Sain lukijapostia:
[- -] voiko omia ajatuksiaan esille tuova blogi olla yritysblogi? Meidän mielestämme tämä tuo kiinnostavuutta ja inhimillisyyttä sisältöön.
Kai yritys palkkaa kuitenkin ihmisiä, jotka arvoiltaankin edustavat yrityksen arvoja? Luulisi näin. Tämä näkökulma näyttäisi olevan vahvistumassa myös aiheen ympärillä käydyissä nettikeskusteluissa.
Perinteisen näkemyksen edustajat ovat sitä mieltä, että "yritysblogin tulee edustaa yrityksen virallisia kantoja".
Tokihan olemme viestineet, että jokainen bloggaaja tietää ja ymmärtää, kenen leipää syö, ja sitä kautta pahimmat kärjistykset jäävät bloggaamatta. Mutta oma kädenjälki, ajatukset ja elämä voi näkyä.
Onko sinulla tähän asiaan näkemystä (siis arvaan, että on 🙂 )
Peijakkaan hyvä kysymys.
Olen ajatellut asian visuaalisesti:
Yhteenveto
Jos palkkaat fiksua väkeä, he osaavat kyllä blogata rakentavasti. Heidän ei tarvitse olla pilkkua myöten organisaation kannalla, mutta varmasti he edustavat suurissa linjoissa työnantajansa näkemystä.
Organisaatiosta muodostuu itse asiassa hyvä kuva, kun se sallii moniarvoisuutta ja erilaisia ääniä. Jos joko organisaatio toitottaa yhdestä suusta samaa totuutta, työntekijät on joko aivopesty tai peloteltu kuoliaaksi.
Sitä paitsi kuka lukisi yritysblogia, joka tuuttaa samaa tavaraa kuin yrityksen viestintäosasto? Silloinhan lukija voisi vain tilata tiedotteet ja jättää blogin huomiotta.
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Jos ajatellaan, mihin blogien suosio perustuu, eikö taustalla ole esim. kiinnostava aihealue ja siihen liittyvä asiantuntijuus, uudet ajatukset tai vaikka alan trendien esittely. Taustalla on myös persoona. Jos hän kertoo jotain itsestään, tekee se blogista inhimillisemmän ja kiinnostavamman?
Miksi yritysblogin tulisi erota tästä?
Yritysblogeja on ollut ja pystytetty ”maailman sivu”. Eivät ne juurikaan ole ottaneet tuulta alleen. Johtunee tuosta viimeisimmästä lauseestasi liittyen tiedottamiseen. Blogimarkkinointi -kirjassasi puhut asiakaspalvelublogista. Tällaiseen virallisempi linja varmaankin sopii, sopivasti someen sopivalla viestintätyylillä höystettynä?
Entisen pääministerin Matti Vanhasen blogista suuri yleisö muistaa luultavasti vain Ikea- ja Rukan lumet -caset? Tämä ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että ”lähtö” olisi ollut epäonnistunut. Asiat olisi käsitelty julkisuudessakin eri tavalla, jos avoimuus olisi jatkunut siinä vaiheessa, kun suuri yleisö aiheesta kiinnostui.
Yritykset palkkaavat henkilöitä, jotka vievät sen liiketoimintatavoitteita eteenpäin. Yrityksistä löytyy myös mielenkiintoisia uusia ajatuksia, ideoita, henkilöitä, työtehtäviä ja rutiineja. Käydään seminaareissa hakemassa tietoa. Miksi näiden pitäisi jäädä muutaman- tai yhden henkilön tietoon? Eihän organisaatioissakaan asiat leviä yleensä omaa tiimiä tai yksikköä pidemmälle. Tästä syystä olisi hyvä luoda sekä sisäisiä- että ulkoisia blogeja? Tai vain ulkoinen, jossa myös ulospäin osoitetaan yritykset dynaamisuutta ja edelläkävijyyttä. Avoimuutta.
