En ole aikoihin enää analysoinut täällä EOT-blogissa kohuja, kriisejä enkä niihin liittyvää viestintää. Pyyntöjä tulee aika usein, mutta oma roolini on muuttunut sen verran, että julkiset analyysit blogissa ovat valitettavasti saaneet jäädä.
Miksi kummassa? Syitä on neljä.
- Kriisikeissin toinen osapuoli saattaa olla asiakkaani. En voi ryhtyä ruotimaan julkisesti asiakasyrityksen valintoja. Kaikkein absurdeinta olisi analysoida omia tekstejäni, joita olen tehnyt asiakkaalle. ”Mahtava ulostulo! Upea sanamuoto! Täydellinen reaktio!”
- Kriisikeissin toinen osapuoli on potentiaalinen asiakas. Minun ei kannata kritisoida julkisesti toimijoiden viestintää, koska menettäisin helposti hyvät kaupat.
- Osapuolet eivät voi kertoa julkisuudessa läheskään kaikkia taustoja meneillään olevasta kohusta. Niinpä keissin analysointi puutteellisilla tiedoilla on kuin ajaisi autoa reikäisen kartan avulla.
- En muutenkaan oikein osaa suhtautua siihen, että ventovieraat pyytävät tai jopa vaativat minua ottamaan kantaa johonkin tilanteeseen. En valitettavasti pysty olemaan analyysiautomaatti, enkä voi juosta jokaisen pyynnön perässä.
No entäs jos toimittaja soittaa ja pyytää kommentoimaan kriisiä?
Voin antaa haastattelun, jos kyseessä ei ole asiakkaani. Silloin joudun tekemään analyysin puutteellisten tietojen varassa, joten olen usein varovainen sanoissani. Julkisuuden perusteella ei koskaan voi tietää, kuka on tarinan pahis ja kuka hyvis.
(Ja tarkalleen ottaen kriisiviestintäkeisseissä on harvoin pahista ja hyvistä. On vain erilaisia osapuolia, jotka näkevät tilanteen eri tavoin.)
Jos siis joku somessa pyytää minua analysoimaan jonkin keissin tai tägää minut mukaan soppaan, en yleensä reagoi mitenkään. Aiemmin saatoin ottaa kantaa, mutta olen vähentänyt merkittävästi näitä nettitilauksia.
Samaa suosittelen jokaiselle somessa olevalle. On kovin helppo kommentoida kohuja ja kriisejä otsikoiden perusteella, mutta usein meidän ulkopuolisten analyysi jää pahuksen vajaaksi. Parempi seurata uutisia ja ehkä keskustella niistä pienessä piirissä.