Tervetuloa muovailuvahan maailmaan

No niin. Synkkää tekstiä luvassa.

Olemme päätyneet muovailuvahan maailmaan.

Mikä se oikein on ja mitä tässä on tapahtunut? Peruutetaanpa hieman taaksepäin.

Yhteistyön tekijät vs. individualistit

Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Me tuppaamme menemään porukan mukana silloinkin, kun on ilmiselvää, että muut ovat väärässä. (Tsekkaa klassinen Aschin viivakoe. Siinä koehenkilöt ryhtyivät antamaan lauman mukana vääriä vastauksia, koska he eivät osanneet tai uskaltaneet olla eri mieltä.)

Evoluution kannalta on ollut hyödyllistä, että valtaosa ihmisistä on yhteistyötä tekeviä ja pieni vähemmistö individualisteja. Silloin suurimmalla osalla on tärkeitä yhteistyötaitoja, ja he levittävät hyödyllisiä tietoja ja tapoja muille. Sen sijaan individualistit ovat jarruttavia skeptikkoja, joten heitä on tarvittu vähemmän. Jos individualisteja olisi liikaa, kukaan ei tekisi yhteistyötä ja uudet ajatukset leviäisivät hitaammin. Silti individualisteja tarvitaan. He ovat niitä, jotka keksivät uudet ideat – ja toisaalta he osaavat olla kriittisiä, jos lauma uhkaa hölmöillä.

Tämä suhdeluku toimi aikaisemmin erinomaisesti: suurin osa yhteistyötä tekeviä ja pieni osa individualisteja.

Valitettavasti evoluutio ei kuitenkaan osannut ottaa huomioon nettiä ja sosiaalista mediaa. Ihmislajia ei ole rakennettu siihen, että uusia aatteita, innovaatioita, ideoita, meemejä ja keksintöjä pukkaa joka puolelta. Juuri nyt me tarvitsisimme lisää individualisteja ja kriittisiä ajattelijoita, ja hieman vähemmän niitä, jotka säntäävät innoissaan mukaan kaikkeen yhteistyöhön. Hiukan enemmän meemiresilienssiä ja hiukan vähemmän imukykyisiä sieniä.

Kulttuurisia geenejä eli meemejä on nimittäin maailmassa yhä enemmän ja ne leviävät yhä nopeammin. Niinpä meidän pitää yhteiskuntana osata suojautua haitallisilta meemeiltä.

Muovailuvahan maailmassa kaiken voi sulauttaa

Elämme hämmentävää aikaa. Yhtäkkiä rokotteiden vastustaja, maapallon litteyteen uskova ja Putin-propagandisti löytävät toisensa. Yhtäkkiä ilmastoaktivisti, uusfeministi ja noituutta myyvä yrittäjä ymmärtävät toisiaan. Yhtäkkiä hindulaisuuden chakrat, kristinuskon enkelit ja kansantarujen yksisarviset muodostavat uuden uskonnon, jota voi myydä verkkokursseina. Yhtäkkiä journalisti voi olla aktivisti, poliitikko voi olla mainoskasvo ja virkamies voi ottaa kantaa poliittisesti.

Muovailuvahan maailmassa kaiken voi painella yhteen, eikä se ole mikään ihme. Jos kerran meillä on teknologiset keinot muokata ja sulauttaa kuvia, tekstejä ja videoita toisiinsa, silloin on väistämätöntä, että myös meemipleksit, aatteet, ammatit, ismit ja uskonnot muuntuvat ja sulautuvat toisiinsa.

No onko tämä jokin ongelma?

Eihän tämä minua haittaa. Olen itse sitä tyyppiä, joka kukoistaa turbulenssissa, joten tykkään muutoksista, irrationaalisuudesta ja rajojen hämärtymisestä. Minulla on käynyt siitä hyvä tuuri, että olen varsin resilientti, eivätkä murrokset ja taitekohdat haittaa minua.

Silti tajuan, etteivät muutos ja turbulenssi ole hyväksi yhteiskunnalle, eivät varsinkaan lapsille ja nuorille. Me ihmislajina tarvitsemme rajoja ja selkeitä määrittelyitä. Jos kaikki mielipiteet voivat olla yhtä aikaa totta ja jokainen käsite määritellään uusiksi, meidät painellaan muovailuvahan sekaan kuin huomaamattamme.

En oikein itsekään tiedä, onko minulla tähän jotain ratkaisua tai nostattavaa loppukappaletta.

Tiedän vain sen, että meidän on tunnistettava muovailuvahan maailma ympärillämme. Ja joka hetki meidän pitää päättää, otanko juuri tämän muovailuvahan palasen maailmankuvaani ja painelen sen osaksi itseäni. Vai olenko kriittinen ja pyrin olemaan meemiresilientti?