Yritys on ajan hermoilla ja pohtii asioita ja aiheita, jotka eivät ehkä vielä ole valmiita. Osa ei koskaan sellaiseksi tulekaan, mutta on aiheuttanut kuitenkin keskustelua.
Asiakaskohtaamisissakin juuri ”se” myyntimies tai tarjoilija, on henkilö, joka luo henkeä koko yritykselle. Ja syyn ostaa ja palata. Hänessä näkyy persoona, mutta myös vahva sitoutuminen omaan organisaatioon.
Lukija, hyvin tiivistit asian. Blogeja seurataan tekstin tyylin ja persoonan vuoksi. Jos blogi on hajutonta ja mautonta korporaatiokieltä, se jää taatusti lukematta.
Kiinnostava esimerkki on muuten poliisiylijohtaja Mikko Paateron blogi. Media seuraa Paateron blogia tarkasti, ja vähän väliä lehdissä on otsikoita tähän tapaan:
”Paatero: Y:lle on saatava X”
Kun jutun lukee, kyse ei olekaan Paateron haastattelusta vaan blogipostauksesta, josta toimittaja on poiminut juttunsa kärjen.
Paatero taitaa saada blogillaan enemmän mediaosumia kuin poliisihallinto tiedotteillaan.
Muutamalle yritykselle sosiaalisen median strategiaa laatineena tuon tässä vielä esiin muutaman näkökohdan.
Yhtä oikeaa tapaa pitää yritysblogia ei ole. Kysehän on tavasta käydä keskustelua asiakkaiden kanssa. Yrityksen kannalta yhteneväisen linjan saa aikaan kolmella tavalla. Ensimmäinen on se, että blogit laatii virallinen viestintäosasto. Tämä työllistää viestintää, jolla todennäköisesti on parempaakin käyttöä ajalleen. Vaarana on myös, että blogauksista tulee virallisen kuivia ja steriilejä, eikä aitoa keskustelua synny.
Toinen tapa on se, että annetaan yrityksen ihmisille vapaat kädet bloggailla. Blogaukset ovat todennäköisesti elävämpiä kuin edellisessä tapauksessa. Toisaalta joukkoon mahtuu myös soraääniä ja yrityksen kannalta opposition edustajia. Blogien kieliasu on sitten myös melko kirjavaa, mikä esimerkiksi laatua korostavissa yrityksissä saattaa kääntyä itseään vastaan. Kaikesta tästä sitten yleensä seuraa se, että blogien pitämiseen laaditaan tiukat säännöt, jolloin bloggaamisen esteeksi muodostuu helposti byrokratia ja se mielikuva, että bloggaaminen on jotenkin orjallista ja vaikeaa.
Kolmas menetelmä on se, että annetaan yrityksen ihmisille vapaat kädet bloggailla _ja_ annetaan heille samalla työvälineet ja apu siihen bloggaamiseen. Kerrotaan kaikille, mitkä asiat yritykselle ovat tärkeitä ja kannustetaan kirjoittamaan niistä, tarjotaan kuvia käytettäväksi ja annetaan vinkkejä aiheista ja niin edelleen. Annetaan bloggaajille kaikki syyt olla ylpeitä yrityksestä, jossa työskentelevät, ja kehotetaan heitä kannustamaan toisiaan. Tarjotaan oikolukua tarvittaessa, haamukirjoitustakin ehkä. Siis positiivisella ja kannustavalla otteella, jolloin myös positiivisen ja kannustavan blogikulttuurin syntyminen yrityksessä on mahdollista, vaikka näkökulmat olisivat toisinaan kriittisiäkin.
Yksi avaintekijä on, että ihminen voi seisoa blogissa esittämiensä ajatusten ja näkökulmien takana myös siinä tapauksessa, että hän lähtee yrityksestä. Silloin hän vie yrityksen sanaa eteenpäin myös yrityksestä lähdettyään, osana omaa persoonaansa ja henkilökohtaista brändiään.
