Muistatteko äidinkielenopettajien kultaisen muistisäännön?
Sydämeen ei mahdu kahta ämmää.
Vastaavia sääntöjä on enemmänkin. Äidinkielenopettaja-isoäitini käytti aikanaan tätä:
Jos joku kirjoittaa "enään", minä lyön sitä nenään.*
Olen huomannut, että monesta tärkeästä kielioppisäännöstä puuttuu toimiva vinkki. Niinpä loin uusia muistisääntöjä.
1. -kin vai -kkin?
Minulle mahtuu yhden koon hamekin.
2. agressio vai aggressio?
Vuoristoradan tarjoama 2 g:n voima näkyy suoraan aggressioissani.
3. kunpa vai kumpa?
Kunpa eläisin ilman ämmää.
4. niinkuin vai niin kuin?
Pidä turvaväli liikenteessä, niin kuin sanoissakin.
5. samppanja vai shamppanja?
Jos shössötät humalasha, et ole samppanjan arvoinen.
* Tätä konkreettisempaa nyrkkisääntöä on vaikea keksiä.
Edit 28.1.2013 klo 8.30
Selkeytin aggressio-muistisääntöä Katri Mannisen palautteen perusteella. Toimiiko nyt?
Muutama hersyi heti. Haaste on heitetty…
6. Lyhenteen loppuun piste?
Lyhenteen loppuun mahtuu joko viimeinen kirjain tai piste
7. Pyhät: pienellä vai isolla alkukirjaimella?
Pyhät pienellä niin kuin pizzaa perjantaina
8. Alkaa tehdä vai tekemään?
Kun alat kirjoittaa, säästä parit merkit myöhemmäksi
Kiitos Anna!
Suosikkini oli numero 7. Olen aina yhtä ahdistunut, kun törmään ”Perjantaihin” tai ”Jouluun”.
– Mihin se isämmaallisuus on kadonnut? Meille opetettiin, että SUOMALAISEN (miehen) sydämmeen ei mahdu kahta ämmää.
– Kunpa kampa kaunistaisi.
Lyhenteistä ei ikävä kyllä selviä yhdellä säännöllä, vrt.: kpl, alv, oyj, ma, ti, ke jne.
Tarvitsin sen rumpua lyövän noitatohtorisanan yhteen tekstiin. Mutta kas – en saanut hattuässää näppäimistöstäni millään konstilla. Ei ihme, että englannista (ei välttämättä Englannista) lainattu sh-merkintä on käytössä. On aika konstikasta avata tekstinkäsittelyohjelma ja poimia yksi merkki sen luettelosta. Siis šamaani on se sana.
Aittatonttu, en ollut kuullutkaan tästä isänmaallisesta osuudesta. Ilmeisesti muistisäännöt ovat tulleet kansallisuusneutraaleiksi. 🙂
”Kunpa kampa kaunistaisi” on loistava. Se oli minulle täysin uusi.
Olet ihan oikeassa tuon suhuässän suhteen: sitä on usein hankala tuottaa näppiksellä. Tosin sh-yhdistelmää ei suositella sen vuoksi, koska joissain sanoissa sh ja suhuässä lausutaan eri tavoin.
Usein yritän kiertää suhuässän, mutta aina se ei ole mahdollista.
Suhuässän saa, kun pitää alhaalla alt-näppäintä ja näppäilee numerot 0154 pieni š tai 0138 iso Š. Alt-näppäin siis pitää olla alhaalla koko ajan, kun numerot näppäillään.
Osuva tarkennus – kiitokset!
Ulkolainen vai ulkomainen?
Kysy Kotilaiselta.
Tää on hyvä!
Jos on kyllästynyt pohjoiseen maahan, voi matkustaa Thaimaahan.
Tai… Jos kirjoitat Thaimaaseen, et pääse taivaaseen. 😛
Hyvä lista, erityisesti 4. kohta on mainio.
Loistava jatkosääntö – ja tulee tarpeeseen. 🙂
Iltapäivälehden nettiartikkelin lukijakommenttien joukossa oli jokin aika sitten tällainen helmi, kun pohdittiin, matkustetaanko Thaimaahan vai Thaimaaseen: ”Lensikö Neil Armstrong kuuhun vai kuuseen?”
Hmmm… parahin Katleena, eikös ”äidinkielenopettaja-isoäitini” sisällä kielimokan? Itse kirjoittaisin sen ilman yhdysmerkkiä.
Anonyymi111, tuon sanan kirjoitusasun voi valita.
Suomen kielessä on sääntö, jonka mukaan yhdyssanaan voi lisätä ”ylimääräisen” väliviivan, jos sen osat eivät muuten erotu toisistaan. Päätin siis kirjoittaa äidinkielenopettaja-isoäidin yhdysviivalla, koska sana on muuten niin pitkä, että se ei hahmotu kunnolla.
Samaa sääntöä voi soveltaa esimerkiksi sanaan syys-ilta. Normaalisti siihen ei tule yhdysviivaa, mutta se kannattaa laittaa, jottei lukija luule sanan olevan syy-silta.
Hmm… ”Syys-ilta” ja ”laulu-ilta” ovat minusta erilaisia, koska ne voi ilman yhdysmerkkiä ymmärtää merkityksessä ’syy-silta’ ja ’lauluilta’ (ablatiivi).
