Nyt vähän jännittää. Aion nimittäin kysellä erään termin perään. Minun käsittääkseni kyseistä termiä ei ole olemassa – mutta jos sellainen on, niin tulen tällä kysymykselläni paljastaneeksi tolvanuuteni.
Joten sukelletaan suoraan syvään päähän.
Millä termillä kutsuisit seuraavista esimerkeistä kursivoituja osuuksia:
- Elina Koivumäki, laulava lakinainen
- Turun tylyin kasvuyrittäjä Janne Jääskeläinen
- huutokauppakeisari Aki Palsanmäki
- Kaisa Liski on kiinteistökuningatar
- Koodarikuiskaaja Elisa Heikura
- Suomen kallein siivooja Katleena
Etsin siis termiä, joka kuvaa noita luonnehdintoja. Kyseessä on vakiintunut tai vakiinnutettava titteli tai määritelmä, mutta se ei kuitenkaan ole mikään virallinen tutkinto tai ammatti. Nämä kursivoidut kohdat ovat personoituneet yhteen yksilöön, eikä niitä juuri varioida.
En siis hae sellaista nimitystä, joka keksitään hetkessä ja joka elää koko ajan. Moni lätkänpelaaja voi olla maalikuningas, pisteidentakoja, tehopistetykki tai vaikka kiekkokeisarinna, mutta en etsi nimitystä tälle ilmiölle. Nyt haen termiä sille, kun yhdelle yksilölle on vakiintunut yksi kuvitteellinen nimike – ja toisin päin: se tietty nimike on vakiintunut juuri tietylle yksilölle. Nimike itsessään voi olla yhtä hyvin ihmisen itsensä keksimä kuin jonkun muun antama.
En myöskään hae nyt lempinimeä, taiteilijanimeä tai puhuttelunimeä (kuten UKK, Lady Gaga tai Larin Paraske). Sen sijaan näitä esimerkkiluonnehdintojani käytetään yleensä aina ihmisen oman nimen yhteydessä eikä juuri yksinään. Näitä ei myöskään käytetä silloin, kun puhutellaan ihmistä itseään.
Ilmiöhän on ikivanha, ja siitä on sekä negatiivisia että positiivisia esimerkkejä. Nicolae Ceaușescu kutsui itseään pokkana Ajatusten Tonavaksi, Ludwig XIV oli Aurinkokuningas ja Katharine Hepburn oli The First Lady of Cinema. Nykyisistä julkisuuden henkilöistä Kimi Räikkönen on Jäämies tai Iceman ja Madonna on The Queen of Pop.
Mikä tämä ilmiö oikein on nimeltään? Brändinimike? Henkilöbrändiammatti? Markkinointititteli? Brändiammatti? Ammattibrändi? Slurpf?
Termiksi pitäisi löytää jokin neutraali sana, jolla tätä ilmiötä voisi kuvata. (Olisi helppo keksiä sellaisia sanoja kuten tekotitteli, keinonimike tai feikkiammatti, mutta etsin termiä, jota voi käyttää tietokirjassa.)
Osaatko auttaa?
Kykyhai…
😀 En ehkä ihan lähde tuohon.
Esimerkkisi tähtäävät henkilön asemointiin niin, että hän erottuisi lukemattomista tylsistä kilpailijoistaan.
Juuri tämä on päämäärä. (Ja siis suuret kiitokset vielä kerran tuosta mun siivoojamääritelmän keksimisestä!)
Mun kustannustoimittaja Minna Klapuri keksi parikin aika hyvää termiä: laahusnimi tai nimivaakuna.
Mä itse lämpenin tuolle nimivaakunalle. Erinomainen tapa viestiä jo kaukaa siitä, kuka on tulossa.
Henkilöbrändi taipuisi varmaan tähän käyttöön? Tuo titteli on kuitenkin henkilö- tai asiantuntijabrändäyksen seuraus, ellei jopa tietoinen tavoite.
Toisaalta henkilöbrändi on itse käsite, vaikka tuota nimivaakunaa ei olisikaan. Esimerkiksi Timo Soini, Linda Liukas ja Paula Vesala ovat henkilöbrändejä, mutta heillä ei silti ole tuollaista määritelmää tai nimivaakunaa.
Naamabrändi
Toikin voisi toimia, mutta se ehkä assosioituu liikaa nimenomaan kasvoihin eikä nimitykseen.
Stiiknafuulia. (No joo, en ole itse keksinyt, mutta eikös se käy tähän hyvin?)
Hahaa, ei se nyt ihan sovi. 😀
Luennehdintatitteli? Googletin, ei osumia 🙂
Toi on tosi hyvä määritelmä. Se on hitusen pitkä, mutta sisällöllisesti tosi osuva.
Voi vapaasti muokata (jatkojalostaa) suuhun ja kirjaan sopivammaksi, en vedä herneitä. #SynomyymitKehiin
Mä pidän tästä. Mulle ei ihan aukea noi brändiin liittyvät eikä se nimivaakuna. Mut tajuan mikä on luonnehdinta ja tajuan mikä on titteli. Ja nideen yhteenlaittaminenkin on ymmärrettävä yhdistelmä. 🙂
Tittelöitymä. ”Katleena on Suomen kalleimman siivoojan tittelöitymä”. Tosin ehkä paremmalta kuulostaisi sanoa ”Katleena on tittelöitynyt Suomen kalleimmaksi siivoojaksi”.
Toikin on kyllä aika hauska!
Sellainen termi löytyy vanhastaan kuin liikanimi.
