Viime aikoina nuorten miesten uskonnollisuus on lisääntynyt. Ylen mukaan ortodoksinen kirkko vetää puoleensa alle kolmikymppisiä miehiä. Kirkon tutkimuksen mukaan kristilliset arvot ja tunnustuksellisuus ovat lisääntyneet nuorten miesten keskuudessa.
Ilmiön aiheuttajaksi on ehdotettu sekä Ukrainan sotaa että konservatiivisten arvojen lisääntymistä. Voihan niissäkin olla perää, mutta silti kaksi tärkeää syytä on jäänyt käsittelemättä mediassa.
1) Anteeksianto
Kirkko on nykyään ainoa instituutio, joka tarjoaa armoa ja anteeksiantoa.
Me kaikki tiedämme uhkauksen ”internet ei unohda”. Jos lataat jotain verkkoon, se on siellä ikuisesti. Myös journalistinen media kaivaa esiin armotta kaiken vanhan. Tämä poliitikko poltteli nuoruudessaan pilveä. Tämä julkkis on tuomittu veropetoksesta 2000-luvun alussa! Tämä urheilija kaatuili kännissä!
Sen sijaan kristinusko muistuttaa siitä, että jokainen meistä mokaa joskus ja kaikki me olemme toimineet typerästi.
Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.
Tämän vuoksi ei parane kivittää toisia, koska itse on aivan samanlainen tunari kuin muutkin.
Sen sijaan some ja media muistuttavat meitä siitä, että mokan havaitsija on parempi ihminen kuin mokaaja.
Se teistä, joka haluaa esittää olevansa synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Tavoitteena on heittää oma kivi mahdollisimman nopeasti, jotta oma puhtaus tulisi paremmin esille. Tämän pohjalta syntyvät somelynkkaukset ja canceloinnit: mitä vahvemmin minä hyökkään pahuutta kohtaan, sitä puhtaampi ihminen olen itse.
Pahimmillaan somen ja median ajatusmaailmassa virheitä ja rikoksia etsitään jopa sieltä missä niitä ei ole tai vähintäänkin asioita suurennellaan, koska silloin oma puhtaus näyttäytyy paremmalta. Sädekehä loistaa kirkkaammin yötä vasten.
Kysyn usein kriisiviestinnän koulutuksissani kaksi kysymystä:
- Kuinka moni on nähnyt mediassa julkisen anteeksipyynnön? Kaikki viittaavat.
- Entä kuinka moni on nähnyt mediassa julkisen anteeksiannon? Kukaan ei viittaa.
Nykykulttuuriin kuuluu nimittäin alistaminen, ei anteeksianto.
Kirkko ei kuitenkaan ajattele näin. Kristinuskossa oleellista on ihmisen vajavaisuus ja halu pyrkiä parempaan. Kirkko ottaa vastaan kaikki – myös ne nuoret miehet, jotka ovat ehkä mokanneet kännissä, kirjoittaneet nettiin jotain typerää tai pelästyttäneet läheisensä vaarallisilla tempuilla.
2) Vakaus
Kirkko on nykyään ainoa instituutio, joka ei ole tuuliviiri. Sen tavat ovat 2000 vuotta vanhat. Vaikka olisit käynyt jumalanpalveluksessa viimeksi lapsena, tilaisuus on tänä päivänä yhä samanlainen. Tiedät tarkkaan, mitä pukea päälle, milloin kuunnella, milloin laittaa kädet ristiin ja milloin nousta seisomaan.
Sen sijaan somen käytännöt vaihtuvat viikoittain. Käytitkö väärää sanaa? Se on ihan käsittämättömän loukkaavaa. Käytitkö joulukuussa ostettuja housuja? Noi ovat niin last season. Jaoitko vääränlaisen meemin? Sä olet niin nolo.
Somen ja median ailahduksien seuraaminen tekee elämästä pettävän juoksuhiekan, jossa maa voi hetkessä kadota alta. Oma valinta voi koska tahansa muuttua vääräksi, ja silloin pitää äkkiä vaihtaa positiota.
Ailahtelu voi toki olla ihan kivaa. Itsekin olen enemmän impulsiivinen tuuliviiri kuin staattinen konservatiivi. Silti ymmärrän hyvin vakauden arvon. Erityisesti kriisien keskellä on tärkeää, että jossain on peruskallio. Jos kaikki liikkuu ja muuttuu jatkuvasti, mistään ei saa enää otetta.
Kirkon vetovoiman ydintä ovat vakaus ja armollisuus. Niillä kirkko on pärjännyt 2000 vuoden ajan. Ei siis mikään ihme, että nuoret miehet kiinnostuvat sen arvoista.
