Mediassa on kohistu Aamulehden entisestä toimittajasta Matti Kuuselasta, jonka jutut ovat paljastuneet osittain valheiksi. (Valheista on tosin käytetty sievistelevää muotoa ”sepitetty journalismi”.)
Osa päätoimittajista on puolustanut Kuuselaa, vaikka tämä on työssään rikkonut journalistin ohjeita. Puolustajien argumentaatio on ollut huikeaa. Katsotaanpa muutama Kuuselaa ymmärtävä kommentti.
1) Tilaa leikittelylle
Toivoisin, että journalismissa olisi edelleen tilaa kokeiluille ja leikittelylle.
– Ylen hallituksen puheenjohtaja ja Aamulehden ex-päätoimittaja Matti Apunen Hesarissa perjantaina 22.3.2024.
Mahtava perustelu. Ilman muuta kokeilu ja leikittely saavat ajaa moraalin yli.
”En minä varastanut kaverini lounasta. Sen sijaan minä kokeilin ja leikittelin ruoka-annoksen omistajuudella.”
2) Kaikki kyllä ymmärtävät
Useimmat Aamulehden lukijat tietävät, että jos jutussa on Kuuselan nimi, niin voi odottaa jotain ihan muuta kuin normaalia uutistekstiä
– Ylen päätoimittaja ja Aamulehden ex-päätoimittaja Jouko Jokinen Hesarissa lauantaina 24.3.3024.
Tismalleen. Varmasti Pihtiputaan mummo tai uusi tamperelainen ovat perillä toimituksen valehtelukäytännöistä.
”Varastin kaverin lounaan, mutta kaikki kyllä ymmärtävät, että minulta voi odottaa jotain ihan muuta kuin normaalia käytöstä.”
3) Omanlaisensa tyyppi
Pitää muistaa, että Matti Kuusela on ollut omanlaisensa journalisti alusta saakka. Hän on aina liikkunut kaunokirjallisuuden ja perusjournalismin rajaviivalla. Se on ollut hänen tapansa.
– Matti Apunen Hesarissa perjantaina 22.3.2024
Täysin loogista.
”Olen aina ollut omanlaiseni tyyppi. Olen liikkunut kaverin lounaan varastamisen ja oman lounaan ostamisen välillä. Se on ollut tapani.”
4) Rajojen kokeilua
Kuusela on kokeillut journalismin rajoja ja se on ollut hänen juttunsa
– Matti Apunen Hesarissa perjantaina 22.3.2024
Hyvä pointti.
”Olen kokeillut syömisen rajoja varastamalla kaverin lounaan.”
5) Kontekstikortti
Pitää miettiä kontekstia.
– Matti Apunen Hesarissa perjantaina 22.3.2024
Aivan.
”Ehkä varastin kaverin lounaan, mutta nyt pitää miettiä kontekstia.”
* * *
Kannattaa huomata, että kritiikkini kärki ei kohdistu Kuuselaan. Ensisijaisesti vika on nimittäin vastaavan päätoimittajan, joka on päästänyt lehteen valheita ja hyväksynyt Kuuselan käytännöt.
Esimiesrooliin kuuluvat ammattieettiset pohdinnat, laatukeskustelut ja työnohjaus, mutta mitä ilmeisimmin tällaista ei ole tehty. Niinpä Kuusela on todennäköisesti vain ajatellut, että keksityt tarinat näyttävät olevan OK, kun niitä julkaistaan ja niistä palkitaan.
Vastaava päätoimittaja saa tuhtia palkkaa siitä, että hän myös kantaa vastuun. Tällä kertaa näimme vain vastuun välttelyä.
Tämähän tulee vaan kiihtymään kun toimittajat kilvan rakentavat ”henkilöbrändejään” ja kys ammatti tuntuu olevan lähinnä jonkinlainen ponnahduslauta poliitikon tai influensserin uralle. The Economist on ratkaissut asian fiksusti jättämällä toimittajien nimet pois artikkeleista.
Erinomainen pointti. Anonyymius tekisi työn ehkä neutraalimmaksi, kun sankaritoimittajan viittaa ei pääsisi edes sovittelemaan.
Hauska! Hekottelin ääneen.
Jokinen ja Apunen saisivat pitää aasinhattuja päässään loppuvuoden ajan. Vaikka metkasti leikitellen. Toivotaan kuitenkin, että tämä keissi herättää keskustelua mediasta ja toimittajien roolista noin yleisemminkin.
Erittäin hyvä tuo anonymiteetti, toki The Ecoa ei oikein voi mielestäni verrata esim. Hesariin tai vaikkapa iltapäivälehtiin.