Kirjoitin tänään Kaikenkattavaan sisällöntuotannon oppaaseen taas uuden alaluvun.
(Olen käsitellyt samaa teemaa täällä blogissa jo vuonna 2013. Voisin kirjoittaa tästä kuuden vuoden välein, ja aihe olisi aina ajankohtainen.)
* * *
Keskimäärin ottaen yksilön viesti on uskottavampi kuin organisaation. Tämä johtuu yhteisestä kulttuurisesta oletuksestamme, jossa pieni on hyvä ja iso on paha.
Tästä löytyy esimerkkejä vaikka kuinka, alkaen kansanperinteestämme ja sananlaskuistamme päätyen kansakunnan kokemuksiin ja nykypäivän narratiiveihin:
- iso paha susi
- isokenkäinen = huono juttu
- suurisuinen = huono juttu
- suuret on puheet = huono juttu
- suurentelija = huono juttu
- liikakasvu = huono juttu
- kasvukivut = huono juttu
- ”pieni on kaunista”
- pieni David hyvä; iso Goljat paha
- pieni Suomi hyvä; iso Neuvostoliitto paha
- pieni kyläkoulu hyvä; iso kuntakeskuksen koulu paha
- pieni yrittäjä hyvä; iso korporaatio paha
- Pikku Myy on ilkeä, mutta hellyyttävällä tavalla, koska oikeasti pieni ei voi olla paha
Vain konkreettinen iso voi olla hyvä
Huomaathan, että nyt kyse ei ole esineiden tai mitattavien asioiden koosta. Jos puhumme konkretiasta, niin toki pieni palkka on huonompi juttu kuin iso palkka, ja monen mielestä iso synttärikakku on parempi kuin pieni synttärikakku.
Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Nyt puhumme siitä, millaisena käsitämme sen ”koon”, joka on esimerkiksi eri toimijoilla, esitetyillä ideoilla tai abstrakteilla käsitteillä.
Kulttuurimme nimittäin tukee sitä tulkintaa, että iso on paha.
Testasin tämän googlaamalla sanapareja ”iso paha” ja ”iso hyvä”. Halusin katsoa, mitä Google ehdottaa hakulausekkeiksi.
Erot olivat valtavat. Jos ihmiset googlaavat isoa hyvää, kyse on konkreettisista esineistä. Väki etsii matkalaukkua tai skootteria.
Sen sijaan hakutulos ”iso paha” tuottaa kulttuurisia narratiiveja ja ennakkoluuloja ja kytköksiä firmoihin.
Mitä tämä tarkoittaa yrityksen sisällöntuotannossa?
Tämän vuoksi yrityksen pitää sisällöntuotannossaan ymmärtää, mikä merkitys on organisaation koolla ja toisaalta pienellä yksilöllä.
Oikeastihan koolla ja hyvyydellä ei ole mitään kausaliteettia keskenään. Yhtä hyvin voi olla olemassa iso ja hyvä toimija, iso ja paha toimija, pieni ja hyvä toimija tai pieni ja paha toimija. Pienuus ja hyvyys (tai suuruus ja pahuus) eivät mitenkään liity toisiinsa, koska sekä koko että toimintatavat voivat muuttua ja koska ”pahuus” syntyy eri mekanismeilla kuin koko.
Tällä järkipuheellani ei silti ole väliä, koska meidän intuitiomme sanoo, että iso on paha ja pieni on hyvä. Monet varmasti nyökyttelivät tuolla ylempänä bulletlistani kohdissa, että ”juuri noinhan se on: iso paha ja pieni hyvä!”
Tämän intuition voimakkuus pitää ymmärtää myös yritysviestinnässä. Viestinnässä on päästettävä firman yksilöt ääneen, koska vastaanottajien intuitio sanoo, että yksilö (pieni) on hyvä ja että organisaatio (iso) on paha.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? No sitä, että yrityksen viestinnässä pitää esitellä ihmisiä.
Emppu, 47, on ollut töissä myymälässämme Varkaudessa vuodesta 1998.
Talousassistenttimme Karo pitää huolta siitä, että jokainen kuitti on tallessa. Karo harrastaa koiransa Teuvon kanssa agilityä.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos olet somessa esimerkiksi yrityksen toimitusjohtajana tai vaikka ICT-päällikkönä, älä koskaan pitäydy pelkissä työasioissa. Jos nimittäin puhut vain työstäsi, silloin olet yhtä kuin yritys – ja yritys on iso, ja iso on paha.
Pidä siis huoli siitä, että somepresenssissäsi on 80–90 prosenttia työasiaa ja 10–20 prosenttia priva-asiaa. Se lisää uskottavuutta.
Huomaathan, että näiden priva-asioiden ei tarvitse olla mitään henkilökohtaisia paljastuksia suvussa esiintyvästä syövästä tai peliongelmasta. Sen sijaan voit puhua harrastuksistasi, lukemistasi kirjoista, mökkiremontista tai lemmikeistäsi. Riittää, että kerrot olevasi aito ihminen, etkä vain ison korporaation mainoskasvo.
Koska iso on paha.
* * *
Tämä oli pieni näyte Kaikenkattavan sisällöntuotannon oppaasta. Tilaa omasi saman tien, niin saat lisää viestintävinkkejä arkeesi.
Epäilen lisääkö priva-asia mainosyhteydessä uskottavuutta koskaan. Voi vaikuttaa myös päinvastoin koska medialukutaitoinen ymmärtää sen tarkoitushakuisuuden; kosiskeluvaikutelma. Oma vaikutelmani on yleensä ollut tämä.
Kiitos kommentista!
Tällä kertaa emme voi tehdä päätelmiä omasta näkökohdastasi, koska et edusta välttämättä keskimääräistä yksilöä. 🙂
Tosiasia kuitenkin on, että tavallisten ihmisten henkilökuvat kiinnostavat lukijoita.
Kuuntelin sun lähetykset mun ensimmäisenä kuuntelun arvoiseksi löytämänä podcastina ja siinä Parantaisen kanssa keskustellussa onko-iso-paha -jutussa tuli jo kommentoitavaa mieleen. Se olisi ollut nolon myöhäinen viesti, mutta nyt kun tämä blogi on näin tuore, niin kirjoitetaanpa! 🙂
Silloin käsittelitte näitä vanhusten hoivafirmoja ja periaatteessa olen samaa mieltä, että iso ei välttämättä ole paha. Tuon jälkeen tuli vain ironisena vastavetona nämä Attendon ja Esperi Caren tapaukset ja todistivat, että iso ei välttämättä ole hyväkään.
Sylttytehdashan löytynee yrityksen omistajista – heiltä tulee määräys, että onko voittojen tekeminen tärkeintä vai tekemisen laatu ja hiukan vähemmän voittoja. Hoiva-alalla se pienen firman omistaja todennäköisemmin itse välillä näkee hoidettavat vanhukset ja silloin empatia herää helpommin.