Bisnes on uskottavaa vasta, kun ihmisellä on tietynlainen ulkoasu. Vapaa-ajalla voi sitten kiskoa päälleen vaikka lurexhaalarit ja Hankkijan lippiksen, mutta ammattiroolissa ei liikoja irrotella.
Arkkitehdillä tai mainosgraafikolla pitää olla mustat vaatteet ja mustasankaiset lasit, sillä eihän hän muuten ole luova. Yleensä heillä on myös lisukkeena jokin yksittäinen perusvärinen asuste kuten Marimekko-laukku tai punainen huivi.
Insinöörin taas on uppouduttava massaan. Koska hän on elävä laskukone, hänen ei yleensä tarvitse olla persoonallinen. Insinöörillä on oltava vaaleansininen kauluspaita, farkut tai suorat housut ja huomaamattomat silmälasit.
Konsultilla pitää olla jakku tai bisnespuku, mutta se ei saa olla tylsää sorttia. Särmää kokonaisuuteen saa lisäämällä näkyvän huivin tai kravatin, erikoiset silmälasit, teräväkärkiset buutsit tai tatuoinnin, joka vilahtaa hihan tai kauluksen alta. Pelleksi ei kuitenkaan saa ryhtyä: yksi tai kaksi erikoisuutta riittää, mutta en suosittele pantterikuvioista kokohaalaria.
Meidän kaikkien on täytettävä oma ammattiroolimme ulkoasun kannalta. (Tässä en siis puhu kauneudesta tai komeudesta, vaan tyylistä.) Jos ei tunne bisnesetikettiä, on se riski, ettei tunne bisnestäkään. Tätä vastaan voi toki kapinoida, mutta silloin tekee melkomoista hallaa omalle työlleen.
Yksikään sairaanhoitaja ei menesty työssään, jos hän työskentelisi verkkareissa ja T-paidassa. Hän vaikuttaisi asiakkaiden mielestä epähygieeniseltä, epäammattimaiselta ja epäluotettavalta, eikä kukaan ottaisi häntä vakavasti.
Vastaavasti yksikään insinööri ei menesty konsulttina, ennen kuin hän on lisännyt asuunsa sen särmän. Jos konsultti uppoaa massaan, häntä ei pidetä konsulttina.
En ole 100% konsultti, enkä ole toisaalta aivan varma, minkälaista särmää minulla/minussa on. Sen olen kuitenkin kuullut (rekrykonsultilta haastattelussa pari vuotta sitten) että olen jotenkin boheemi. Vaikka olinkin tuolloin liituraitapuvussa, kasvot ajeltuina, hiukset siististi lyhennettyinä jne. Hmm…Mielenkiintoni tosin heräsi, millä tavalla sinä, parahin Ei oo totta, tuot sitä särmää omaan konsultinolemukseesi. Vilahtava tatuointi vai jotakin ihan muuta?Sinänsä kannattaa mielestäni erottua jo ulkonäöltä jotenkin kilpailijoista, jotta jää mieleen.
Pekka, kiitos kommentista! Tuon saamasi rekrykonsultin palautteen voi lukea joko kehuvana tai arvostelevana. :)Minut erottaa insinööristä siitä, että käytän nykyään melko voimakkaan värisiä vaatteita ja isoja, yksinkertaisia koruja.Lisäksi voinee mainita, että minulla on rastat.Täytyisi itse asiassa päivittää tuo profiilikuva…
Itse otin sen kohteliaisuutena. Hakemaani myyntijohdon tehtävään senkaltainen olemus ei ilmeisesti kuitenkaan sopinut.Rastat varmasti hoitavat erottumisen 😉 Oma profiilikuvani tosin valehtelee myös, olen sen jälkeen ajanut parran pois.
Itse toimin myös tuon markkinoinnin ja webin parissa, mutta minullapa onkin kuparinväriset sangat! :)Tämä erottuminen on kyllä ihan fakta. Itse lähdin osittain siitä syystä perustamaan omaa firmaa että saan vihdoin vapaasti olla sellainen persoona kuin oikeastikin olen. Aiemman yrityksen kautta jouduin tietyllä tapaa pidättelemään kaikkea, ulkoasusta lähtien. "Sen kenen leipää syöt sen lauluja laulat" taitaa vanha sanontakin mennä. En silti ole vaihtanut verkkareihin tai pukeudu asiakastapaamisiin Ronald McDonaldiksi jos ei ole pakko. Tosin kotiasusteisiin kuuluu tällä hetkellä värikkäät alpakanvilla sukat, jotka oikeastaan itsessään voisivat jopa toimia yrityksen pukukoodistossa. :)Ja kuten Katleena mainitsit, pahinta on se, jos ei erotu mitenkään. Mielestäni joskus validi kysymys onkin: haluanko edes sellaiseen yritykseen töihin joka ei ota minua sellaisena persoonallisuutena kuin olen? Huom, siis joskus.
Marko, kokemuksesi on tuttu minullekin aikaisemmasta elämästä. Minussa on vielä kaiken lisäksi se vika, että jos puen ylleni tumman jakun, minusta tulee jäykkä pönöttäjä. Jännitän nimittäin sitä, että olen oikeasti kamalassa ristiriidassa sen jakkuni kanssa."Pahus, ihan kohta tuo asiakas huomaa, että en palvo byrokratiaa enkä noudata sääntöjä."*jäykkää pönötystä*"Pian se tajuaa, että en osaa puhua bisnesjargonia."*entistä jäykempää pönötystä*Siksi olen äärimmäisen tyytyväinen uusiin rastoihini. Rakastan kontrasteja, ja se kulminoituu siihen, että olen rastapäinen konsultti. :)Tukkani karkottaa ne asiakkaat, joiden elämä on pyhitetty byrokratialle. He tajuavat heti, että olen väärä ihminen tekemään töitä heidän kanssaan. Silloin kannattaa etsiä sellainen konsultti, jolla on jakku ja nuttura – ja joka viihtyy niissä.Kysyit, "haluanko edes sellaiseen yritykseen töihin joka ei ota minua sellaisena persoonallisuutena kuin olen?"Ei, emme halua. 🙂