Tuo Katleenan esittämä kuva on hyvä. Yrityksessä on vaikea ellei mahdoton työskennellä, jos omat arvot sotivat yrityksen arvoja vastaan. Yritykset kuitenkin tarvitsevat myös vastavirtaan kulkijoita, koska yritys lakkaa uudistumasta, jos erilaisia ja poikkeavia näkökulmia ei saa tuoda esiin. Jos yritys katsoo tulevaisuuteen, se kuuntelee herkällä korvalla ja hakee aktiivisesti myös poikkeavia näkökulmia asiakkailta. Ettei markkinoiden käänne ja asiakkaiden täyskäännös tule sitten yllätyksenä.
Mielenkiintoinen postaus, joka herätti pohtimaan aihetta ja toi mieleen paljon jatkokysymyksiä… 🙂 Blogin pitäminen sinänsä on melko yksinkertaista, mutta yritysnäkökulmasta kun miettii, siihen liittyy paljon ratkaistavia yksityiskohtia. Pienen yrityksen blogi puolestaan on varmasti yksinkertaisempi toteuttaa kuin ison.
Tulisiko yrityksen bloggaajille antaa täysin vapaat kädet yritykseen liittyvistä aihepiireistä? Vai pitäisikö niitä rajata nimenomaan bloggaajien ammatillisen asiantuntijuuden perusteella? Tämä korostuu varmaankin etenkin silloin, kun kyseessä on iso yritys, eikä yhdellä henkilöllä voi millään olla kaikki koko yrityksen toimintaa koskevat faktat hallussa. Vai haittaako jos ei olekaan?
Yksi vaihtoehto on tietysti luoda taustajärjestelmä, joka poistaa nämä haasteet. Onko silloin kuitenkin vaarana, että sisällöntuotanto on liian hidasta ja sisältö latistuu, kun useampi henkilö osallistuu tarkastusprosessiin? Vai olisiko hyvä ajatus ottaa useampi bloggari mukaan ja jakaa kirjoittamisvuorot eri aiheista asiantuntijaroolin perusteella?
Yritysblogin määritelmä esim. Wikipediassa on tämä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yritysblogi
Bloggaajat kirjoittavat selkeästi yrityksen edustajina… Pitäisikö määritelmää tämän keskustelun perusteella muuttaa? Nykyaikaistaa?
Jos kirjoittajat eivät kirjoita selkeästi yrityksen edustajina (viesti ei vastaa täysin yrityksen kantaa tai jokin fakta on pielessä), mutta kyseessä on kuitenkin yritysblogi, onko vaara että media tulkitsee yksittäisen bloggaajan mielipiteet koko yrityksen linjaksi? Eikö näin ole jo osittain käynytkin esim. Paateron tapauksessa, jos media poimii blogista juttuja enemmän kuin tiedotteista tai haastatteluista? Pitäisikö yrityksen siinä tapauksessa kieltää blogien aiheista ne, jotka voivat herättää negatiivisuutta tai ovat kriittisiä yrityksen maineen kannalta? Tällöin eteen tulevat siis tylsät bloggaussäännöt…
Entä kun postauksia jaetaan eteenpäin asiakkaille yrityksen eri kanavissa yrityksen brändin alla, osaako nykypäivänä toimittajat ja kuluttajat tehdä eron sille, mikä on yrityksen linjaa ja mikä kirjoittajan henkilökohtainen mielipide? Ehkä olen liian skeptinen, kun tätä epäilen… 🙂 Etenkin, jos on mahdollista saada meheviä otsikoita.
