Ilta-Sanomissa oli juttu postimerkkiaarteista, joita voi löytyä komeron pohjalta.
Juttu vaikutti läpinäkyvästi Suomen filateliapalvelu Oy:n mainostiedotteelta. Tekstissä mainostettiin Hellman-yhtiöiden – siis Suomen filateliapalvelu Oy:n tytäryhtiön – huutokauppaa.
Esimerkiksi tämä pätkä ei ole objektiivista journalismia, vaan silkkaa mainostusta:
Olen äärimmäisen kiinnostunut toimitusjohtaja Untisen kertoman faktan todenperäisyydestä. Onko todella niin, että keskimääräinen komerolöydön arvo on 2000–3000 euroa? Jos olisin kriittinen toimittaja, pyytäisin tästä Untiselta todisteita.
Ilta-Sanomien artikkelissa oli tökeröitä kirjoitusvirheitä, jotka oli lainattu "Suomen Filateliapalvelun toimitusjohtaja Tatu Untisen tiedotteesta". Kirjoitusvirheitä näkyy muun muassa tässä kuvakaappauksessa:
Väitän, että yksikään ammattitoimittaja ei a) aloita virkettä numerolla b) kirjoita sanaa yhdeksän numeroin c) käytä vuosikymmenen kirjoittamisessa välilyöntiä d) kirjoita kiinalainen-sanaa isolla.
Olisiko siis niin, että Untisen tiedote on päässyt sanasta sanaan Ilta-Sanomiin?
En löytänyt mistään Suomen filateliapalvelu Oy:n tiedotetta.
Rakkaat EOT-lukijat, oletteko sattumoisin saaneet kyseisen tiedotteen? Ovatko kirjoitusvirheet peräisin suoraan Suomen filateliapalvelulta – vai onko Ilta-Sanomien toimittaja todella noin huono kirjoittaja?
Edit 13.3.2013 klo 14: Lisäsin Untisen tittelin jo ensimmäiseen mainintaan ja korjasin lukijan havaitseman oman lyöntivirheeni.
Edit 13.3.2013 klo 16: Olin käyttänyt tekstissäni Ilta-Sanomista kirjoitusasua Iltasanomat, koska se on kieliopillisesti oikea asu. Ilta-Sanomien päätoimittaja huomautti minulle asiasta, joten korjasin lehden nimen tekstiin siten, kuin Ilta-Sanomat toivoo.
Hesarissakin osataan: ilmainen sisustus muuttuukin – hups vaan – 1375 euron trukkilavan ja rauta- ja sisustuskauppojen mainostamiseksi http://www.hs.fi/koti/Ronskia+sisustusta+ilmaiseksi/a1362199621959
JohannaH, kiitos kommentista!
Tuo Hesarin artikkeli on kuitenkin sikäli erilainen, että siinä esitellään useita rautakauppoja ja verkko-osoitteita – ei siis mainosteta kritiikittömästi vain yhtä tahoa. Hesarin jutussa ei myöskään toisteta sinisilmäisesti kaupallisen tahon uskomattomalta tuntuvia väitteitä.
Jo löytyi Untisen alkuperäinen tiedote. Ja kirjoitusvirheineen, kuten epäilin: https://www.sttinfo.fi/release?0&releaseId=3754421
Löytäjänä oli Ossi Jääskeläinen (www.twitter.com/ossij). Kiitokset!
Sinänsä voi ajatella, että tällainen kämmi on ihan hyväkin, vaikka onkin toki journalistin etiikan vastainen selvänä mainoksena. Tähän jo aika moni lukija valpastuu ja tajuaa mainokseksi, joten jatkossakin ehkä enemmän alkaa epäillä suoraan tiedotteista väännettyjen ”uutisten” totuus- ja uutisarvoa.
T: nimimerkki Yltiötoiveikas
Maija, minäkin toivon, että mediakriittisyys lisääntyisi.
Pelkään silti, että tällaiset kritiikittömästi julkaistut mukauutiset vain heikentävät ihmisten kykyä tulkita lukemaansa. Toivottavasti olen väärässä.
”Olin käyttänyt tekstissäni Ilta-Sanomista kirjoitusasua Iltasanomat, koska se on kieliopillisesti oikea asu.” Tästä päättelen, että Ilta-Sanomat ovat mielestäsi kieliopillisesti väärin.