PS. Tämä teksti ei ollut mikään uskovaisen värittynyt näkemys kristinuskosta. Olen nimittäin itse eronnut kirkosta. Luonnehdin itseäni luterilaiseksi ateisti-agnostikoksi. Luterilaiset arvot ovat kaunis ja toimiva kokonaisuus, vaikken itse oikein osaakaan uskoa korkeampiin voimiin.
Kaikkien meidän ateistien kannattaa muuten lukea myös Tuomaksen haastattelu uskoon kasvamisesta. Hän piti juuri saarnankin Turussa pääsiäisenä.
Liittyneitä on silti alle puolet siitä mitä eronneita.
Joo, mä en ottanutkaan kantaa kirkon jäsenyyden suosioon laajassa kuvassa, vaan vain yhden demografisen ryhmän toimintaan.
Itse asiassa kristilliset arvot ja Raamatun sana ovat olleet jo pitkään syitä, miksi tuhannet ovat eronneet ja eroavat ev. lut. kirkosta. Tuhansia on eronnut ihan hiljattain siksi, että kirkon piispat toimivat selkeästi Raamatun vastaisesti hyväksymällä homojen vihkimisen avioliittoon.
No niin, eipäs nyt mennä oppiriitojen puolelle. Käsittääkseni samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ollaan kirkossa kahta eri mieltä, ja molemmille näkökulmille löytyy kyllä omat seurakuntansa, joihin voi halutessaan liittyä.
Vuosisata taaksepäin miehelle oli selvää, että kouluttaudutaan, mennään töihin, etsitään elämänkumppani ja ostetaan talo.
Internet-ajan kulttuuri kannustaa tekemään mitä huvittaa, vaikka tämä ohje on todellista myrkkyä erityisesti nuorille. Seurauksena perinteinen elämänmalli rapautuu, ja nuoret ovat hukassa vapautensa keskellä. Monet päättävät hyljätä tai lykätä parisuhdetavoitteet ja lasten hankinnan parhaassa iässä, koska on niin paljon muuta kokeiltavaa ja koettavaa.
Sama ilmiö nuorten miesten kasvavasta kiinnostuksesta kirkkoa kohtaan näkyy myös Yhdysvalloissa.
Kirkon kautta perinteisiä toiveita elättelevät ihmiset löytävät hyvän elämän arvoa tukevan yhteisön ja muita samanmielisiä ihmisiä. Tärkeimpänä perinteisiä arvoja vaalivalle nuorelle lienee, että kirkon toiminnan kautta mies voi löytää hyvän vaimon, ja nainen hyvän aviomiehen.
Kiitos Katleena pohdinnastasi. Oli Jumalaa tai ei, Jeesuksen opetukset tuntuu aina vetoavan kansanedustajiin, kun heiltä kysytään etiikasta ja armollisuudesta. Siksi ajattelen, että ei ole jeesustelua puhua enemmän Jeesuksesta. Siis mietinpä nyt, toisenkin poskensa kääntänyt, lapsen syliin ottanut, loistavia vertauksia tuhlaajalapsesta köyhän ropoon jne opettanut ei jätä kylmäksi. Ja sydän tietää, että jotain perää täytyy olla, jos orja tai keisari on kuulemma samanarvoisia. Onhan se jokaiselle yhteiskunnalle melkoinen saarna!
Tai sitten Jordan B. Petersonin konservatiiviset kristillisyyteen pohjautuvat opit vetoavat nuoriin miehiin, ja mikäs ihme se edes on tässä ”miehelläkin voi olla menkat” yhteiskunnassa.
Kiitos Katleena. Arvostan ja allekirjoitan.
Nimim. Toinen kirkosta eronnut luterilainen ateisti-agnostikko, joka uskoo hyvään ja ihmiseen.
❤️❤️
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Itse lähdin miettimään kirjoituksesi pohjalta sitä mikä tällä hetkellä tapahtuu EvLut kirkossa. Ja sitä miten nämä nuoret miehet ottavat sen vastaan. Liittyvätkö he kirkkoon joka ei olekaan heille enää hetken päästä mieluinen, sitä konservatiivista mielenmaisemaa tarjoava. Tapahtuuko siirtyminen esim SLEYn kaltaisiin liikkeisiin vai palaaminen takaisin, pois kirkon piiristä?
Hyvä kysymys, eikä mulla ole tuohon vastausta. Näemme varmaankin ajan mittaan, mikä liike tai seurakunta vetää eniten väkeä puoleensa.
Kiitos hyvistä pohdinnoista. Ajastamme kertoo se, että koit tarpeelliseksi alleviivata se, että et itse kuulu kirkkoon. Ehkä vielä 20 vuotta sitten olisi voitu esittää tämä hyvä analyysi ilman, että kirjoittajan omia vakaumuksia mietittäisi. Mutta nyt pitää aina laittaa joki disclaimeri, kuten olet aikaisemmin kirjoittanut tässäkin blogissa.