Eilen tilitin siitä, mitä kaikkea fiksu bloggaaja tekisi, mutta minä en ehdi tai osaa. Tänä aamuna lupasin kommenteissa listata myös ne bloggausvinkit, joita noudatan varsin orjallisesti.
Olen jakanut vinkkini kahteen osaan: 1) ilmeisiin vinkkeihin, joita ei tarvitse selitellä, sekä 2) salaiseen kaavaan, jota puran auki hieman enemmän.
Ilmeiset vinkit
- Selkeä kieli
- Yllättävät tai mielenkiintoiset otsikot
- Tiheä postaustahti
- Lyhyet postaukset, ellei ole numerointeja tai väliotsikoita
- Lukijan huomiointi
- Avoin kommentointi
- Keskusteluun osallistuminen – vaikka kiire hidastaa joskus vastaamistani
- Ajankohtaiset aiheet (jonka ei tietenkään tarvitse toteutua joka kerta)
Salainen kaava
1. Käytä elävää kieltä, jota ei tule joka tuutista.
Tähän on kaksi alavinkkiä:
- Luo uudenlaisia vertauksia ja sanontoja. Vinkkejä löydät EOT-postauksesta Musta kuin vaarivainaa tulipalon jälkeen.
- Hyödynnä muhevia verbejä, yllättäviä adjektiiveja ja vaihtoehtoisia substantiiveja. Älä sano kirjoittaa, vaan sano vaikkapa rustata, tuhertaa, väkertää tai pakertaa. (Tietenkään joka sana ei voi olla omituinen. Käytä näitä vain höysteenä.)
2. Kehitä oma tyylisi.
Jos kirjoitat kuin vastavalmistunut ekonomi, tekstisi on todennäköisesti oikeakielistä, loogista, asiapitoista – ja tavattoman tylsää.
Oma tyyli voi perustua kahteen tai kolmeen keinoon. Valitse vaikkapa näistä:
- Erityisen lyhyet virkkeet (vrt. Alexander Stubb)
- Polveilevan absurdi kieli (Markus Kajo)
- Persoonalliset sanavalinnat (Jari Parantainen)
- Lyhyet tekstikappaleet (Anni Sinnemäki)
- Pureva sarkasmi (Jyrki Lehtola)
- Murre (Heli Laaksonen)
Tyylikeinoja on toki olemassa kymmenittäin, mutta näillä pääset alkuun.
3. Sano aina jotain sellaista, jota muut eivät ole vielä sanoneet.
Ajankohtainen aihe on nopeasti pureskeltu rikki. Otetaan vaikkapa Cheekin menestys. Ainakin nämä näkökulmat on jo luettu moneen kertaan:
- ”Cheek tekee huonoa musiikkia.”
- ”Cheek on leuhka kokoomuslainen.”
- ”Cheek ei ole oikea räppäri.”
- ”Hieno juttu, että Cheek menestyy.”
- ”Lähden Cheekin stadionkeikalle.”
- ”Mitäs Arhinmäki nyt sanoo?”
Voit olla varma, että tässä blogissa en toista noita mielipiteitä, sillä niitä on tarjolla muuallakin. Sen sijaan voisin esimerkiksi analysoida Cheekin sanoituksia. (Haa, senpä teenkin!)
4. Mene suoraan asiaan, äläkä kiertele.
Varo rykäisykehyksiä, joilla alustat hienovaraisesti ja vähitellen matkustat kohti asiaa. Hyppää mieluummin suoraan itse teemaan.
Rykäisykehykset ovat turhanpyörittelyä:
- ”Monet ovat miettineet, kuinka – –”
- ”Lienee itsestään selvää, että – –”
- ”Onkin pakko todeta, että – –”
- ”Olen pohtinut jo pitkään, miksi – –”
- ”Useimmat meistä tietävät, että – –”
Pahimmillaan rykäisykehys on kappaleen mittainen. Silloin se näyttää tältä:
EU-hankkeiden priorisointi ja evaluointi -työryhmämme perustettiin viisi vuotta sitten, jolloin mukaan kutsuttiin allekirjoittanut. Sain tehtäväkseni kerätä kokoon asiantuntijaryhmän, jolla olisi edellytykset viedä hanke kunniakkaasti loppuun. Ennen kuin kerron tuloksista, teen pienen katsauksen historiaan – –.