Äh…ei. Ei ole väärin.
Ilta-Sanomat on erisnimi. Lehti on perustettu 1932, jolloin oli kieliopillisesti oikein käyttää tavuviivaa tuossa keskellä.
Lisäksi: nimiä ei ole tarpeen eikä syytä muuttaa kielen kehityksen mukana. Nimi on nimi.
Kielioppisääntöjä ei muutenkaan ole syytä soveltaa erisnimiin. Talouselämässä olimme pitkään toista mieltä, mutta tänä talvena olemme antaneet periksi. Kotus on jo iän kaiken hyväksynyt sellaiset nimihirviöt kuin StoraEnso. Me emme tietenkään moiseen haureuteen ole taipuneet, vaan kirjoitimme reippaasti Stora Enso. Nyt viimein käänsimme takkimme ja hyväksyimme sen, että kunkin itselleen valitsema erisnimi on aina oikein kirjoitettu.
Reijo, ajatuksenani on se, että toki lehti (tai yritys tai brändi) saa kirjoittaa nimensä miten haluaa. Vakiintunut nimi on ihan OK.
On kuitenkin koko kieliyhteisön kannalta kätevämpää, että ei tarvitse muistella erikseen, miten mikäkin nimi nyt kirjoitettiinkaan. Stora-Enso, StoraEnso vai Stora Enso? Niinpä käytännöllinen kielenhuollon linjaus on se, että yrityksen nimen saa kirjoittaa oikeinkirjoitussääntöjen mukaan – vaikka yritys ei sitä tapaa rakastaisikaan.
Jos siis valitsee brändilleen väärin kirjoitetun nimen (kuten ”Ei oo totta”), täytyy varautua siihen, että joku kirjoittaa sen kieliopin mukaan (”Ei ole totta”). Siitä ei kannata ärsyyntyä. – Moni muuten tulee tähänkin blogiin tuolla jälkimmäisellä hakulausekkeella.
Eniten olin yllättynyt Ulla Appelsinin pyynnöstä. Kun ison median päätoimittaja pyytää pienen blogin pitäjää korjaamaan lehtensä nimen kirjoitusasun, asiaan on kaksi tulkintaa: joko päätoimittaja on pikkumainen tai blogi on huomattavan tärkeä.
Itse tietenkin toiveikkaana kannatan jälkimmäistä selitystä.
Kuulkapas nyt, Korremäki.
Ihmisellä on oikeus siihen, että hänen nimensä kirjoitetaan oikein. Sama oikeus on organisaatiollakin.
Jos organisaatio valitsee nimen, joka on ristiriidassa kieliopin kanssa, organisaatio joutuu varautumaan siihen, että virheitä tulee. StoraEnso.
Harkittu väärinkirjoittaminen on eri asia kuin virhe. Ymmärsin, että olit päättänyt kirjoittaa Iltasanomat, koska se on kieliopillisesti oikein, vaikka tiesit, että nimi on Ilta-Sanomat.
Ymmärsinkö oikein. Jos ymmärsin oikein, Katriina hyvä, silloin olit sormi pystyssä opettamassa Iltsulle, että näin se nimi kuulkaas oikeasti menee.
Ei taitais Korsiniityn sukukaan tykätä, jos joku Ruokonen tulisi kertomaan, että kieliopillisesti se kirjoitetaan c:llä, Corsiniitty.
Nimen oikeinkirjoituksen vaaliminen on brändityötä. Me Ruohoset tiedämme sen oikein hyvin. Aina kirjoittavat väärin.
Ja tietysti blogisi on niin merkittävä, että pitää muistuttaa.
(Ja ajattele sitä voitonriemua, kun pääsee sinulle huomauttamaan virheestä. Kyttään itsekin tilaisuutta kaiken aikaa. Odota vaan.)
Reijo, korjaan muutaman väärinkäsityksen:
1) Yksilö on eri asia kuin organisaatio. Yksilö voi loukkaantua, mutta organisaatiolla ei ole kollektiivisia tunteita. Kirjoitan yksilöiden nimet aina oikein, mutta en ryhdy tarkistamaan organisaatioiden nimien kirjoitusasuja.
