Tämä ei ole aprillipila

Nyt kannattaa hieraista silmiään ja nipistää itseään. Voitin nimittäin eilen illalla lavataikuuden Suomen mestaruuden. Rummutan parastaikaa rintakehääni ja heitän voltteja.

Mikä Taikapäivä ja mikä kisa? (Hyppää yli, jos olet taikuri.)

Taikapäivät järjestetään Kouvolassa vuosittain.

Parittomina vuosina tapahtuma kestää pääsiäisen yli, ja se pidetään Kouvola-talolla ja hotelli Vaakunassa. Silloin kilpaillaan aikuisten sarjat. Parillisina vuosina Taikapäivät on lyhyempi, ja se järjestetään elokuussa Kouvolan kävelykadulla. Silloin kisataan nuorisosarjat ja viihdekisa.

Kilpailusarjoja on kaksi: lähitaikuus eli close-up sekä lavataikuus eli näyttämötaikuus. Itse pidän lavataikuutta ”hienompana”, mutta oikeasti molemmat lajit ovat pahuksen vaikeita. Näiden lajien voittajista valitaan toinen taikuuden Suomen mestariksi. Tänä vuonna taikuuden mestaruuden voittivat Nora ja Jore Sohlman, joilla oli huikea isä ja tytär -esitys. Minulla ei ollut mitään saumaa siihen titteliin.

Kisassa noudatetaan FISMin sääntöjä. Arvioitavia kriteerejä on kuusi: tekninen osaaminen, esiintyminen, viihdearvo, taiteellinen vaikutelma, omaperäisyys ja ”taikuudellisuus”. Viimeisellä kriteerillä seulotaan siis pois vaikkapa jonglööraus ja standup, jotka ovat upeita viihdelajeja mutta eivät taikuutta.

Kisaohjelman synty ja testaus

Ohjelmaani olivat ideoimassa ja hiomassa upeat taikurikaverini Sini ja Martti. Ilman heitä en olisi saanut mitään aikaiseksi.

Setin viimeinen palikka loksahti kohdilleen Martin kanssa ideoidessa vasta maanantaina 18.3., ja sen jälkeen alkoi tarvikkeiden haaliminen. Martti lähetti oleellisen tekstarin 20.3.: ”Oletko muistanut ilmoittautua kisaan?” Hups. Ilmoittautumisaikaa oli jäljellä enää kolme tuntia, joten lähetin ilmoittautumisen.

Treenasin esitystä muutaman kerran Turun Amarillossa, jossa otin uhreikseni vieraita ihmisiä ja pari tuttuakin.

Keksimme Sinin ja Martin kanssa ohjelmaan viime hetken muutoksen torstaina 28.3., ja jouduin säätämään valmistelut uusiksi. Lopullista settiä ehdin esittää vieraille ihmisille Hämeenlinnan baareissa perjantaina 29.3. vain neljä kertaa. Niistä kaksi meni hyvin, yksi kohtalaisesti ja yksi surkeasti. Sini videoi tilanteet ja antoi viimeiset vinkit.

Pomppien palkintopallille

Kisa käytiin Kouvolassa Taikapäivillä lauantaina, ja tulokset julkistettiin eilen klo 23.

Osallistuin esitykselläni lähitaikuuden sarjaan. Tiesin heti esiintymiseni jälkeen, että homma meni nappiin. Yleisö oli hyvin mukana, löysin upeat avustajat, muistin kaikki elementit ja onnistuin improvisoimaankin. Kisassa oli vahvoja kilpailijoita, joten uskoin pääseväni kolmanneksi.

Palkintojen jaossa naamani venähti. Lähitaikuuden kolmossija, kakkossija ja ykkössija menivät muille. Olin pahuksen pettynyt, koska olin mielestäni ansainnut edes pronssin.

Vuorossa oli lavataikuuden palkintojen jako. Ennen niiden jakamista tuomari kertoi, että FISMin sääntöjen mukaan tuomaristo saa siirtää kilpailijan sarjasta toiseen, jos esitys istuu paremmin toiseen sarjaan. Toiveikas hymy palasi kasvoilleni.

Tuomari julisti lavataikuuden kolmannen ja toisen palkinnon saajat, ja he olivat alun perinkin kisanneet lavasarjassa. Siinä vaiheessa arvasin jo saavani voittopystin, joten pompin kiljuen kohti lavaa, ennen kuin edes nimeäni oli vielä sanottu.

En muista tilanteesta juuri mitään, mutta olin kuulemma halannut läpi tuomarin, kaikki kilpailijat ja myös osan eturivissä istuneista.

Ja mikä oli se moka?

Kuten vakilukijat tietävät, en osaa tehdä mitään tunaroimatta. Tällä kertaa kyseessä oli tavallista pahempi omaan jalkaan ampuminen.

Esitykseni oli nimeltään Treffipalvelu. Esitin siinä deittipalvelun pitäjää, joka pyytää yleisön joukosta kolme avustajaa ja arpoo jokaiselle heille treffikumppanin. Tarjolla on julkkisten kuvia, mutta joka kerta avustajan käsiin päätyy treffipalvelun pitäjän oma alastonkuva.

Tarkennettakoon, että kuvassa olen kyllä ilman vaatteita, mutta pidän rintojeni edessä puhelinnumeroani, ja kuva on rajattu navan alta poikki. Oikeasti siis mitään strategisia kehonosia ei näy.

Esityksen lisämauste oli siinä, että treffipalvelun pitäjä on tyrkkyinnoissaan, kun hänen kuvansa nousee esiin. Kuva suurenee kerta kerralta.

Ongelmana oli se, että – typerä kun olen – kannattelen kuvassa oikeaa puhelinnumeroani. Ajattelin tollouttani, että se tuo autenttisuutta. Aina kun harjoittelin baarissa, keräsin tietenkin kuvat pois avustajilta esityksen päätteeksi.

Kilpailussa kävi moka. Unohdin kerätä alastonkuvani pois.

Käsittääkseni varsin monella taikurilla on nyt kännykässään numeroni tallennettuna. Jos soitan heille, heidän puhelintensa näytöllä vilkkuu alastonkuvani.

Edit 2.4.2013 klo 7.43: lisäsin tekstiin kilpailulajien toiset nimitykset.