ltiilika mainitsi henkilöbrändin ja sen, että kirjoittajien on seisottava postausten takana vielä senkin jälkeen, kun ei ole enää yrityksessä töissä. Voisiko kuitenkin olla niin, että yritysblogi ja yrityksen työntekijän blogi ovat kaksi eri käsitettä? Pitäisikö yritysblogin kuitenkin edustaa jota kuinkin yrityksen virallisia näkemyksiä höystettynä avoimuudella, läpinäkyvyydellä, mielenkiintoisilla yksityiskohdilla ja tuotettuna taitavalla kynällä? Ja toisaalta taas yrityksen henkilökunnan blogit voisivat selkeästi vapaammin ottaa kantaa asioihin? Mennäänkö siis yritysbrändi vai henkilöbrändi edellä? Kuka jakaa postauksia eteenpäin yritys vai henkilö? Esimerkiksi Fazerilta löytyy esimerkillisiä toteutuksia molemmista…
Vielä täydennys edelliseen…
Paateron on luonnollisesti helpompi linjata asioita blogissaan edustamansa organisaation näkökulmasta, koska hän on organisaatiossa ylhäällä. Ja tällöin on varmastikin vain hyvä asia, jos sisältöjä uutisoidaan laajemminkin. Äsken kommentoidessani ajattelin lähinnä tavallista organisaation asiantuntijaa. Eli mihin asioihin esim. nuorempi konstaapeli voi ottaa kantaa? Kun blogeja lueskelee, huomaa, että moni ottaa kantaa vain oman työnsä näkökulmasta ei niinkään laajempikin kysymyksiin. Tämä liittynee varmastikin sisäisiin ohjeistuksiin… 🙂
Tästä heräsikin vielä yksi jatkokysymys, entäpä jos bloggaaja on johtavassa asemassa oleva? Eikö silloin voida olettaa, että kirjoitusten on oltava aikalailla organisaation linjan mukaisia ja myös media voi käyttää niitä luotettavina lähteinä?
Mitä virallisemmin blogin halutaan noudattavan yrityksen linjaa, sitä enemmän se muistuttaa yrityksen normaalia markkinointia, sitä enemmän joku joutuu keksimään bloggaajille valmiiksi sanat suuhun, sitä enemmän se työllistää byrokraatteja ja sitä vähemmän homma kiinnostaa bloggaajia. Toisin sanoen sitä helpommin sen voi jättää markkinoinnin hommaksi ja sitä enemmän se työllistää markkinointia.
Voi myös ajatella, että blogit ovat keino tuoda yrityksessä työskenteleviä asiantuntijoita ja tavallisia ihmisiä, eläviä persoonia esiin heidän omilla sanoillaan ja näkökulmillaan. Niiden ihmisten kanssa ne asiakkaatkin asioivat. Ja niiden ihmisten kanssa he myös keskustelevat.
Nimittäin riippumatta siitä, mitä kanavia pitkin blogipostauksia jaetaan ja kuka jakaa, on hyvä valmistautua käymään myös niistä syntyvää keskustelua. Blogien tarkoitushan on nimenomaan herättää ja käydä keskustelua, vaihtaa ajatuksia. Tässä olen Jarin kanssa tuolla alempana ihan samaa mieltä.
Minulle tulee mieleen lähinnä yksi tilanne, missä aiheita ja kirjoittajia täytyy jossain määrin yritysblogissa rajoittaa: Pörssiyrityksen tiedottamiseen liittyvät säännöt. Niissäkin yleensä riittää, että ohjeistaa bloggaajat, että jos blogaus käsittelee näitä ja näitä asioita, niin käytä blogaus siinä tapauksessa ensin tällä ja tällä taholla.