2) Jos haluat väännellä nimeäni, se on ihan OK minulle. En vaadi sinua korjaamaan niitä.
3) En todellakaan muista ulkoa, miten iltapäivälehdet haluaisivat nimensä kirjoitettavan. Tiedän ulkomuistista, että jompikumpi niistä kirjoittaa nimensä oudosti, mutta en koskaan muista, onko se Ilta-Lehti, Ilta-lehti, Ilta-Sanomat vai Ilta-sanomat. En siis ryhtynyt tarkistamaan, koska päätin käyttää kieliopin mukaista asua. – Ymmärrän hyvin, että tämä kuulostaa sinusta oudolta, koska olet lehtialalla ja osaat ulkoa muiden mediatoimijoiden nimet. Minä en muista niitä.
Ymmärsin siis väärin. Et kirjoittanut nimeä tahallasi alkuperäisestä poiketen?
Saken klar.
Asiaa ei tietenkään helpota se, että IS:n verkko-osoite on iltasanomat.fi. Toki sinne pääsee myös ilta-sanomat.fi näppäilemällä, mutta se muuttuu urlissa aina tavuviivattomaksi.
Organisaatiolla ei ole tunteita, mutta organisaatiossa työtä tekevillä on. Kuten huomasit, Ulla A oli iltsulaisena kiinnittänyt huomionsa lehden nimen kirjoituasuun. Se on iltsulaisille tärkeä asia varsinkin, kun pahimman kilpailijan nimi on kovin samansukuinen.
Sattuu sitä ns. paremmissakin perheissä – ote Kielikellosta 2/2011:
”Tiedustelu lähetettiin 19:lle median edustajalle (STT, Yleisradio, MTV3, Aamulehti, Etelä-Suomen Sanomat, Helsingin Sanomat, Ilkka, Iltalehti, Iltasanomat, Kaleva, Kansan Uutiset, Kauppalehti, Keskisuomalainen, Lapin Kansa, Satakunnan Kansa, Savon Sanomat, Suomen Kuvalehti, Turun Sanomat, Uutispäivä Demari).”
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2367
Kun nyt iltapäivälehtien nimikäytäntöjä tuntevat parhaat asiantuntijat ovat paikalla, niin valistakaapas, mitä merkitsee tämänkin blogin luokittelussa esiintyvä Iltapulu? Onko kyseessä yleisnimi, Ankkalinnassa ilmestyvä alan julkaisu, lempinimi jommallekummalle näistä kotimaisista vai jotain muuta? (En nyt tarkoita sitä TV-ohjelmatietopalvelua.)
Ooo, mitä imartelua! Nyt ovat kyllä koolla parhaiden nimikäytäntöjen asiantuntijat.
Iltapulu on lehden nimi, joka juontaa juurensa Ankkalinnasta. Käytän sitä usein silloin, kun puhun iltapäivälehdistä kollektiivisesti.
Sen verran vielä oman kommenttini jälkeen googlasin, että selvisi, että Wikipedian mukaan Ankkalinnassa on ilmestynyt lehti nimeltä Ilta-Pulu. Reijo Ruokasen kertoman valossa, ehkäpä tästäkin julkaisusta käyttämäsi kirjoitusasu on aiheuttanut tunteiden paloa 🙂
Jee, mahtava huomio! Onneksi Ankkalinnan kuuluisimman iltapäivälehden päätoimittaja ei ole ollut minuun yhteyksissä. Hän on hillinnyt itsensä ryhdikkäästi.
Eihän siinä ole mitään ryhdikästä, että päätoimittaja ei huolehdi brändistään. Huolimatonta se on, ja kelvotonta.
Ilta-Pulussa tuskin on huolimaton ja kelvoton päätoimittaja. Miksi hän ei ole reagoinut?
No siksi, että hän lie arvellut, että viittaat http://www.iltapulu.fi -palveluun. Sieltä selviävät tv-ohjelmat.
Jos olisit kirjoittanut nimen oikeasti oikein, tiedä vaikka Ilta-Pulun pt debatoisi täällä kanssamme.
Niinettä.
Aivan ilmeisesti tulkintasi blogin tärkeydestä on oikea. Seuraahan ison median päätoimittajakin sitä!
