Reilun puolen vuoden aikana viestinnän koulutus on muuttunut. Asiakkaat toivovat eri asioita kuin ennen – ja toisaalta minä tarjoan eri asioita kuin ennen.
1) Videoita tilataan enemmän.
Asiakkaat haluavat herätellä henkilöstöään videoidun tietoiskun avulla. He käyttävät tietoiskuja tiimipalavereissa, verkkokursseilla ja seminaareissa.
Tietoiskuvideo on ikävä kyllä yksisuuntainen, eikä sen katsoja voi kysyä mitään kouluttajalta. Se on kuitenkin edullinen tapa levittää tietoisuutta halutusta teemasta.
2) Aikataulu on kiihtynyt.
Asiakkailta saattaa tulla hätäpuheluita:
Kolmen viikon päähän tarvitaan koulutus. Kahdessa viikossa pitää toteuttaa kahdeksan tietoiskuvideon sarja. Pääsetkö heti ensi viikolla puhumaan?
Joskus näissä asioissa pystyy auttamaan, mutta ajoittain aikataulutoive on mahdoton.
3) Välikädet yritetään ohittaa.
Minulla on toki omia asiakkaita, mutta teen suurimman osan valmennuksistani yhteistyökumppaneitteni kautta näiden asiakkaille. Kuluneen puolen vuoden aikana näiden yhteistyökumppaneitteni – siis koulutusyritysten – asiakkaat ovat ryhtyneet soittamaan suoraan minulle:
Mitäs maksaisi, jos tekisit meille ilman välikäsiä? Voimmeko tilata suoraan sinulta? Millainen aikataulu sinulla on?
Olen tässä asiassa määrätietoinen ja ohjaan asiakkaat takaisin juttelemaan hinnoista koulutusyritysten kanssa. Sahaisin omaa oksaani, jos nappaisin asiakkaita yhteistyökumppaneiltani.
4) Puolen päivän valmennukset ovat lisääntyneet.
Tähän olen vaikuttanut itse omalla toiminnallani. En nimittäin enää tee koko päivän valmennuksia.
Asiakkaiden ajatukset ovat onneksi kääntyneet samaan suuntaan. Puolen päivän valmennus on halvempi, ja se on helpompi mahduttaa kalentereihin. Lisäksi puolen päivän valmennuksessa ei tarvitse pelätä lounaan jälkeistä kuolemaa eikä sitä, että osallistujat multitaskaavat samaan aikaan meilejään ja presentaatioitaan.
Jossain vaiheessa myös Ediste myi vain puolen päivän valmennuksia, mutta en tiedä sen nykyisestä käytännöstä.
5) Sisällöt ovat muuttuneet.
Tämä on itsestään selvä kehityskaari: 2000-luvun alussa tilattiin koulutusta sähköpostin käyttöön, mutta nykyään tarvitaan apuja sosiaalisen median teksteihin, henkilöbrändäykseen ja bloggaamiseen.
Sen sijaan kielioppi ja selkeä teksti ovat pysyneet kestohitteinä koko tämän 12 vuotta, jonka olen ollut alalla.
6) Mitäs seuraavaksi?
Kristallipalloni kertoo, että seuraavat trendit voimistuvat:
- Kouluttajan persoona tulee olemaan entistäkin tärkeämpi kaupanteon peruste.
- Koulutussisällöistä halutaan monikanavaisia. Sama setti pitää pystyä siirtämään webcastingiksi, verkkokurssiksi, seminaaripuheenvuoroksi ja tietoartikkeliksi intraan.
- Yritykset satsaavat avainosaajiensa henkilökohtaiseen sparraukseen. Personoitu sparraus on palkinto hyvästä työstä ja osoitus siitä, että yritys haluaa pitää kiinni työntekijästään.
- Kahden, kolmen hengen koulutusyritykset eivät pärjää. Pitää olla joko suuri valmennustalo tai yhden hengen ketterä yrittäjävetoinen firma.
Katleena, oma kristallipalloni ennustaa, että pian markkinoijat ja viestijät polttavat kirotut monikanavahässäkkänsä roviolla.
Vaikka taustalla olisi millaisia sisällönhallintajärjestelmiä, kokonaisuudet mutkistuvat niin, ettei niitä hallitse enää kukaan. Viesti ei pysy yhdenmukaisena, vaan siitä alkaa levitä eri versioita eri kanavissa. Tuloksena on loputtomasti kallista hämminkiä.