Mä pohdin sitäkin, mutta liikanimi on usein vähän negatiivinen, eikä se koskaan ollut ihmisen itsensä keksimä.
Taustaksi: kyseessä on eräänlainen epiteetti, ks. Kielitoimiston sanakirja:
epiteetti
1. luonnehtiva, us. vakinainen määritesana, määre, lisä-, liikanimi. Lemminkäisen yleisin epiteetti on ”lieto”.
ja Tieteen termipankki
http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:epiteetti
Tässä tapauksessa kyseessä on ”epitheton ornans” eli lisänimi, joka viittaa henkilön asemaan, saavutukseen tai mainittavaan erikoispiirteeseen.
Hyvää ehdotusta en saa valitettavasti puristetuksi.
Lisänimi?
Mieliö tai mielike. Viittaa siis termin sisältämään mielikuvaan, joka on enemmän tai vähemmän totuudenmukainen. Paitsi ehkä tuo Suomen kallein puhtaanapito-operaattori…
Anekdootti!
Henkilökohtainen personoiva tekemiseen viittaava nimike. Tekijäpersoonanimike.
Toi on kyllä kuvaava termi, mutta aika pitkä. Tää ei ole ollenkaan helppo tehtävä.
Brändinimi.. Miten se ikinä kirjoitetaankaan oikein
Täältä ääni nimivaakunalle! Tittelöityminen sen sijaan on se tapahtuma, kun henkilö brändäytyy (tarkoituksella tai vahingissa, nopeasti tai hitaasti) kantamaan henkilökohtaista nimivaakunaansa tai yleistitteliä kuten ”maalitykki”. Laahusnimi kuulostaa omaan korvaani mahtavalta ilmaisulta, mutta paremmin sopivalta kuvaamaan jotakin muuta, vaikkapa entistä sukunimeä. ?
Mäkin tykkäsin nimivaakunasta. Se on aika kuvaava.
Brändike
Köllinimestä tai kölistä puhuttiin ennen
Toisaalta köllinimi ja liikanimi ovat usein vähän negatiivissävytteisiä, tyyliin ”Ontuva Eetvartti”. Nämä mun esimerkit taas ovat enemmän ammattiin liittyviä – joskus neutraaleja ja joskus kehuvia.
Liitenimi?
Kunpa ei ainakaan mikään sellainen, jossa esiintyy yhdysosana sana ”brändi”! Brändi viittaa johonkin vasiten luotuun, ja nyt on kyseessä sellainen nimike, joka annetaan luottamuksena jollekulle.
Ei myöskään ”nimivaakuna”. Vaakunahan viittaa tunnuskuvioon.
Jollakin tavalla nämä nimitykset liittyvät tunnettuuteen, joten ehdotan nimikettä pt, paremmin tunnettu. Vakavasti ottaen, mielenkiintoinen pohdittava, joten mietitään vielä!
Esimerkithän ovat vasiten luotuja tai ainakin vasiten käytettyjä, joten brändi-sana on kuvaileva. …brändititteli?
Persoke,
Ammattiepiteetti
Arvonimike
Vähän myöhässä tähän keskusteluun, mutta Englanninkielinen termi ”moniker” kuvaa aika hyvin juuri tällaista vakiintunutta kutsumaa henkilöstä. Se kääntyy Suomeksi ”lisänimi” ja ”liikanimi” lisäksi sanaksi ”nimitys”. Mielestäni tämä toimisi oikein hyvin, ”Katleena Kortessuo tunnetaan nimityksestään ”Suomen kallein siivooja””. Toki nimityksestä tulee mieleen tämä virallisempi merkitys ”nimittää virkaan” mutta konteksista käy kuitenkin ilmi ettei puhuta virasta tai virkanimikkeestä.
Tunnusnimike
Lähtösanoina ”tunnus” – Täysin neutraali ilmaisu kuvallisesta tai tekstuaalisesta tunnisteesta.
”Nimike” – ”Systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä” jokin.(Wikipedia)
”… esimerkiksi Katleena Kortesuo, joka kertoo käyttävänsä tunnusnimikettä ’Suomen kallein siivooja’.”
”Elisa Heikura ryhtyi käyttämään tunnusnimikettä ’Koodarikuiskaaja’ sen jälkeen kun…”
Slogan-titteli?
Kaikenlaiset lööppi- ja klikkitittelitkin voivat tietysti vakiintua yleiseen käyttöön, vaikea vetää rajaa…
Nuo luonnehdinnat kiteyttävät sen, mistä henkilö on tunnettu eli oikeastaan sen, mistä henkilön ominaisuuksista henkilön maine on ainakin osittain peräisin tai mistä ominaisuudestaan henkilö itse haluaisi olla maineikas. Siksi ehdottaisin termiksi ”mainekiteymä” tai ”maineenkuvailu”, koska mielestäni nuo luonnehdinnat liittyvät nimenomaan henkilön maineeseen eli henkilöstä vallitsevaan käsitykseen tai mielipiteeseen.
Visioituma = henkilöön liitettävä mielleyhtymä.
Google ei antanut sanalle yhtään osumaa, joten olisiko sitten itseni keksimä sana ja sen merkitys
”Mainike” eli mainetitteli 🙂
Kun on kerran turhakkeitakin, voi olla mainikekkin.
Nimivaakuna. Se on hyvä, kuvaava ja ymmärrettävä. Vaakuna kuvaa sitä, että henkilöön yhdistyvä ”lisätitteli” on ansaittu. Nimi-sanaan liitetty vaakuna-sana viestii kirjoitetusta tunnuksesta, ei heraldisesta, piirretystä vaakunasta.