Suomessa on rakennettu useita kouluja, joissa on ”yhteisöllisiä oppimistiloja” ja ”vuorovaikutteista avointa tilaa”. Hyvältähän ne kuulostavat, mutta näitä avokouluja ei voi käyttää opettamiseen eikä oppimiseen. Tilassa on liikaa hälyä ja ärsykkeitä.
Helsingin Sanomat kysyi opettajilta ja rehtoreilta mielipiteitä avokouluista. Vastaajina oli 92 ammattilaista eri puolilta Suomea. Tulosten mukaan avotiloja kehuu vain neljä prosenttia opettajista. Sen sijaan epäonnistuneina niitä pitää lähes 90 prosenttia vastaajista. Myös Seura raportoi, että varsinkin erityislapset kärsivät avokouluissa lisääntyneistä oppimisvaikeuksista, kiusaamisesta ja arvosanojen putoamisesta.
Niinpä uusiin avokouluihin on tehty miljoonilla euroilla erilaisia paikkauksia ja hankintoja. On ostettu kuulosuojaimia ja rakennettu väliseiniä. Korjauskustannuksia on syntynyt muun muassa Helsingissä, Järvenpäässä, Imatralla ja Hämeenlinnassa.
Rakennusten myyjät ovat siis tehneet työnsä todella taitavasti, kun käyttökelvottomia rakennuksia on saatu kaupattua modernina muutosvoimana. Tarkistetaanpa arkkitehtien suunnitelmista ja konsulttien selvityksistä, miten avokoulut myytiin kuntapäättäjille. Tästä kirjoituksesta voit oppia neljä retorista keinoa, joilla saat huonon päätöksen vaikuttamaan suorastaan loistavalta.
1. Käytä näyttäviä visuaalisia malleja
Taitava arkkitehtitoimisto piirtää upeita havainnekuvia, joissa ihanneoppilaat ja ihanneopettajat kohtaavat: jotkut juttelevat portailla, joku soittaa pianoa, yksi tanssii ja osa keskustelee parvella. Kaikki näyttää seesteiseltä ja uudenaikaiselta. Ei mikään ihme, että kuntapäättäjä haluaa tällaisen vaihtoehdon.
Kun teet havainnekuvaa, muista ettei sitä kuulu tehdä havaitsemista varten vaan myymistä varten. Kuva ei saa antaa vinkkiä kakofoniasta eikä kaikuvasta äänimaailmasta. Kuvassa ei myöskään esitetä metelistä ahdistunutta koululaista, eksynyttä ekaluokkalaista tai ihmispaljoutta pelkäävää lasta. Älä missään nimessä piirrä totuudenmukaista avotilaa, jossa on yli sata muksua: yksi ryhmä harjoittelee joulujuhlan yhteislaulua, toinen porukka yrittää keskittyä ruotsin kuuntelutehtävään ja kolmas luokka opettelee englannin kielen epäsäännöllisiä verbejä palloleikin avulla. Piirrä mieluummin kuvaan paljon valoa ja vain parikymmentä onnellista ihmistä.
Yksi kaunis kuva vastaa tuhatta järkevää sanaa. Niinpä saat myytyä hienolla havainnekuvalla vaikka kuinka typerän idean, eivätkä mitkään tutkimustulokset pysty kumoamaan sitä. Päättäjän on mahdotonta taistella utopistista kuvamateriaalia vastaan millään kymmensivuisella raportilla, jossa analysoitaisiin taustamelun vaikutuksia aivotyöhön, ison ihmismäärän tuottamaa stressiä tai lasiseinän takana vilahtelevan liikeärsykkeen haittoja oppimiselle. Kuvat ovat aivoille todistusvoimaisempia kuin pitkä sanallinen selonteko.
2. Hyödynnä uuskieltä
Taitavalla retoriikalla saat kuorrutettua savikokkareen suklaakonvehdiksi. Avokouluja on myyty muun muassa seuraavilla teeseillä: ”koulukeskus on syvärunkoinen kudelma”, ”ympäristö koostuu kysymyksistä” sekä ”näköyhteydet tilojen välillä antavat mahdollisuuden nähdä ja tulla nähdyksi”.
Kun puhut tällä tavoin, kukaan ei uskalla kyseenalaistaa väitteitäsi. Päättäjät alkavat itsekin uskoa siihen, että kyllä lapsi varmasti haluaa tulla sadan ihmisen näkemäksi yhtä aikaa – ja itsekin nähdä sata muuta ihmistä. Kukaan ei kysy sinulta, miten tällainen väkimäärä vaikuttaa oppimiseen tai miten huomioidaan ujot, introvertit ja erityislapset.