Aprikoit, mitä Edisteen enintään puolikkaisiin päiviin perustuvalle koulutuspolitiikalle kuuluu.
Emme ole päässeet kokopäiväisistä tykityksistä täysin eroon, vaikka kovasti olemme sitä yrittäneet. Pitkää formaattia suosivat edelleen etenkin monet avointen koulutustemme järjestäjät, kuten Talentum Events, Dipoli tai Sovelto.
Se on kuitenkin selvää, että harva pystyy omaksumaan tehokkaasti uutta muutamaa tuntia pidempään yhtäjakoisesti. Suosittelemmekin kaikille kahta puolikasta päivää yhden kokonaisen sijaan – jos siis yksi puolikas ei millään tunnu riittävän.
Jos tiedonjanoiset heittäytyvät lisäksi kädet rasvassa -tyyppiseen harjoitukseen tilaisuuksien välisenä aikana, tulokset ovat omaa luokkaansa.
Haa Jari, hyvä kun tarkensit!
Tarkoitin monikanavaisuudella lähinnä sitä, että nykyään kouluttajan täytyy osata (kouluttamisen lisäksi) pitää seminaaripuheenvuoro, antaa haastattelu, puhua videokameralle ja kirjoittaa artikkeli omasta osaamisalastaan. Asiakkaat haluavat samaa sisältöä eri muodoissa, ja sitä on annettava. Olet varmaan törmännyt samaan toiveeseen?
Se on sitten asiakkaan tuska, riittääkö hänellä sisällönhallintajärjestelmät eri formaattien jakeluun ja hallintaan. Yleensä kaltaiseni ulkopuolisen kouluttajan tuottamia sisältöjä ei juuri muunnella, joten eri versioita ei onneksi lähde liikkeelle. Oman käsitykseni mukaan vanhentuneet sisällöt heivataan mappi Ö:hön – ja uusia tehdään, kun on tarvis.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että tehokas setti on 0,5 päivää + välitehtävä + 0,5 päivää. Se on huomattavasti parempi kuin yksi kokonainen päivä, joka vietetään unta vastaan taistellen.
Olen muuten ottanut tämän puolikkaan päivän linjan myös yhteistyökumppaneitteni kanssa (kuten Inforin ja Sanoma Pron). Myyn heille enää vain kolmen tunnin osuuksia, koska en jaksa itsekään kuunnella itseäni kokonaista päivää.
Kiinnostava yhteenveto, omat arkihavainnot tukevat tätä myös. Mistä arvelet aikataulujen kiristymisen johtuvan? Ei kai koulutustarve firmoille yllätyksenä tule? Johtuuko se siitä, että ei osata päättää, vitkutellaan, ja sitten tulee hoppu?
Videoistumisesta tuli mieleen tämä meemiksi noussut MyeDesign -keissi, oletko seurannut? http://www.helisirkia.fi/blogi/2012/02/26/236
Hyvä kuulla, että havaintoni eivät ole pelkkiä omia kuvitelmiani.
Asiakkaiden kiireiset ostopäätökset johtuvat ehkä siitä, että stressissä ja ahtaassa taloustilanteessa ihmiset hätäilevät ja panikoivat. Rauhallinen suunnitelmallisuus puuttuu, ja koulutuksia tilataan sammuttamaan tulipaloja. Ensin ei muka ole rahaa koulutuksiin, joten niitä ei laiteta pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Sitten tulee äkillinen tarve, ja kouluttaja tilataan paikalle mihin hintaan tahansa.
Tuo My e-design -keissi on tosiaan kiinnostava. (En muuten oikein tiedä, kuinka sen nimen kirjoittaisi.) Markkinointivideo oli säälittävää kamaa, ja koko projekti tuntuu absurdilta rahojen haaskaukselta. Kai siinä on hyvää tarkoitettu, mutta metsään on menty kolisemalla.
Projekti kyllä kertoo tiedonvälityksen videoistumisesta. Projektin vetäjät ovat kenties kuulleet Youtube-hiteistä ja viraalivideoista, minkä vuoksi he ovat halunneet tehdä samanlaisen. – Toteutuksesta tuli kyllä viraalihitti, mutta hieman eri näkökulmasta, kuin tekijät ehkä ajattelivat.