* * *
Näitä vinkkejä noudatan joka halkatun postauksessa. Ja jos en noudata, siitä saa huomauttaa kommenteissa sarkastisesti ja pisteliäästi.
Olet ehdottomasti Suomen paras bloggausopettaja. Autoit minuakin avaamaan bloggerin, etkä tappanut tulenpalavaa intoani. Nyt blogini on firmani tärkein mainosväline.
Sinua ennen sain neuvoja muiltakin viestinnän ammattilaisilta, jotka ehdottomasti tyrmäsivät firman blogin perustamisen. Minähän saattaisin jopa tehdä kirjoitusvirheitä!
Inkku
Kiitos Inkku! Blogisi on saanut hyvää ja ansaittua huomiota kauneusalalla. Onneksi olkoon!
Tänään muuten juuri Hesarissa Annamari Sipilä kertoi, että työpaikkahakemusten ei enää välttämättä tarvitse olla täysin oikeakielisiä. Jos työnantaja ei kiinnitä huomiota sujuvaan kieleen, hakemuksessa voi olla kirjoitusvirheitäkin.
Sama pätee mihin tahansa viestintään. On nimittäin paljon ihmisiä, joille kirjoitusvirhe on sivuseikka, mutta sisältö ratkaisee.
Heippa!
Voisitko johonkin ulkopuoliseen sivuun linkatessa laittaa linkin aukemaan uudelle sivulle tai välilehdelle? Jos se on mahdollista. Aina ei muista painaa ”avaa uudella välilehdellä”-näpsyä selaimesta ja sitten täytyy painaa back-nappia. Helpottaisi lukemista, kun sivu aukeaa klikkaamalla uudelle välilehdelle.
Arttorius, kiitos osuvasta toiveesta! Itse asiassa EOT:ssä on yleensä linkin vieressä Wikipedian tapaan pieni laatikko, josta linkki aukeaa uuteen ikkunaan. Nyt niitä ei näytä olevan. Hyvä kun mainitsit – tsekkaan asian Aucorista.
Tuo rykäisykehys on aika haastava. On niin paljon helpompaa aloittaa pyörittämällä asiaa sieltä sun täältä. Vaikka kuinka yrittäisi kirjoittaa napakasti ja tiukasti, niin helpompi on alkaa taustoittelemaan ja kertomaan ympäripyöreitä ajatuksia. Ehkä syynä on se, että muutoin noista omista aiheista tulee vain yhden tai kahden virkkeen mittaisia postauksia.
Ehkäpä kuitenkin pitää keskittyä napakkaan alkuun ja monipuoliseen sanastoon.
Kari…
P.S. Jälleen kerran kiitoksia hyvistä ohjeista 🙂
Ennen muinoin lisäksi opetettiin aloittamaan teksti asian esittelyllä. Missä kulkee esittelyn ja rykäisykehyksen välinen raja?
Legotera, tervetuloa EOT-blogiin! Hyvän kysymyksen heitit. Mieleeni tulee kolme näkökohtaa:
1) Nykyään esittelyn voi hoitaa tekstin alussa vaikkapa linkillä:
”Cheek on [lisää tähän haluamasi väite]”
Ne jotka eivät tunne Cheekiä, voivat klikata linkkiä. Sen sijaan muut jatkavat lukemista.
2) Toisaalta esittelyä ei aina tarvita.
Varsinkin blogeissa asioiden taustoittamista tarvitaan enää harvoin. Yleensä nimittäin kirjoittaja ja lukija ovat samaa kohderyhmää, joten heillä on suurin piirtein sama tietomäärä. Niinpä voin aloittaa postaukseni vaikkapa näin:
”Bloggaaminen on kalan pyydystämistä paljain kourin.”
Minun ei tarvitse selittää, mitä on bloggaaminen, koska lukijani tietävät sen jo.
3) Väitekin voi olla esittely.
Kun bloggaaja pistää julmat kortit pöytään heti alussa, hän samalla esittelee aiheensa. Vaikkapa näin:
”Suomalainen juristi osaa kirjoittaa yhtä hyvin kuin hirvi hiihtää.”
