Ammattikirjoittajan piirteiden luettelo jatkuu.
4. Ymmärrä kohderyhmää.
Kirjoitatko muusikoille, ministeriölle, maratoonareille vai metsureille? Mitä he tarvitsevat ja mistä he ovat kiinnostuneita? Et kai vain kirjoita itsellesi tai pomollesi, vaikka pitäisi kirjoittaa asiakkaille tai yhteistyökumppaneille? Jos kohderyhmä on vieras, ota asioista selvää äläkä kuvittele tietäväsi, mitä koirankasvattajat tahtovat.
5. Ole ripeä.
Älä tee tekstiä kuin Iisakin kirkkoa. Opettele hyvät kirjoittamisen rutiinit ja tekniikat. Jos virkkaat yhtä blogipostausta päivätolkulla, ulkoista urakka nopeammalle. Kun unohdut veivaamaan tekstiä edestakaisin, pistä tekstiraakile hyllylle hautumaan, kunnes ajatuksesi on jälleen kirkas.
6. Opettele 100 % tärkeimmistä kielioppisäännöistä ja 50 % harvinaisista.
Sivulauseen ja päälauseen rajalla pitää olla pilkku, ja yhdyssanat on pakko kirjoittaa – ylläripylläri – yhteen. Sen sijaan ei ole niin nokonuukaa, laittaako pilkun kuten-sanan eteen tai kirjoittaako viiveen vai viipeen.
7. Seuraa aikaasi ja aikalaisiasi.
Kukaan ei kirjoita tyhjiössä, ja kaikki ideat on jo keksitty. On turha kuvitella, että voisit elää tynnyrissä ja silti kirjoittaa kiinnostavia tekstejä. Lue uutisia, seuraa blogeja – yhdistele, ymmärrä ja yleistä.
Ammattikirjoittajan ominaisuuslistan viimeinen osa ilmestyy torstaina.
Viipeen kuulostaa vaan niin älyttömän tyhmältä.
Niin se munkin mielestäni kuulostaa. Kaikkein tarkimmat kieliopin virkkaajat kirjoittavat viipeen, mutta monet tahot hyväksyvät jo nykyään viiveen-muodon. (Kuten myös minä.)Ajatuksenahan on ollut, että viive pitäisi taivuttaa samalla tavalla kuin taive: viipeen, taipeen. Käytäntö on tosin osoittautunut aivan muunlaiseksi.
Olen ollut reilut 20 vuotta äänihommissa. Sana viive on todella runsaassa käytössä jatkuvasti. En ole yhdenkään tämän alan ihmisen ikinä kuullut käyttävän muotoa viipeen.Lopputulos: Viiveen on oikein, viipeen on väärin.Mites toive – toipeen? Toimiiko?
🙂 En ole itsekään kuullut koskaan "viipeen"-muotoa… Eipäs vaan olen sittenkin: – Eräs ystäväni, joka puhuu sujuvaa savoa, käyttää tuollaista muotoa. Tutkailin tuossa asiaa ja Jukka Korpelan artikkelista löytyi kivasti infoa: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/2.8.html Loppujenlopuksi kyse onkin siitä, että ei oikein tiedetä pitäisikö tuo muoto johtaa verbistä; "viipyä" vai substantiivista; "viive"… Vai käsitinkö tuon Korpejan väärin?
Kervå, osuit asian ytimeen: viive-sanan "pitäisi" taipua kuin taive, mutta sitä on ryhdytty taivuttamaan kuin toive-sanaa. Tämä muutos on ollut käynnissä jo kymmeniä vuosia (ja uusi muoto on syrjäyttänyt vanhan varsin tehokaasti), mutta vielä on niitä, jotka puolustavat alkuperäistä taivutusmuotoa.Minun puolestani viive-sanaa voi taivuttaa siten kuin enemmistö sitä käyttää. Itse puhun viiveistä enkä viipeistä. (Viipeistä puhuvat lähinnä iäkkäät äidinkielen opettajat ja heidän vanhat oppilaansa.)Samantyyppinen muutos on muuten käynnissä purkaa-verbin kanssa. Pitäisi sanoa "me purimme", mutta koska se saatetaan yhdistää puremiseen, monet sanovat "me purkasimme". Sana on siis muuttamassa taivutusluokkaansa, mutta ainakin toistaiseksi minusta tuo vanha muoto kuulostaa paremmalta. Kukaties totun "purkasimme"-ilmaisuun muutamassa vuodessa.Samuli, Jukka Korpela on mainio selkeäkielisyyden puolestapuhuja. Hänen suosituksensa ovat aika ajoin ristiriidassa Kielitoimiston näkemysten kanssa, mutta Korpela perustelee aina kantansa. Olen monessa kohdin Korpelan kanssa samaa mieltä, vaikka olen ehkä joissain asioissa lähempänä Kielitoimiston linjauksia.
Onko tässä nyt ymmärrettävä, että kieli yksinkertaistuu siksi, että lukijat tai kuulijat eivät osaa asiayhteydestä päätellä onko esim. kyse purkamisesta vai puremisesta?Kielitoimiston kanta taitanee nykyisellään olla viiveen suhteen että molemmat muodot ovat hyväksyttyjä, kun vielä joku aika sitten yritettiin taivuttaa suurta yleisöä käyttämään tätä luonnotonta viipeellä-muotoa.Onneksi räikeimmät muutosyritykset kokevat luonnollisen kuoleman eikä edes tekohengitys koululaitoksen muodossa sitä voi estää.Näinhän kävi matematiikan puolella joukko-opin suhteen..