Kunnollinen kehitystyö etenee harppauksin, ei hiipimällä. Kun tietty toimintamalli on viilattu huippuunsa, tarvitaan uusi iso askel. Pienellä nyhräämisellä ei enää kehitytä, vaan homma junnaa paikallaan, kunnes joku näkee esteen yli.
Helppohan tämä on sanoa, mutta kehittäjien ongelmana on monesti juuri näköalattomuus. Ei osata ajatella asioita uusiksi, vaan pyritään viilaamaan pikkujuttuja kuntoon. Kuitenkin läpimurrot tapahtuvat ainoastaan pikkuseikkojen yli näkemällä.
Ilmiö on tuttu monella alalla.
Mäkihypyssä tapahtui aikoinaan mullistus, kun joku oivalsi, että kädet kannattaa pitää kylkiä vasten eikä hypätä kourat edellä (saati niitä pyörittäen). Kun tämä uudistus oli keksitty, luultiin kaiken olevan nyt parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä sitten porukalla nyhrättiin pukuja, ponnistuksia ja asentoja, kunnes joku Jan Boklöv tuumasi, että levitänpä sukseni.
Boklöv vain sattui näkemään enemmän vaihtoehtoja kuin muut, sillä kanssakilpailijat keskittyivät yksityiskohtiin.
Monesti kun tekstiä yritetään saada selkeämmäksi, keskitytään termivalintoihin, kielioppisääntöihin tai sanajärjestykseen. Kaiken sen nyhräämisen sijaan pitäisi ymmärtää, että useimmiten selkeää tekstiä saadaan aikaan vain kirjoittamalla kokonaan uusi versio.
Katso vaikka veroilmoituksen täyttöopasta. Se parani varsin pienin askelin, kunnes joku keksi pistää mukaan opastavat kuvat ja havainnolliset mallitekstit.
Ehkä nyhräämisen takana on meihin kaikkiin sisäänrakennettu ajatuskuvio, jonka tehtävänä on säilyttää edes jonkinlainen itsekunnioitus. Jos nimittäin lopetamme tuhertamisen ja kyseenalaistamme nykyisen toimintamallin, se tarkoittaa sitä, että olemme olleet pitkään ääliöitä ja käyttäneet huonoa mallia. On paljon parempi uskoa vankasti vanhaan toimintatapaan, jotta kasvot säilyvät. Ja nyhrätä.
Ennen vanhaan maailma oli ilman muuta litteä. Kaikki tiesivät, että aurinko kiersi maata.
Mikä on sellaista, jonka tiedän työssäni olevan oikein, välttämätöntä ja ainoa vaihtoehto? Onko se sitä todella?
—
"Aina on itse tuotteemme suunniteltu ja aina ne on jotenkin saatu myytyä. Mitä semmonen muotoilu muka muuttaisi?" Ja kuitenkin valitetaan, etteivät asiakkaat ole valmiita maksamaan tuotteista edes sen vertaa, että omaankin taskuun jäisi jotain. Onneksi tämänkaltaiset mielipiteet ovat jo vähenemään päin.
Irina, kiitos kommentistasi!Kaikki eivät todella ymmärrä muotoilun merkitystä myynnille. On kuitenkin aivan selvä juttu, että jos tuote näyttää päällepäin halvalta, tylsältä tai heikkolaatuiselta, niin useimmat asiakkaat eivät halua sitä (tai ainakaan halua maksaa siitä juuri mitään).Itse olin valmis maksamaan uudesta Macistani enemmän kuin tavallisesta PC:stä, ja muotoilu oli siihen iso syy. En ole koskaan ennen saanut kotiini niin kaunista tuotepakettia, jossa jokainen yksityiskohta oli loppuun asti mietitty.
Oot sä palkannu parantaisen haamukirjoittajaksi? Tässä tekstissä oli jotain niiin Jarimaista 😀
Insinöörin perusviisaus: Jos se toimii, älä koske siihen.Liian isoja muutoksia ei kannata tehdä siis liian usein, muutoksen läpi ajaminenkin maksaa, eikä yleensä edes ihan vähän. Kannattaa siis miettiä, onko isolla mullistuksella edes mahdollista saati todennäköistä saavuttaa oleellisesti parempia tuloksia.Konsultin sana ei aina ole laki.
Kiitokset kommenteista!Samuli, olen varmaan lukenut liikaa Jarin tekstejä. :)Anonyymi, koskaan en ole väittänyt, että konsultin sana olisi laki – saati edes lakiesitys. Sen sijaan tosiasia on, että jos jotain halutaan kehittää, on otettava kunnon harppaus.Olen siis kanssasi samaa mieltä siitä, että jos jokin toimii, siihen ei tarvitse koskea. Kun asiat ovat kunnossa, annetaan niiden olla.Olen silti liian usein työssäni törmännyt tilanteisiin, joissa kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jotain on korjattava. Liian usein kuitenkin työkalupakista kaivetaan mieluummin kynsiviila, kun pitäisi olla hiomakone.Kertoisin mielelläni konkreettisia esimerkkejä, mutta ne paljastavat liikaa asiakkaistani. Joudut siis tyytymään tähän työkaluvertaukseen.
Voisiko sanoa että kokemus on (ainakin osittain) innovaation este? Kokemuksella tarkoitan, että kun olen kerran tehnyt tätä työtäni 15 vuotta, tiedän tasan tarkkaan, kuinka sitä tehdään. Kunnes joku, jolla luultavasti ei ole samaa kokemusta, kertoo minulle, miksi teen työtäni päin prinkkalaa…Tulee joku Babe Ruth, joka keksii, että baseballin voi lyödä myös kauas. Miksi muuten koko ajan näitä urheiluvertauksia?