😀
Surullista, että tällaiset mainokset päätyvät uutisiksi. Vielä surullisempaa on, että esimerkiksi moni pieni yhdistys saa palstatilaa ainoastaan näin: kirjoittamalla tiedotteen, joka sitten julkaistaan kutakuinkin sellaisenaan. Ja kyllähän omassa tiedotteessaan jokainen mainostaa omaa toimintaansa, tapahtumaansa tms. mahdollisimman paljon. Toimittajia ei vain saa tulemaan paikalle, tekemään puhelinhaastattelua tms. Okei, nämä ovat yleensä pikkuisen pienempien paikallislehtien ongelmia, mutta silti.
Satu, juuri näinhän se taitaa olla. Päästän tosin pienet paikallislehdet herkemmin seulani läpi, koska niiden vaikutusvalta on varsin pieni. Sen sijaan isolta lehdeltä odotan parempaa journalismia.
Iltasanomat (tai Ilta-Sanomat) on muuten sittemmin korjannut mainostavaa juttuaan. Uutisessa ei tosin ole mainintaa päivityksestä.
Juttuun on ikävä kyllä yhä jätetty kaupallisen tahon mainostamista sekä kaupallinen väite, jota ei ole pyritty todentamaan.
Hauska yksityiskohta on sekin, että IS on korjannut jutusta ne kirjoitusvirheet, joista mainitsin postauksessani, mutta loput ovat yhä korjaamatta. Pitäisiköhän niistäkin vinkata IS:lle?
Nyt kun ryhdyin, niin jatkan. Selvää on, että juttu on tehty suoraan tiedotteesta. Se ei välttämättä ole värin.
Jos poliisilta, Suomen Pankilta, hiihtoliitolta, Nordealta jne tulee tiedote, aika usein juttu tehdään suoraan sen pohjalta. Jos asia vaatii laajempaa käsittelyä, nopean uutisjutun jälkeen tehdään jatkojuttu.
IS antaa tässä Filateliapalvelun toimarille vapauden kertoilla mitä kertoilee. IS ei kuitenkaan kerro näitä asioita tietona, vaan nimenomaan toimari kertoo ne asiat. Siinä on vinha ero.
Kyllä, väitteet ovat aika kovia, joten olisi ollut hyvä hieman kyseenalaistaa.
Ja sitten:
”Keskimäärin keräilykohteita meille jättäneet asiakkaamme ovat saaneet usein komeron kätköistä löytämistään kohteistaan 2 000- 3 000 euroa, joka ei ole mikään pieni raha.”
Tulkitit tämän niin, että komerolöydön arvo on keskimääriin 2000-3000 euroa.Niinhän tj ei suinkaan väitä.
Hän toteaa, että keräilykohteita heille jättäneet ovat saaneet po. summan niistä. Siinä on vinha ero.
Komerolöydöistä kovin moni ei ryhdy hankkimaan arviota. Siinä tapahtuu ensimmäinen karsinta. Toinen karsinta tapahtuu arvioinnin yhteydessä. Filateliapalvelu voi todeta, että näistä vois kympin saada, mutta me emme ota sen tasoisia kokoelmia välitykseen.
Ne löydöt, jotka jätetään Filateliapalveluun, poikkeavat siis arvoltaan komerolöytöjen yleisestä tasosta.
Toki tj:n puheesta voi syntyä vaikutelma, että hän tarkoittaa komerolytöjen arvo yleisesti. Minulle sellaista vaikutelmaa ei syntynyt.
Voi tj valehdellakin.
Avainasiahan tuossa on erottaa, että kyseessä on suora lainaus Untiselta eikä toimituksen väite. Sama pörssitiedotteissa, ne ovat suoria lainauksia pörssiyrityksiltä eivät toimituksen mielipiteitä. Onko puolueettoman journalismin tehtävä arvioida, ovatko nämä väitteet oikein vai väärin, vai onko sen tehtävä uutisoida asiat sellaisenaan ja jättää tämä arviointi lukijalle?
Jos toimittajat sitten ryhtyvät tulkitsemaan esimerkiksi tässä mainitun Untisen puheita omalla tavallaan, niin onko siinä kyse objektiivisesta journalismista vai toimituksen mielipiteestä?