* * *
Toki on tilanteita, joissa aihe pitää esitellä, mutta silloinkin se pitää tehdä mahdollisimman tiiviisti ja mielenkiintoisesti.
Kari, ollos hyvä! Ilo olla avuksi.
Rykäisykehys on tosi mainio termi! Tieteellisten tekstien kanssa se on joskus viety ihan äärimmilleen – koko työn intro on sitä.
Karin kysymykseen sen välttämisestä: eikö olisi viksua mennä tekstissä suoraan suolille heti ekassa virkkeessä, ja kertoa sitten lopuksi, että missä kontekstissa tämmöisiä asioita on tullut pohdiskeltua? Lukijan mielenkiinto olisi vangittu ja tarpeellinen taustoitus tulee myöhemmin, sen lukee ken lukee.
Katleena, olen jokseenkin uusi lukija, mutta käynyt läpi melkein koko arkiston… Hyvää settiä!
Heikki, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Mahtavaa että olet tykännyt postauksista.
”Rykäisykehys”-termi on muuten peräisin joltakulta suomen kielen tutkijalta tai äidinkielen oppikirjan tekijältä. Jos tietäisin lähteen, kertoisin sen mielelläni.
Voisit jatkaa tätä sarjaa vielä kirjoittamalla ”väliaikatietoja” HS:n ”Suomen paras blogi” -sarjaan liittyen. Minusta sekä kriteerit että valinnat ovat olleet todella laiskoja (ok, en ole katsonut kahden viimeisen kuukausiliitteen valintoja, tunnustan) ja sinne on nostettu jo tunnettujen ihmisten tunnettuja blogeja. Olisi kiva, jos pöyhittäisiin hiukan muutakin blogitauhkaa. Mitä mieltä te olette, blogiparantaja Kortesuo?
Oijoi, mieleni tekisi.
Hesarin listassahan on sitä paitsi pakko olla virhe, koska siellä ei ole EOT-blogia. Olen syvästi järkyttynyt, enkä ole nukkunut viikkokausiin. En ole myöskään kyennyt käymään kaupassa, vaan olen elänyt syömällä rusinoita ja huonekalujen liukuesteitä.
Mutta vakavasti puhuen, Hesarin listaa ei voi arvostella yksikään bloggaaja, joka ei ole listalla. Arvostelu nimittäin vaikuttaisi välittömästi katkeralta ”miksen minä ole siellä” -tilitykseltä. Arvostelijan pitäisi tulla listalla olijoista.
[pilkuviilaus]Tarkoitat varmaan, että ei kannata arvostella? Koska tokihan sitä voi arvostella, mutta siinä tapauksessa todellakin voi vaikuttaa katkeralta.[/pilkunviilaus]
En tiedä, tarkoitatko samaa listaa, mutta joskus hesarissa oli joku luokattoman huono blogiesittelysarja. Tai ainakin tuntui siltä, että valintaperuste ei ollut blogi ja sen merkitys, vaan joku muu.
Älkäämme unohtako rykäisykehyksen lähisukulaista, meta-aloitusta. Kirjoittaja voi esim. kertoa, että nytpä hän aikoo kertoa tästä aiheesta, josta aikoo kertoa. Hän voi myös kertoa tulleensa kertomaan aiheesta, josta aikoo kertoa. Vielä painokkaammin hän voi kertoa, että nyt oli ihan pakko tulla kertomaan aiheesta, josta hän nyt aikoo kerta kaikkiaan kertoa. Kyllä tällaisen lämmittelyn jälkeen lukija onkin jo ihan sulaa vahaa. Ehkä.
Aaaah, tuo on hyvä lisäys. Aion aivan kohta kertoa, kuinka hyvä se on.
Osui ja upposi! Yksi vastavalmistunut ekonomi täällä kun kirjoittelee blogiaan. Pitääpä rukata kirjoittajasta-esittelytekstiä uuteen kuntoon, kun mulla tuo jakamasi mielikuva oli mennyt ohi. Kai sitä niin uppoutuu siihen mitä tekee.