”Äidinkielenopettajaisoäitini” on kieltämättä hitusen hankalasti hahmotettavissa oleva sana hurjan mittansa takia, mutta itse en siihen yhdysmerkkiä laittaisi.
Mutta tätähän tämä on: jokainen tulkitsee sääntöjä eri tavalla, ja jokaisen sisäinen kielioppi on erilainen.
Minä tein tästä liha-perunasoselaatikkoon verrattavissa olevan tulkinnan, eli yhdyssanan eri osat ovat toisilleen rinnasteisia eikä kumpikaan varsinaisesti määritä toista. Isoäiti oli sekä äidinkielenopettaja että isoäiti, mutta ei äidinkielenopettajana isoäiti eikä isoäitinä äidinkielenopettaja.
Juuri tällaisen tulkinnan voi tehdä – ja se on aivan oikea. 🙂
Kiitos välimerkkiohjeesta! Muutama päivä sitten käytin blogikirjoituksessani sanaa ”kamikaze-hengessä” ja jälkikäteen mietin, pitääkö se korjata muotoon ”kamikazehengessä”. Intuitiivisesti tuo viivaversio tuntui kuitenkin mielekkäämältä, nyt voin perustella itselleni muotoa tuolla helpomman hahmottamisen periaatteella. 🙂
Salla, kyllä se tosiaan on viivan kanssa oikein. Tosin perustelu on tällä kertaa erilainen. 🙂 Jos yhdyssana muodostuu suomenkielisestä ja vieraskielisestä sanasta, niiden väliin tulee viiva:
design-huivi
lifestyle-ohjelma
kamikaze-hengessä
Ei tule automaattisesti. Viivan voi jättää pois, jos vierassana on jo vakiintunut kieleen ja on helposti ymmärrettävissä ja hahmotettavissa: internetyhteys, handsfreelaite, freelancetoimittaja, folklaulaja. (Minä tosin itsepintaisesti kirjoitan Internetin isolla alkukirjaimella, jolloin väliin onkin pakko laittaa viiva, kun se on erisnimi.)
Virkku, juuri näin. Jos jokaikinen vierassana erotettaisiin suomenkielisestä viivalla, meillä olisi vaikkapa ”syli-kummi” ja ”veri-ryhmä”. Siispä kun vierassana tulee tutuksi, väliviivan voi jättää pois ja ryhtyä kirjoittamaan sanat yhteen.
Se onkin mielenkiintoista, milloin vierassana on asettunut suomen kieleen niin, että sen voi jo kirjoittaa yhteen. Minä esimerkiksi kirjoitan vielä ”handsfree-laitteen” ja ”freelance-toimittajan” viivalla, mutta ”internetoperaattorin” ja ”freetoimittajan” yhteen. Näistähän suositukset ovat usein horjuvia.
Joskus muuten sanan kirjoittaminen ulkomaisittain saattaa tuntua ikään kuin hienommalta. Esimerkiksi ravintola ei välttämättä halua puhua ”fileestä” vaan ”fillet’stä”. 😀
Ruotsin-laiva on jo pitkään ollut tuttavallisesti ruotsinlaiva, mutta viime syksynä bongasin ensimmäistä kertaa tallinnanlaivan. Vuoden päästä se voi hyvinkin olla jo yleisempi kirjoitusasu.
Vau, tallinnanlaiva ei ole vielä osunut silmiini, mutta kaipa sekin yleistyy.
Voitaisiin muuten aivan hyvin puhua myös teneriffanlennoista tai thaimaanmatkoista, jos niitä käytetään laajemmin yleiskäsitteen tapaan.
Yhdysmerkin voi tosiaan lisätä yhdyssanan osien väliin, jos hahmotus sitä kaipaa. Yhdysmerkillä voi (ainakin yrittää) osoittaa myös yhdyssanan sisäisiä suhteita. Niinpä viivallisen ”äidinkielenopettaja-isoäidin” osat voi ymmärtää samanveroisiksi, jolloin kumpikaan ei määritä toista. Ilmauksessa ”äidinkielenopettajaisoäiti” sen sijaan äidinkielenopettaja määrittää pääsanaa isoäiti.
Eron ymmärtäminen tosin vaatii erittäin herkkää kielitajua.
Lassi, tämä on tosiaan mielenkiintoinen aspekti. Olen havainnut saman kuin sinäkin: yhdysviivan käyttö (tai käyttämättä jättäminen) kertoo aika harvalle lukijalle yhtään mitään.
Useimmille ihmisille pinaatti-pastavuoka ja pinaattipastavuoka ovat aivan sama asia.
Ja sikanauta…
Hyviä. Mulla on itsellä jotain noloja ja salaisia muistisääntöjä vaikka Nietzschen kirjoittamiseen. Toki välillä on sellaisia solmupääpäiviä, että pitää tsekata yksinkertaisempiakin…
Hanna-Riikka, minäkään en kehtaa paljastaa niitä omituisimpia muistisääntöjä. Muistan esimerkiksi Lähi-idän pääkaupungit niin kummallisella tavalla, että parempi pitää vinkit omana tietonaan. 🙂