Blogit – pelkkää tilitystä eikä yhtään faktaa

Katleena Kortesuo

Olen tänä keväänä törmännyt koulutuksissa jo useamman kerran samaan ennakkoluuloon:

”Blogeissahan on pelkkää hömppää. Mä en ainakaan jaksa lukea jatkuvia laihdutusjuttuja tai ihmisten valituksia elämästään.”

Tämä ennakkoluulo on helppo kumota. Riittää kun kertoo, että on olemassa asiantuntijablogeja, ja näyttää muutaman. Kun ihmiset ovat löytäneet itseään kiinnostavan ammattiblogin, he yleensä innostuvat myös laadukkaista harrastusblogeista – olipa se sitten kokkaamista, tekniikkaa, käsitöitä tai valokuvaamista.

Edellä mainitusta luulosta on kuitenkin olemassa myös akateemisempi harhakäsitys. Tämä toinen ennakkoluulo on aivan yhtä idiootti kuin edellinenkin, mutta jostain syystä siitä pidetään hanakammin kiinni:

”Mä en lue blogeja, koska mua ei kiinnosta mielipiteet vaan faktat.”

Mistä ihmeestä joku kuvittelee löytävänsä ”puhdasta faktaa” ilman mielipiteitä tai suodattamista? Sanomalehdistä? Uutisista? Nekin jutut ovat ihmisten valitsemia ja kirjoittamia. Jotain on jätetty pois, jotain korostettu ja jotain tulkittu. (Ja se on muuten sitten fakta, ei mielipide.)

Postasin eilen sanomalehtien erilaisista totuusversioista. Jo pelkistä lehtien otsikoista huomaa, etteivät faktat ole aina kovin yksiselitteisiä.

Jokaisen aikuisen ihmisen pitää ymmärtää, ettei juuri mikään asia ole puhdas fakta. (Toki 2+2=4, ja Halonen on Suomen presidentti.) Sen sijaan heti kun ryhdymme kertomaan tapahtumista, päätöksenteosta, ilmiöistä, ympäristöstä tai ihmisen toiminnasta, teemme samalla valintoja, tulkintoja, yleistyksiä, karsintaa, oletuksia ja virhearvioita.

Jos ihminen tosissaan luulee, että blogeissa on vain mielipiteitä ja uutisissa faktoja, hän on pihalla kuin pikkulintu.

Ja äskeinen oli sitten faktan ja mielipiteen yhdistelmä.

6 kommenttia

  1. Verkkokeskustelussa vanhempi henkilö kommentoi "Suoraan sanoen, Kaisa, tunnen itseni “tirkistelijäksi” toisten nettipäiväkirjoihin tunkeutuessani. En välttämättä haluaisi tutustua tällä tavoin. Ehkä olen vanhanaikainen…" Kun kyseinen henkilö on kuitenkin ollut valmis esiintymään keskustelupalstoilla ja kommentoimaan myös henkilötasolla, tämä blogivierastus jäi outona asiana itselleni mieleen.Itse kirjoitan asiaa henkilökohtaisella otteella. Blogia seuraamalla elämästäni selviää ehkä vain ettei sitä pahemmin ole…

  2. Kaisa, kiitos kommenteistasi! Olit saanut aika erikoista palautetta. Jos joku tuntee itsensä tirkistelijäksi, hänhän voi lopettaa lukemisen. :)Uskon, että jokaisella blogityylillä on paikkansa: henkilökohtaisella päiväkirjalla, harrastusblogilla, ammattiblogilla tai yritysblogilla. Hassuinta on olettaa, että kaikki blogit olisivat samanlaisia.Uskon, että kaikissa hyvissä blogeissa on ainakin ripaus henkilökohtaisuutta. Jokainen bloggaaja päättää itse, kuinka paljon itsestään laittaa blogiin.

  3. Me ammatiksemme puhuvat ja kirjoittavat törmäämme juuri tuollaisiin ennakkoasenteisiin blogien suhteen, joita ansiokkaasti toit kirjoituksessa esille.Uusi ilmiö on, että paperimedia kokee itsenäiset blogikirjoittajat (varsinkin alan ammattilaiset) uhkatekijöiksi. Silloin vielä kun en ollut kovin tunnettu, saatettiin kysyä neuvoa ja vinkkejä johonkin blogikirjoitukseeni liittyen. Nyt tuollainen käytäntö on pantu lähes kokonaan jäihin. Minut koetaan kilpailijaksi ja lukijoille ei saa luoda sellaista mielikuvaa, että toimittajilla olisi käytössä terveysblogini tietolähteenään. Tämä asenne on traaginen, sillä sosiaalinen media on tullut jäädäkseen ja täydentää mainiolla tavalla paperimedian tietotarjontaa.Kirjoitan Suomen suosituinta terveysblogia (veteraaniurheilija), minulla on 60 000 lukijaa kuukaudessa. Sehän on pienen aikakauslehden levikki. Ja mitä parasta tämä on interaktiivinen sivusto. No joo, älä anna minun liiaksi häiritä. Sinulla on ihan kiintoisa blogi Katleena!terveisin,Christer Sundqvistterveysbloggaaja (tämä ammattinimike taisi olla kirosana vielä joitakin vuosia sitten!)http://sundqvist.blogspot.com/

  4. Christer, kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiini!On ihan totta, että jotkut valtamedian toimittajat tuntuvat pitävän blogeja uhkana. Lehdistä lukee enemmän blogien haukkumista kuin kehumista.Onneksi on olemassa toimittajia, jotka bloggaavat itsekin. Nautin erityisesti Tuomo Björkstenin Havaintovihkosta: http://www.bjorksten.fi/blogi/

  5. Katleena, sinun n.5 viimeistä kirjoitusta ovay olleet yhtä tilittämistä ;)Mutta tämä on kyllä mielestäni asiaa. Itse en ole tuollaisiin ennakkoluuloihin törmännyt. Useimmat blogien välttelijät, jotka tunnen, eivät yksinkertaisesti ole (vielä) saaneet "sosiaalista" herätystä. He eivät varmaankaan vain ymmärrä niiden todellista arvoa.

  6. Pekka, tuo ensimmäinen lauseesi oli niin oikea havainto, että otin juuri äsken itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin jotain järkevää. Hyvä kun herättelit.Ja mitä tulee postaukseni teemaan, niin ehkä ammattini puolesta kohtaan paljon "perinteisiä kirjoittajia", jotka välttelevät jostain syystä blogeja. Minä tietenkin aktiivibloggaajana saan näppylöitä siitä harhauskosta, että blogit olisivat jollain tavalla "alempaa tiedonvälitystä". 🙂

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.