Senpä vuoksi nostaisin ihan ykköseksi tuon lukijan huomioinnin vaikka se sulla onkin ilmeisissä vinkeissä. Jos lukija jää huomioimatta, niin teksti on turha. Ja sittenkin näin usein käy. Jossain luin vinkin, että kirjoita siitä mitä lukija tarvii, mutta omien kokemuksiesi pohjalta. Onko se näin yksinkertaista?
Tuomas, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Kannattaa tosiaan kirjoittaa lukijoiden toiveiden mukaista tavaraa. Ainoa ongelma on se, että neuvoa on mahdoton noudattaa. Ongelmia on useita: a) Mistä tiedän, mitä lukija haluaa? b) Entä jos lukija ei itsekään tiedä, mitä hän haluaa? c) Entä jos lukijat haluavat eri asioita?
Yksi asia, joka helpottaa, on itsen unohtaminen. Kirjoittajan pitäisi unohtaa omat tarpeensa (joita voivat olla vaikkapa markkinointi, verkkonäkyvyys tai oman tietämyksen osoittaminen). Nämä tavoitteet tulevat vasta kaupanpäällisiksi, eivät ensisijaisina päämäärinä.
Kiitos!
Hyvä pointti. Turha antaa neuvoja joita on mahdotonta toteuttaa. Luulen että mulla oli mielessä jotain, mitä vielä opettelen kirjoittamaan sanoiksi. Ehkä se on juuri tuo itsensä unohtaminen. Kun osaa tarkkailla itseään vähän kuin tutkijan roolista ja tuntee päämääränsä on helppoa parantaa tekstiään.
Mun haaste on yleensä ja tässäkin kohtaa liika yksinkertaistus. Kirjoitan naiivisti. Vai onko se haaste? Missä se voisi toimia? Miten kehitän sitä 2. kohdan mukaan oman tyylini peruspalikkana? Tätä lähden purkamaan.
Hyvää pohdintaa!
En ole käynyt vielä blogissasi, joten vastaan nyt näppituntumalla.
Ajattelen nimittäin, että yksinkertaisuus ja naiivius ovat eri asioita. Erottelisin ne näin:
1) Yksinkertaisuus (tavoiteltava asia)
– Selkeä kieli, helpot lauserakenteet, ei monimutkaisia ilmaisuja
– Suoraan asiaan meno, ei kiertelyä
– Lyhyet tekstit, lyhyet virkkeet
2) Naiivius (ei niin tavoiteltava asia)
– Suppea sanasto, köyhä kieli
– Teinikieli runsaine hymiöineen ja puhekielineen
– Pinnalliset postausaiheet
– Sisällöllisesti köyhä, ei mitään uutta
Tämä on toki vain oma subjektiivinen kantani. Seuraavaksi menen blogiisi kurkkaamaan, mitä tarkoitit.
Hyvä kun avasit noi käsitteet. Huomaan että mulla on teksteissä näitä molempia. Ja mulla olis jääny ihan huomaamatta koko ero!
Joskus tulee mieleen, että olisko siksi parempi vain jättää kirjoittamatta. Tuntuu, että ehkä tällä kertaa tulee vain tyhjiä sanoja. Toisaalta tiedän, että vain kirjoittamalla pääsen eteenpäin. Huomasinkin tänään peruskikan: rikkomalla vähän aamun rutiineja saan myös tekstiin uutta potkua. Ajatukset leviää vapaammin kun se tuttu uoma puuttuu.
Yksi juttu mitä harjoitan tuolla eniten on ero rohkean konkretian ja abstraktin höpölöpön välillä. Esim. kannattaako sanoa, että jätin aamulla suihkun väliin kun turhautti ajatuskin kirjoittamisesta? (ei) Toisaalta hyvä ja rohkea tarina kuten sun teksti rikkinäisistä sukkahousuista jää mieleen paljon paremmin. Kai se niin meni että virheillä vain oppii.
Tai ehkä kyse on sittenkin siitä, että asetun lukijan tasolle sen sijaan että kirjoitan kuin joku joka tietää objektiivisen totuuden. Oli puhetta siitä vastavalmistuneesta ekonomista…
Kiitos, tämä pieni keskustelu on auttanut paljon! 🙂
Jee, tsemppiä bloggaamiseen!