Kuvitteellinen keissi Hyhmän kunnasta

Kuvitellaanpa fiktiivinen kunta nimeltä Hyhmä. Kuvitellaan, että Hyhmän asukas lähettää kunnanjohtajalle pitkän meilin, jossa on kehitysehdotuksia kunnalle.

Leikitään, että kunnanjohtaja delegoi vastaamisen työkavereilleen. Heistä yksi vastaa kuntalaiselle vaikkapa näin: ”Älä jauha paskaa, persaukisia suhareita on nähty jo tarpeeksi.”

Ja sitten kuvitellaan, että vastauksen lähettänyt kunnan työntekijä antaa medialle haastattelun, jossa hän allekirjoittaa alatyylisen viestinsä yhä. Hän paheksuu vain sitä, että meiliä on jaettu:

En myöskään odottanut, että sähköpostia jaeltaisiin tällä tavalla ympäriinsä.

On siis OK törttöillä, kunhan kukaan ei saa tietää.

Hassua olisi sekin, jos vastaaja väittäisi vastaavansa poliitikkona, eikä kunnan työntekijänä.

En edusta kuntaa, vaan olen toiminut yksittäisenä valtuutettuna asiassa.

Erityisen erikoista olisi, jos kunnan työntekijää ei haittaisi lainkaan se, että hän saattoi saada vastauksellaan kuntalaisen muuttamaan pois Hyhmästä.

Sehän on vapaa valinta muuttaa Suomessa.

Ajatusleikkimme jatkuu niin, että vielä vuorokauden harkinnankin jälkeen kunnan työntekijä antaa omalle vastaukselleen arvosanan 8,5. Hän on ylpeä ”suorasanaisuudestaan”.

Tässä fiktiivisessä esimerkissä jään pohtimaan, kuinka kauan kyseinen työntekijä saa jatkaa duunissaan. Hallintolaissa todetaan, että viranomaisen on käytettävä asiallista kieltä. Lisäksi kaikki Suomessa puhuvat nyt Hyhmän kunnasta, eikä kukaan kovin mairittelevasti. Voimme siis pohtia, onko työntekijän lojaliteettivelvoite toteutunut ihan vimpan päälle.

Onneksi tällainen keissi on täysin kuvitteellinen ja jopa absurdi. Ei kai nyt yhdelläkään kunnan työntekijällä oikeasti ole niin surkeaa itsehillintää, että hän kiroilisi asiakkaalleen ja haukkuisi tätä? Ja jos näin sattuisi käymään, kyllä kai normaali ihminen pyytäisi anteeksi eikä kehuisi itseään ja syyttäisi kuntalaista?

Kaikkea sitä tuleekin mieleeni. Mielikuvitukseni tekee joskus tällaisia tepposia.