisen on käytettävä asiallista kieltä. Lisäksi kaikki Suomessa puhuvat nyt Hyhmän kunnasta, eikä kukaan kovin mairittelevasti. Voimme siis pohtia, onko työntekijän lojaliteettivelvoite toteutunut ihan vimpan päälle.

Onneksi tällainen keissi on täysin kuvitteellinen ja jopa absurdi. Ei kai nyt yhdelläkään kunnan työntekijällä oikeasti ole niin surkeaa itsehillintää, että hän kiroilisi asiakkaalleen ja haukkuisi tätä? Ja jos näin sattuisi käymään, kyllä kai normaali ihminen pyytäisi anteeksi eikä kehuisi itseään ja syyttäisi kuntalaista?

Kaikkea sitä tuleekin mieleeni. Mielikuvitukseni tekee joskus tällaisia tepposia.

2 kommenttia