Olin muuten perjantaina videoimassa eräälle asiakkaalle tietoiskuvideoita. Ajattelin tehdä pieleen menneistä kohtauksista koosteen Youtubeen – ikään kuin Jackie Chan -leffojen lopputekstien hengessä.
Mielenkiinnosta tartuin vikaan kohtaan, mikä ero on 2-3 hengen koulutusfirmoilla ja mikä tekee siitä huonomman kuin yrittäjävetoinen 1h pulju?
Hyvä kysymys!
Tämä on toki omaa pohdintaani, mutta yhden hengen yritys on kääntyvämpi: ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa siitä, jos haluaa vaihtaa toimintatapaa, asiakaskuntaa tai hinnoittelua.
Sen sijaan muutaman hengen valmennusyrityksen on äärimmäisen vaikeaa saada työllistettyä kaikki työntekijät, jos on taantuma. Henkilöstökulut ovat koulutusalalla suuret, ja kun lama iskee, yritys päätyy helposti irtisanomisiin ja lomautuksiin. (Olen seurannut läheltä muutaman pienen yrityksen toimintaa, ja niillä on ollut juuri näitä ongelmia.)
Yritän itse ohittaa tämän esteen niin, että käytän alihankkijoita. Jos kysyntä hiipuu, en joudu maksamaan palkkaa kenellekään.
Meillä kahden hengen koulutusfirma antaa nimenomaan sen jouston, jota monesti tarvitaan aikataulujen sovittamisessa ja meidän koulutuksissa monissa tapauksissa on todellista hyötyä kahdesta kouluttajasta. Toki lisäksi on olemassa yhteistyöverkosto, jota hyödynnetään isommissa koulutuksissa.
Ymmärrän kyllä pointtisi, ehkä meillä rinnastuu vielä enemmän tuohon yhden hengen ketterään toimintaan näin kahdellakin tyypillä. 🙂
Jes, samoilla linjoilla ollaan.
Sekin on muuten kiinnostavaa, että joskus kymmenen hengen koulutustalot ovat ketterämpiä ja joustavampia kuin jotkut yhden hengen änkyräyrittäjät.
Moi Katleena, olen pitkälle samoilla linjoilla kanssasi kirjoituksesta. Monimuotoiset koulutussisällöt tulevat ja lyhyempi on tehokkaampaa.
Näkisin myös, että kouluttajista on tulossa samalla lailla brändejä kuin artisteista, ja myös tuotteiden jakelu seuraa samaa logiikkaa. Sisältöjä on toisaalta versioitava erilaisiksi tuotteiksi ja toisaalta niitä on tuotettava hyvinkin asiakaslähtöisesti ja yksilöllisesti, mittatilaustyönä. Erityisen mielenkiintoista on sisältötuotteiden hinnoittelu, varsinkin silloin kun kyseessä on digitaalinen tuote. Kuinka moni kouluttaja miettii käyttöoikeuksien laajuutta hinnoittelun perustana? Kuka omistaa digitaalisen koulutustuotteen IPR:t?
My e-Design on ihan oma lukunsa. Mielenkiintoinen case.
Heli, hyvä kuulla että sinunkin kokemuksesi ovat samansuuntaisia. Olen vähän pelännyt, että havaintoni ovat vain yksittäistapauksia.
Tuo kouluttajan brändiytyminen on ihan selvästi havaittavissa – ja se on pahuksen hankala ilmiö koulutusalan kasvuyrittäjille. Asiakkaat sitoutuvat kouluttajapersoonaan, ja on vaikea vakuuttaa asiakkaita, että kouluttajaa voi (ja monesti kannattaakin) vaihtaa. Muun muassa Jari Sarasvuolla oli aikanaan iso urakka saada asiakkaat uskomaan, että muutkin osaavat kouluttaa kuin hän.
Digitaalisen tuotteen tekijänoikeudet ja hinnoittelu ovat äärettömän mielenkiintoinen kysymys. Paljonko laskutan asiantuntijatyöstä, jos lopputuloksena on kolmen minuutin video? Entä mitä sovin asiakkaan kanssa levityksen laajuudeksi ja käyttöajan pituudeksi? Äh.
Useimmiten heitän hinnat hatusta ja katson jälkikäteen, menikö metsään. Ei kovin ammattimainen ajattelutapa.