Tänään aamupäivän koulutuksessa osallistujia oli vajaat parikymmentä. He istuivat U-muodossa. Esittelin aluksi itseni ja samalla mainitsin tietenkin blogini.
Osallistujista joku mies suoraan vastapäätä minua ryhtyi räpeltämään kännykkäänsä. Puutuin hänen toimintaansa ja kysyin, onko hänellä tärkeä asia kesken.
Mies sanoi googlanneensa blogini ja lukevansa sitä juuri.
Minä olin tietenkin imarreltu, kun joku on kiinnostunut teksteistäni. Samalla mieleeni putkahti ajatus äänikirjasta. Hauska juttu, että siinä tilanteessa osallistujalla oli mahdollisuus päättää, ottaako viestini vastaan auditiivisesti puheena vai visuaalisesti tekstinä.
En kuitenkaan harkinnut asiaa loppuun asti. Niinpä tuli sanottua ääneen:
Nyt voit päättää, nautitko minusta silmilläsi vai korvillasi.
Joskus toivon, että suuni olisi yhteydessä aivoihini.
Ihan parad 😀
Hah, noin lyhyt kommentti ja sain siihen kirjotusvirheen… Kyllä tää älypuhelimen käyttäminen on älykästä…
Älä huoli – teit kuitenkin älykkäämmän vaikutuksen kommentillasi kuin minä omallani.
Ei, tuohan oli todella hauska ja sopivan itsetietoinen kommentti! Ei tietenkään kovin suomalainen… Heh – menikö känny kiinni sen jälkeen?
Mies sanoi virnistellen, että hän sulkee kännykkänsä ja nauttii silmillään.
Yritin sen jälkeen olla vakavasti otettava kouluttaja.
Tykkäsin. Se mikä spontaanisti suodattamatta suusta tulee ei aina ole niin huonokaan asia. Toki vakavasti otettavan kouluttajan tulee olla tarkka imagostaan. Itse suollan soveltumatonta tekstiä myös koulutustilanteessa ja ajattelenkin silloin olevani koomikko, joka ei myy mitään.
Anitta, lohduttavaa kuulla esiintymisen ammattilaisen mielipide.
Minua on muuten monesti pyydetty valmentamaan iltapäiväryhmiä, jotka jatkavat iltaa pikkujoulujen merkeissä. Silloin porukka on valmiiksi riehakkaalla tuulella, ja minunkin osuudestani muodostuu pikemminkin stand-up-komiikkaa kuin varsinaista valmennusta.
Tällä kertaa kommenttini oli kyllä täysin tahaton, ja kyseessä oli asiallinen aamupäiväkoulutus. Vieläkin punastuttaa, kun muistan tilanteen.