Väitteiden todenperäisyyttä voi toki ryhtyä kaivelemaan tutkivan journalismin muodossa. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että tämä Untinen on lausunut kyseiset sanat. Näistä sanoista vastuussa on Untinen, ei toimitus.
Tosiasia tietysti on, että näitä mainostiedotteita käytetään yhä enemmän hyväksi yritysten markkinoinnissa. Yritykset luonnollisesti pyrkivät myymään asiaansa ja pääsemään julkisuuteen itselleen edullisessa valossa myös tätä kautta. Positiivisessa valossa uutisaiheeksi päätyminenhän on yritykselle kuin valtaisa kolmannen, riippumattoman osapuolen julkinen suositus. Siihen osataan yrityksissä myös panostaa tekemällä jutunjuuret toimitukselle mahdollisimman helpoiksi ja valmiiksi. Koska näin on, niin voiko sitä realistisesti estää vai kannattaako siihen sopeutua?
Ltiilika, journalistin tehtävänä on puolueeton tiedonvälitys. Tästä artikkelista olisi saatu puolueeton, jos toimittaja olisi haastatellut Filateliapalveluiden paria kilpailijaa ja pyytänyt näkemykset myös niiltä.
Ymmärrän hyvin, että kaupallinen toimija haluaa näkyvyyttä. Niinpä laiska ja kritiikitön toimittaja on yrityksen unelma.
Tällaiseen uutisointiiin ei silti pidä missään nimessä sopeutua. Yrityksillä on käytössään muut markkinointifoorumit kuten mainokset ja koko sosiaalinen media. Sen sijaan uutisjournalismi ei saa päätyä mainonnan kanavaksi.
Puolueettomuushan loppuu nimenomaan siinä, ketä valitaan jutun kohteeksi ja ketä ei, keitä haastatellaan ja keitä ei ja mikä näkökulma asiaan otetaan ja mitä ei ja kuinka paljon palstatilaa ja minkäkokoisin otsikoin kullekin annetaan.
Esimerkiksi ”puolueeton journalismi” otsikoi Hesarissa vuonna 2011 seuraavasti: “Bin Ladenin kotiin hyökänneet sotilaat ovat Yhdysvaltain laivaston salaista eliittiä”. Jo pelkästään otsikointi osoittaa, että kyse ei todellakaan ole puolueettomasta journalismista. Sen uskotteleminen tavallisille ihmisille on minusta suuri karhunpalvelus. Pikemminkin ihmisiä kannattaisi opettaa lukemaan journalismia myös tällä silmällä eli kenen näkökulmaa jutulla palvellaan.
Amerikassa journalismin puolueettomuuteen on yritetty joillakin tahoilla kiinnittää erityistä huomiota. Seurauksena on ollut se, että merkittävään asiantuntijan esittämään asiaan haetaan se toinenkin näkökulma, jonka pääsee sitten esittämään merkityksettömästä marginaalista kuka tahansa mutu-tuntumalla ja huuhaa-perusteilla. Tälle marginaalin edustajallehan kyse onkin sitten valtavasta ilmaismarkkinoinnista samalla, kun itse asian mittasuhteet hämärtyvät yleisön silmissä. Puolueetonta journalismia ehkä, mutta vähitellen se näennäinen puolueettomuus syö uskottavuuden ja asia muuttuu viihteeksi ja uutisjournalismi markkinointikanavaksi.
Olet toki oikeassa siinä, että ehkä jutun tapauksessa olisi voinut käyttää kriittisempää toimittamista. Nythän kärpäsestä on toimittamalla tehty härkänen 🙂
Mukava, kun toit asian esille. Tällaiseen mukapuolueettomuuteen on sorruttu varsinkin, kun on ollut kyse ilmastonmuutoksesta tai evoluutioteoriasta. Jos asiassa ei ole mitään epäselvyyttä, niin se ei ole oikein ihmeellinen uutinen. Siksi annetaan palsta- ja ruututilaa marginaalihupsuille ja hups vain – meillä on uutinen!
Päätoimittajien tarkoituksen tulkinta vaatii joskus sellaista edistynyttä medialukutaitoa ja tulkintaa, jota ei ainakaan minulta eikä ilmeisesti kaikilta muiltakaan löydy.
