Jo muinaiset roomalaiset vihasivat taustoituksia tekstin alussa.
Mene mieluummin suoraan asiaan.
7 kommenttia
Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?
Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.
Entä jos blogiartikkeleista on kaikista näkyvillä vain se intro ennen syvemmälle sukeltamista?
Kun Internet kuitenkin on selailtava media niin ainakin meikäläistä auttaa moinen introtus 🙂
Smashing Magazinessa on tästä hyvä esimerkki: http://www.smashingmagazine.com/
Ei tarvitse lukea pitkää artikkelia loppuun, jos jo introsta selviää, onko artikkeli mahdollisesti hyödyllinen just meikäläiselle.
Juuso, intro on tosiaan usein tarpeen, mutta se onkin eri asia kuin historiallinen taustoitus. Postauksessa hyvä intro kertoo napakasti, mitä juttu käsittelee.
Rustaan tähän esimerkit blogipostauksen introsta ja taustoituksesta. Otin aiheeksi retkikeittimen käytön. 😀
Intro:
”Nokeaako nuotio kattilasi? Kestääkö valkean sytytys liian pitkään, kun nälkä kurnii mahassa? Loppuivatko polttopuut? Unohda nuotio ruoanlaitossa ja siirry retkikeittimeen. Tästä artikkelista saat parhaat vinkit keittimen käytöstä.”
Taustoitus – jota en siis missään nimessä suosittele:
”Retkikeittimiä on käytetty ulkoiluharrastuksessa jo pitkään. Ensimmäiset versiot tulivat markkinoille 1960-luvulla, ja nykyään keittimiä on jo useilla eri valmistajilla.”
Minä inhoan naistenlehtien artikkeleiden aloituksia, kun lähes poikkeuksetta ensimmäinen – ja pahimmassa tapauksessa toinenkin – kappale ovat pelkkää tunnelmakuvausta. Tarkoitus on kai tosiaan johdattaa lukija jutun tunnelmiin yms. mutta itse vaan odotan, milloin varsinainen asia alkaa ja usein jätän ekan kappaleen lukematta kokonaan (mahdollisen ingressin saatan silmäillä läpi). Joskus tunnelmakuvailu jatkuu myöhemminkin jutussa, milloin on jo suuri vaara, että jätän artikkelin lukemisen kesken, kun en jaksa etsiä tekstistä, missä kohtaa oikea asia taas jatkuu, huoh!
On muuten sitten oikeasti ilo lukea lehtiä, jotka menevät heti asiaan ilman turhanpäiväisiä jaarituksia. Tästä pitäisi kyllä laittaa lehdille palautetta.
JohannaH, tuo on yksi syy, miksi en lue naistenlehtiä. 🙂
Tosin joskus taitava toimittaja osaa kirjoittaa yhtä imaisevan taustoituksen kuin romaanikirjailija. Esimerkiksi monessa Hesarin Kuukausiliitteen jutussa on tosi koukuttava taustoitus alussa.
Blogipostaukseen en kuitenkaan taustoitusta laittaisi. Teksti on niin lyhyt, että siinä pitää mennä suoraan asiaan.
Onkohan kukaan tutkinut, kuinka kauan tai montako sanaa ihminen lukee nettikirjoituksesta ennenkuin päättää, yrittäkö lukea sitä pitemmälle? Paperikirjeden aikaan asiaa tutkittiin: ensimmäset 15 sekuntia olivat ratkaisevat. Netissä ajan luulisi olevan lyhempi. Bisneskirjeiden alkuun kirjoitettiin sana ”asia” ja sen perään lyhyesti, mitä alkulöperryksen jälkeen oli odotettavissa.
Aittatonttu, kuten arvelitkin, nykyään silmäilyaika on lyhyempi. Jos ensimmäisessä kappaleessa ei päästä asiaan, teksti jää todennäköisesti lukematta.
Monesti lukija päättää alle sekunnissa sen, jatkaako hän sivun lukemista. Silloin päätökseen ei ole vaikuttanut teksti lainkaan, vaan lähinnä otsikko ja sivuston visuaalinen yleisilme.
Näissä asiablogauksissa on selvästi kaksi koulukuntaa: Toiset harrastavat tiiviitä infopläjäyksiä, toiset laajempaa pohdinnallisuutta. Molempi parempi, toiset ovat vähän kuin blogien pikaruokaa ja toiset slow foodia… Ja joo, ehkä niissä kummassakaan ei sitten kuitenkaan kannata lähteä ikiaikaisesta kliseestä liikkeelle.
(Esimerkki pohdinnallisesta blogista: http://hannuvisti.com/blog/blog.php)