Tuosta postausten takana seisomisesta vielä sen verran, että omalla nimellä kirjoitettu blogipostaus on henkilökohtainen. Kerran nettiin postattu kirjoitus on ja pysyy siellä, ja ihmisen nettihistoria seuraa häntä minne hän sitten meneekin. Homman nimi on se, että jos ihminen yhden yrityksen palveluksessa kirjoittaa yhdenlaisia mielipiteitä ja toisen yrityksen palveluksessa täysin toisenlaisia, niin ihminen menettää oman henkilökohtaisen uskottavuutensa ja hänen ymmärretään kirjoittavan maksettuja mielipiteitä. Joitakin ihmisiä tämä takinkääntö ei haittaa, mutta jos asiantuntija kirjoittaa maksettuja mielipiteitä, niin hän lakkaa olemasta asiantuntija.
Omasta näkökulmastani katsottuna ongelmana on, että melkein kaikki yritysblogit ovat äärimmäisen tylsiä. Kuin suoraan jostakin kuivasta, abstraktista liiketalouden oppikirjasta (haukotus). Kuinka usein joku yritysbloggaus todella herättää a) keskustelua, b) tunteita, c) mielipiteitä tai d) suurempaa huomiota? Jos näin ei ole niin mikä lisäarvo niillä yrityksen kannalta on?
Jos Pisan torni ei olisi vino, kukaan meistä ei olisi ikinä kuullutkaan siitä.
Täydellinen, laadukas ja hiottu on tylsää. Epätäydellinen ja kummallinen on mielenkiintoista.
Myös yksimielisyys on puisevaa. Kiinnostavaa draamaa syntyy vain ristiriidoista. Siksi firman markkinoinnin kannalta olisi sitä parempi, mitä enemmän sen nimissä kirjoittavat kinastelisivat keskenään julkisesti.
Yritysten viestintäosastojen työ on tehdä firmasta mahdollisimman hajuton, mauton, särmätön ja moitteeton.
Tästä seuraakin mielenkiintoinen paradoksi: useimmat viestintäosastojen ihmiset luulevat, että heidän ponnistelunsa olisivat työnantajan edun mukaisia. Todellisuudessa he haittaavat firman myyntiponnistuksia sitä enemmän, mitä paremmin he luulevat onnistuneensa.
Katleena, todella kiinnostava postausaihe, joka vie ajatukset vanhoihin työpaikkoihini. Sait minut miettimään, millaista yritysblogia olisin pitänyt tai olisinko edes voinut tai halunnut pitää blogia.
Tämä mietintä, johti taas pohtimaan seikkoja, joita työnhakijana nyt selvittäisin ennen kuin lupautuisin yrityksen palvelukseen. Näitä olisivat ennen kaikkea yrityksen arvot, liikeidea, strategiat, päämäärät, tavoitteet, tuotteet jne. Viisastuneena haluan näiden vastaavan omia arvojani ja maailmankuvaani, sillä jos suin päin lupaudun työsuhteeseen, seurauksena on ristiriitoja, pahoinvointia, vireyden ja motivaation puutetta jne.
Niin, tässä on vaan se ristiriita, että työpaikka tarvitaan arjen pyörittämiseen (varsinkin yksinhuoltajana). Sitä leimataan nirsoksi, laiskaksi ja vaikka miksi, jos työnhakija valitsee työpaikkansa omien arvojensa mukaan. Näin koin 1980-luvulla.
No, edellä mainitut seikat ja muutamat epäonnistuneet valinnat (joista voisi tehdä vaikka kirjasen) johtivat sittemmin oman yrityksen perustamiseen.
Blogisi on inspiroiva ja innoittava (liekö sama asia?), sitä on ilo lukea.
Silja, kiitos palautteestasi ja tervetuloa mukaan keskustelemaan!
Kuten sanoit, nykyään työpaikka valitaan ehkä useammin omia arvoja vastaavaksi. Arvovalinta tekee työstä mielekkäämpää, ja todennäköisesti myös työterveys pysyy parempana.
Filosofi Lauri Järvilehto on puhunut tästä paljon. Hänen mielestään jokaisella on oikeus innostavaan ja kutsumukselliseen työhön: http://upeaatyota.fi/2013/01/30/kannattaako-unelmien-tyosta-unelmoida/