Itse huomasin tämän Hesarin (1) päätoimittajan Mikael Pentikäisen Ilta-Sanomissa tapahtuneen ulostulon johdosta. Ilta-Sanomissa ja Twitterissä Ilta-Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi konstailematta myönsi virheen Jörn Donnerin tviittien raportoinnissa eli siinä että ei tarkistettu lähteen oikeellisuuta, Mikael Pentikäinen ei kommentoinut asiaa. (2) Tulkitsin tämän tarkoittavan, että Pentikäinen ei näe ongelmaa. Pentikäinen kuitenkin tviittasin takaisin tulkintaohjeen: ”Tulkitaanpa oikein. Totta kai on ongelma, jos tietoja ei tarkasteta. Virhe on kiistaton.” (3)
Sama tulkinnanvaraisuus näyttää tapahtuneen Ulla Appelsinin kohdalla allaolevien tviittien perusteella – minä ja ilmeisesti jokunen muukin on tulkinnut Ulla Appelsinin tarkoittaneen ”ei olis pitänyt käydä” -kommentillaan kirjoitusvirheitä, mutta Ulla Appelsin myöhemmässä tulkinnassaan kertookin tarkoittaneensa jutun eettisyyttä.
Muoks: Mutta hienoa joka tapauksessa, että on keskustelevuutta ja tuollaisiakin yhteydenottoja joilla lehden nimen kirjoitusasu pyydetään korjaamaan, sehän osoittaa että vakiintuneista tiedotusvälinestäkin löytyy halua ja kykyä keskusteluun.
https://twitter.com/katleena/status/311804182929743873
”Ulla Appelsin ?@AppelsinUlla
@katleena Kiitos viestistä, Katleena. Jos näin on käynyt, vastaus on yksinkertainen: ei olisi pitänyt käydä. Jatkossa on oltava tarkempia.”
”Ulla Appelsin ?@AppelsinUlla
@katleena, kiitin sinua heti ja sanoin, että näin ei olisi pitänyt käydä. Olisiko omaan huomiooni, olkoonkin pieni, voinut suhtautua siten?”
”tuija siltamäki ?@siltamaeki
@AppelsinUlla @katleena Eikö kiitos koskenut kirjoitusvirheistä huomauttamista alkuperäisen pointin, jutun eettisyyden sijaan?”
”Ulla Appelsin ?@AppelsinUlla
@siltamaeki @katleena Ei koskenut. Sinulta lienee jäänyt ensimmäinen tviittini näkemättä.”
(1) saas nähdä ottaako päätoimittaja Pentikäinen tämän kommentin johdosta yhteyttä lehden nimen korjaamiseksi viralliseen muotoon
(2) http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288547805002.html
(3) https://twitter.com/jkptw/status/311836767802236928
”Jyrki Kuoppala ?@jkptw
#iltasanomat ja #hsfi -päätoimittajakommentit: @KaiusNiemi aikoo petrata, @jmpentikainen ei näe ongelmaa tarkistamattomuudessa #journalismi
Mikael Pentikäinen ?@jmpentikainen
@jkptw @KaiusNiemi Tulkitaanpa oikein. Totta kai on ongelma, jos tietoja ei tarkasteta. Virhe on kiistaton.”
Hei Sirkka-Leena. Julkaiset tuolla jossain sivujesi uumenissa kehuja itsestäsi. Mitäpä jos julkaisisit myös kriittisiä arvioita.
Ai et uskalla vai? No eihän siinä sitten mitään ellet sä kerta uskalla (P Nygård.)
Minusta sinä nimittäin olet ärsyttävä, järkyttävä ja tekohopyhä.
Julkaise tämä, niin olen kiitollinen.
Kiittihei.
Reiska, saat ilman muuta haukkua minua nimimerkin takaa, jos niin haluat. Otan tosin todesta vain ne kritiikit, joita esitetään omalla nimellä ja perustellen.
Ymmärrän hyvin, että pidät minua ärsyttävänä. Niin moni muukin pitää. Tarkalleen ottaen tässä maailmassa ei ole ihmistä, joka *ei* olisi jonkun mielestä ärsyttävä.
Asiakkaani ovat kuitenkin erittäin tyytyväisiä, ja se on työnkuvani kannalta tärkeintä.