Kun kriisin syynä on rikos – mitä tehdä? Kriisiviestinnän ABC

Olen auttanut asiakkaitani monesti sellaisissa kriisikeisseissä, joissa ei ole selkeää hyvistä ja pahista. On vain mielipide-eroja, arvokonflikteja, parisuhderiitoja tai molempien osapuolien typerää käyttäytymistä.

Mutta mitä tehdä silloin, kun kyseessä on kiistaton rikos? Se ei enää ole mikään mielipidekysymys tai ”meissä kaikissa on vähän vikaa” -tilanne.

Tässä postauksessa kerron, millaista kriisiviestintää tarvitaan sellaisessa tilanteessa, johon kytkeytyy rikos tai vakava epäily rikoksesta. Käsittelen tilannetta sekä syyllisen että uhrin näkökulmasta.

(Postauksen innoittajana on risteilyporukan kännisekoilu, mutta laajensin sitä koskemaan myös muita rikoksia ja niiden henkilöuhreja.)

Ensimmäinen ohje: vaikeneminen on kultaa

Kun oikeusprosessi on meneillään, ei ole hyvä hetki lähteä julkisuuteen tilittämään omia näkemyksiään. Toimittajat kyllä pyytävät haastatteluja, somekontaktit pommittavat ja suuri yleisö on utelias. Älä kuitenkaan anna mitään kannanottoja, koska ne voivat olla haitaksi asiallesi ja ne vain pitävät kohumyllyä otsikoissa. Tämä ohje pätee sekä syylliseen että uhriin.

Ikävimmillään tunnepitoinen kannanotto voi johtaa uuteen rikokseen kuten kunnianloukkaukseen, laittomaan uhkaukseen tai yksityisyydensuojan loukkaamiseen. Parempi siis pysyä hiljaa kuin pahentaa tilannetta.

Vaikka ohjeeni on olla antamatta kommentteja, nyt tulee oleellinen vinkki: voit olla vaiti myös sanallisesti. Voit siis vallan hyvin ja voimiesi rajoissa antaa yleisen lausunnon tai yhden haastattelun, joissa ei ole minkäänlaista kantaa ottavaa elementtiä:

• ”toivon että asiat selviävät”
• ”luotan oikeuslaitokseen”
• ”prosessi on ollut raskas mutta välttämätön”
• ”annetaan viranomaisten tehdä työnsä rauhassa”
• ”nyt ei ole haastatteluiden aika”

Nämä lausunnot ovat tietenkin pelkkää höttöä, mutta niiden tarkoitus on estää median kuiva toteamus ”Karo Kansalainen ei suostunut antamaan haastattelua”. Olet siis kyllä antanut haastattelun, mutta sen sisältö on ympäripyöreää, eikä siinä oteta mitään kantaa itse keissiin.

Vastaavantyyppisen neutraalin lausunnon voi julkaista myös sometileillä. Tietenkin tällainen ympäripyöreys ja kantaaottamattomuus ärsyttää uteliaita, mutta joskus tyhjä höttö on ainoa oikea valinta. Ihmiset haluaisivat tietää enemmän, koska he tahtovat draamaa, verta ja riitoja. Sinun ei silti tarvitse antaa heille niitä. Tässä maailmassa on tarpeeksi kohuja ja kiistoja ilman sinuakin.

Tämä vaitiolon ja ympäripyöreyden ohje koskee sekä syyllistä että uhria. Suosittelen vahvasti, että molemmat pysyvät pois otsikoista. (Syyllisen kannattaa kuitenkin lukea alta myös kaksi viimeistä alaotsikkoa; siellä on nimittäin poikkeus vaitioloon.)

Toinen ohje: anna viranomaisen ottaa viestintävastuu

Jos oikeustapaus on vakava rikos, silloin viestintävastuu on viranomaisilla. Sama koskee tilannetta, jossa itse tapaus on yleisesti kiinnostava – eli jos mukana on julkisuuden henkilö tai merkittävä vallankäyttäjä.

Anna viranomaisten tehdä työnsä. He hallitsevat viestinnän eikä heillä ole tunnesidettä asiaan. Voit aina vedota siihen, että poliisi tiedottaa kun tiedotettavaa on.

Ohje uhrille: säästä itseäsi

Olet rikoksen uhri, ja sinun pitää saada oikeutta. Tee rikosilmoitus. Tarjolla on myös paljon ammattiapua kuten Rikosuhripäivystys ja Naisten linja. He osaavat auttaa rikosilmoituksen tekemisessä ja antavat henkistä tukea.

Kun prosessi etenee ja pahimmillaan asia päätyy otsikoihin, tärkeintä on säästää omia voimavaroja. Et ole mitään velkaa someyleisölle, joten voit vallan hyvin pitää taukoa somepäivityksistä. Voit myös jättää julkiset tapahtumat väliin ja ottaa aikaa itsellesi.

Jos oikeusprosessi on käynnissä, suuren yleisön huomio kiinnittyy väistämättä myös uhriin. Varsinkin jos syyllisellä on iso fanikunta, uhri on vaikeassa välikädessä. Jokainen lausunto ja somepäivitys tongitaan läpi, ja sometileille tulvii asiattomia kommentteja.

