Monissa psykologisissa arvioinneissa ja tietoa mittaavissa kokeissa on monivalintakysymyksiä tai oikein-väärin-kysymyksiä.
Kokeita pidetään vaikeina, mutta syy ei ole siinä, että kokeiden sisältö olisi hankala, vaan siinä, että niiden kysymykset on muotoiltu vaikeiksi:
Onko sinulla olematta salainen halu olla kieltämättä pienten lasten tappamisen ehkäisemistä?
Ja vastaaja pohtii hullun lailla: ”Tietenkin haluan pitää pienet lapset elossa, mutta mitä tähän pitää vastata?”
Tähän ilmiöön perustuvat monet vaikeiksi rakennetut kirjalliset testit. Kysymys ei ole siitä, tiedänkö asian, vaan siitä, ymmärränkö kysymyksen:
Jos et saisi tätä työpaikkaa, olisitko olematta tyytymätön?
Onko totta vai epätotta, että metsästyskausi ei pääty 15. joulukuuta?
Näitten kysymysten käyttö on toki OK, jos halutaan mitata kielellistä ymmärrystä ja ongelmanratkaisutaitoa. Sen sijaan jos halutaan testata, haluaako vastaaja kyseisen työpaikan tai tietääkö hän metsästyskauden, tätä asiaa pitäisi kysyä suoraan.
Pahinta on, että nämä kysymykset esiintyvät yleensä sellaisissakin kirjallisissa testeissä, joiden pitäisi mitata pelkkää tietoa – kuten ajokortin teoriakokeessa. Vaikka teoriakokeen tarkoitus on testata liikennesääntöjen tuntemusta, siinä reputtaa ikävä kyllä myös se, joka ei ole kielellisesti kyllin lahjakas.
Eikö tämä blogiteksti ole olematta eri mieltä kuin se, joka on vastakohtaisella kannalla kuin sinä?
Kyllä vai ei?
Katleena,
Kiitos mainiosta havainnostasi! Olen itsekin sata kertaa ihmetellyt, minkä pervon kirjoittamaa ”Kuinka sotket vastaajan omiin kengännauhoihinsa 30 sekunnissa” -käsikirjaa kysymysten laatijat kammioissaan tavaavat.
Yksi vakioknoppi on kysymys, joka on klassikkotyyppiä ”vieläkö hakkaat vaimoasi?”. Vaihtoehdoista siis puuttuu kokonaan kohta ”ei koske bisnestäni”, ”en osaa sanoa”, ”mistä ihmeestä minä sen tietäisin” tai ”en edes ole teidän asiakkaanne, joten älkää enää koskaan lähettäkö (sähkö)postiini yhtään asiakastyytyväisyyskyselyä.”
Kiitos kommentista ja tervetuloa vierailulle blogiini!
Vaimonhakkauskysymys on tosiaan klassikko, johon ei voi vastata yhdellä sanalla.Oman lisänsä tutkimuksiin tuovat tietenkin ne kysymykset, jotka johdattelevat vastaajaa johonkin suuntaan.
Pitäisikö Suomen liittyä oman turvallisuutensa vuoksi Natoon? (60 % haastatelluista vastaa myönteisesti.)
Pitäisikö Suomen säilyttää itsenäisyytensä ja pysyä erillään Natosta, jonka hyödyt ovat epävarmat? (Myös tähän 60 % ihmisistä vastaa myönteisesti.)
Tällaisten kysymysten pohjalta on paha päätellä, mitä mieltä suomalaiset ovat mistäkin asiasta.
Pitäisikö Suomen oman turvallisuutensa vuoksi pysyä erillään NATOsta?
Pitääkö Suomen liittyä NATOon ja osallistua aktiivisesti sen toimiin Euroopan ulkopuolella?
🙂
Kiitos hyvistä lisäkysymyksistä! Juuri näitten painotusten avulla ohjaillaan osaa vastaajista suuntaan tai toiseen.
Tietenkin on niitä vastaajia, jotka ovat lyöneet kantansa jämerästi lukkoon (perustellusti tai perusteettomasti), eikä heitä voi ohjailla kysymyksillä.