Muista siis muotoilla päätön ideasi uuskielen avulla joksikin upeaksi. Olipa hankkeesi mikä tahansa, se voi aina olla ”yhteisöllistä ilmiötä vahventava strateginen granulariteettiprosessi” tai ”monitahoinen ajatuksia herättävä systeemien verkosto, joka mahdollistaa innovaatioiden kuplinnan”.
3. Vetoa päättäjän kunnianhimoon
Päättäjä haluaa jättää jälkensä historiaan. Parasta on, jos uusi koulu voittaa ulkonäöllään jonkin arkkitehtuuripalkinnon, vaikka rakennus olisi käyttökelvoton oppimiseen. Toinen houkutteleva tavoite on rakentaa koulusuunnittelun kansainvälinen esikuva, jota tullaan ihailemaan ulkomailta asti. Palkinnot ja vierailijaryhmät ovat sulka päättäjän hattuun. Kukaan ei tee tutkimusta siitä, heikkenevätkö lasten oppimistulokset tai lisääntyykö kiusaaminen.
Muista siis viitata kansainväliseen kiinnostukseen, kuntasi edelläkävijyyteen, uutta luovaan arkkitehtuuriin ja päätöksen merkittävyyteen. Päättäjä on myyty.
4. Maalaa vastustajat jarruiksi ja änkyröiksi
Tärkeää on vedota moderniuteen. Päättäjän täytyy osata ”päästää irti luutuneista tavoista” ja ”avata itsensä uusille metodeille”. Kukaan ei halua olla vastarannan kiiski, kun voi istua innovaatioiden kelkassa.
Kouluhankkeiden konsultit kertovat raporteissaan, että ”rakennettu ympäristö on vahvin tapa muuttaa toimintaa” ja että ”uudessa tilassa on mahdoton toimia vanhalla tavalla”. (Näin siis lausuttiin silloin, kun Suomen Pisa-menestys oli parhaimmillaan. Jotain oli siis ilmeisesti pahasti vialla yhdessä maailman parhaista peruskouluista.)
Nyt kun vähän arkkitehtuuria tuuletettiin, niin sattumalta myös Pisa-tulokset ovat pudonneet. Konsultit osasivat onneksi muistuttaa myyntipuheissaan, että ”suurin jarru [muutokseen] voivat olla opettajat, jotka usein edelleen haluavat opettaa kuten ennenkin”.
Vetoa siis uudistuksiin ja maalaile kuva surkeista jumittajista. Kukaan ei halua profiloitua vanhanaikaiseksi jarruttajaksi, joka yrittää änkyröidä kumoon uusia upeita innovaatioita. Uudistaja on aina väistämättä myös voittaja.
* * *
Näiden kätevien tekniikoiden avulla saat myytyä vaikka kiillotetun marmoripinnan kaupungintorille tai kultaiset lauteet kaupungintalolle. Onnea uudistushankkeisiin!
Arkkitehti ei tee opetussuunnitelmaa tai valitse opetusmetodia. Arkkitehti suunnittelee saamansa tilasuunnitelman ja erilaisten toiminnallisuuteen ja esimerkiksi turvallisuuteen liittyvien liittyvien vaatimusten mukaan. Jos tilaa avointa opetustilaa niin saa myös avoimia tiloja.
Siinä taisi käydä niin, että aikoinaan opettajien hyviin taitoihin pohjautuneet hyvät Pisa-tulokset saivat kaikenlaiset ideologiset kehittäjät liikkeelle. Kaikenlaisia muutoksia ja toiveajatuksia sullottiin väkisten kentälle ja tulokset valitettavasti näkyvät. Kehitystä ovat arvostelleet monet lasten kehittymistä ja opettamista ja oppimista tutkineet kokeneet asiantuntijat. Oikeassaolijoiksi itsensä ylentäneet eivät kuuntele muita.
Tapahtuneesta ei voi syyttää arkkitehteja tai opettajia. Itse en ole sen kummemmin arkkitehti kuin opettajakaan.
Mä syytän erityisesti poliittisia päättäjiä ja ideologisia konsultteja.
Mutta on arkkitehdillakin vastuunsa. Mun nähdäkseni ammattitaitoon kuuluu se, että haastattelee itse tilan käyttäjiä ja miettii, miten tila toimii käyttötarkoituksessaan.