Suosittelen vahvasti jättämään somen väliin ja estämään myös kommentoinnin hetkeksi. Voit myös vaihtaa sometilien näkyvyyden yksityiseksi. Uhrilla on oikeus ja velvollisuus pitää huolta itsestään, ja se tarkoittaa somerauhaa. (Ajattele tämä ikään kuin 1980-luvun paluuna: elämä jatkuu ja arki pyörii, eikä se näy somessa.)

Puhuminen on tärkeää, mutta se pitää tehdä vain lähimpien kanssa, ei julkisesti. Uskoudu heille, jotka ovat uskoutumisen arvoisia, ja kerro heille kuulumisistasi.

Muista myös yksityisyyden tärkeä tehtävälista:

• muuta puhelinnumerosi ja osoitteesi salaisiksi
• tarvittaessa vaihda koko puhelinnumero, jos se on jo julkisessa levityksessä
• tsekkaa omat tietosi Digi- ja väestötietovirastossa ja tee osoitteenmuutoskielto täältä
• ota käyttöön kaksivaiheinen tunnistautuminen jokaisella sometilillä, meilijärjestelmässä ja verkkokaupassa
• perkaa vanhat somefeedisi ja poista sieltä esimerkiksi lasten tunnistettavat valokuvat ja muut yksityisyyteen liittyvät tiedot

Pyydä perhettä tai ystäviä seuraamaan tapausta koskevaa uutisointia. Heidän tehtävänään on tehdä tarvittaessa ilmiantoja ja raportoida mahdollisista kunnianloukkauksista tai yksityisyysrikkomuksista. Älä itse lue uutisia tai somekommentteja. Niissä on hirveää sontaa, joka ei tee sinulle hyvää.

Ohje syylliselle: pyydä anteeksi, jos tarkoitat sitä

Postauksen alussa suosittelin vaitioloa, mutta ainoana poikkeuksena tähän on syyllisen anteeksipyyntö. Se kannattaa esittää, jos tajuaa toimineensa väärin ja haluaa korjata tapansa. Anteeksipyynnössä oleellista ei ole jonkin muun tahon tekemä anteeksianto. Sen sijaan anteeksipyyntö on tärkeä prosessi tekijän itsensä kannalta.

Anteeksipyyntö on rituaali, joka on hyödyllinen anteeksipyytäjälle, koska siinä mennään omien virheiden äärelle. Se on reitti oman toiminnan korjaamiseen. Jos tehty rikos on oikeasti katumuksen ja henkisen kasvun paikka, niin katumus lähtee liikkeelle anteeksipyynnöstä.

Toki jos ei aio korjata toimintaansa vaan haluaa jatkossakin tehdä rikoksia, niin silloin anteeksipyyntö on turhaa teatteria.

Edit 14.12.2022 klo 11.01: Listasin vielä alle pari epäonnistunutta muka-anteeksipyyntöä. (Kiitos kommentin jättäneelle Jonille Valtori-vinkistä!) Älä siis muotoile anteeksipyyntöäsi näin:

• ”Omasta mielestäni kyseessä ei ole mikään maailman isoin asia”. Tämä Valtorin ex-johtajan lausunto on oman toiminnan vähättelyä, vaikka kyseessä on rikosepäily virkavelvollisuuden rikkomisesta. Jos ei mielestään ole tehnyt mitään väärin eikä halua myöntää mitään, kannattaa mieluummin pitää suunsa kiinni.
• Baltic Princessillä tehty tolloilu: ”Ollaan pahoillamme, että tästä on tullut näin iso soppa”. Älä pyydä anteeksi sopan syntymistä, vaan pyydä anteeksi omia tekojasi. Puhu minä-muodossa, koska me-muoto häivyttää vastuuta.

Ohje syylliselle: kanna vastuu, niin et koskaan kanna häpeää

On peiliin katsomisen paikka. Olet tehnyt jotain, joka ei ollut fiksu valinta. Elämässäsi on nyt pirullisen kivulias nivelkohta. Voit itse valita, lähdetkö taittumaan alas- vai ylöspäin.

Alaspäin suuntaaminen tarkoittaa vastuun välttelyä, muiden syyttelyä, totuuden karttamista, rehentelyä, uhrin mustamaalaamista ja oman toiminnan oikeutuksen absurdia todistelua. En suosittele tätä reittiä, koska muuten samanlaiset kipeät nivelkohdat tulevat yhä uudelleen eteesi. Aina kun valitsee alaspäin vievän reitin, on pitempi matka kivuta ylös.

Alaspäin suuntaaminen on tällaista: ”Meillä on ollut vähän semmoinen idea, että kaikki tai ei mitään. Sitten kun mennään, niin mennään isolla”. Tämä risteilyaktiivin lausunto ei ole vastuun kantamista, vaan tässä yritetään vain oikeuttaa omaa toimintaa. Jokaiselle aikuiselle on kuitenkin selvää, että ihminen voi juhlia railakkaasti ja pitää hauskaa niin, ettei sotke paikkoja, ei tuhoa toisten omaisuutta eikä tee ympäristörikoksia.

Ylöspäin suuntaaminen tarkoittaa vastuun kantamista. Kerro totuus, pyydä anteeksi, eroa pestistäsi ja tee itsestäsi rikosilmoitus, jos kukaan muu ei sitä vielä ole tehnyt. Ota vastaan sanktiot, jotka prosessiin kuuluvat. Tekosi oli väärä, mutta selkäsi on suora.

Kun kannat vastuun, et koskaan kanna häpeää.