Eilisessä postauksessaan Katleena kertoi valinneensa uudeksi piiskuri-päällikökseen mustan hevosen. Tämä musta hevonen, eli allekirjoittanut, on Mustakallio, Antti Mustakallio.
Ensivaikutelma pitää usein paikkansa. Tästä minulla on kokemusta parin vuoden takaa:
Olin tuolloin tilanteessa, jossa tarvitsin punnittua näkemystä yrittäjyydestä. Eräs tuttavani vinkkasi, että muuan kokenut viestintäkonsultti-tietokirjailija-blogisti asuu kotikaupungissani. Ehkä häntä olisi hyvä tavata; kiinnostuksen kohteemme olivat varsin lähellä toisiaan.
Sain Katleenan kiinni ja sovittua tapaamisen. Hänellä riitti punnittua näkemystä, halua auttaa ja tukea, ja olennaiset pointit tulivat esille ihailtavalla pedagogisella selkeydellä.
Eikä siinä kaikki: Sen jälkeen kun olin kertonut hänelle omasta alastani (puhetaito ja retoriikka), Katleena ehdotti yhteisen kirjan kirjoittamista!
Katleena teki vaikutuksen (tietenkin!), ja kun järjestin vuonna 2012 ensimmäistä Retoriikan kesäkoulua, vaikuttamistaitojen ammattilaisseminaaria, oli itsestään selvää, että halusin hänet mukaan juonimaan tapahtumaa. Toimin Kesäkoulun rehtorina, ja Katleenasta tuli tietenkin vararehtori.
Siitä lähtien olemme punoneet monenmoisia juonia ja tehneet yhteistyötä.
Yhteistyömme on ollut aina hirmuisen luovaa ja hauskaa, ja siksi tuntui tavattoman luontevalta ehdottaa Katleenalle, että voisin tulla vuorostani tukemaan hänen liiketoimintaansa.
Projektipäällikkö-pekkaniskan toimenkuva on minulle tuttu takavuosilta. Viestintäalan yrittäjän arjen haasteet on koettu. Tunnen esinaisen ja hänen metkunsa, ja asummepa vielä samalla paikkakunnalla, mikä helpottaa käytännön asioiden hoitamista.
Katleena haki piiskuria. Mahdankohan täyttää tämän mitan; olen kuitenkin aika lempeä. Tähän asti kaikenlainen leppeä järkipuhe on meille riittänyt – puolin ja toisin. Varmaan jatkossakin.
Arvoisat Katleenan vakiintuneet ja tulevat asiakkaat, kun lähetätte tänne toimistolle viestejä, niihin vastaan jatkossa pääasiassa minä. Otan firmassa pyöritettäväkseni paljon sellaista, jonka siirtyminen pois Katleenan huolista antaa hänelle mahdollisuuden esimerkiksi syventyä kirjoittamaan vielä pari kirjaa vuodessa lisää tai vaikka toisinaan hieman levähtämään.
Lyhyt visiittini Eioototta.fi-blogissa on päättymäisillään. Jos haluat kuitenkin lukea sanasen lisää puhetaidosta ja retoriikasta sekä allekirjoittaneesta, voit piipahtaa minunkin blogissani: Sanahaltuun.fi.
Ja nyt jäämme kaikki odottamaan Katleenan uusia postauksia.
Antti Mustakallio
Projektipäällikkö, Katleenan lempeä piiskuri
Kiitos Antti!
Armaille EOT-lukijoille tiedoksi, että Antti on jo tänään tehnyt tuntikaupalla hommia – vain puolentoista tunnin perehdytyksen voimin. Jos Antti ei olisi niin nopea omaksumaan asioita, kaikki se paperityö olisi jäänyt viikonlopuksi minun harteilleni.
Onneksi olkoon!
Olinkin tässä jo jonkun aikaa ihmetellyt, miten se ”kasvuyrittäjyys” ilmenee. Nyt alkaa selvästi jo näkyä jotain. Eikä edes vaikuta hätiköidyltä päätökseltä.
Menestyksestä yhteistyötä!
Hehee, se kasvuyrittäjyys näkyy viivan alla. 🙂 Mun strategiana on välttää työsuhteita ja tehdä yhteistyötä upean alihankkijaverkoston kanssa.
Olen nimittäin nähnyt urani aikana, kuinka koulutusyrityksiä kaatuu siihen, että henkilöstöä on liikaa. Jos taantuma iskee, vakihenkilöstön kalliit palkat vetävät firman kuralle muutamassa kuukaudessa. Niinpä kasvan alihankkijoiden avulla.
Näkyy siis ihan sopivassa paikassa. =) Näin blogin kautta on vaan näyttänyt siltä, että firman ainoa tuote on omistaja itse. Sillä toimintamallilla taas kasvun rajat taitavat olla väistämättä edessä. Mutta hienoa, että kehitystä tapahtuu!
On kyllä helppo ymmärtää, minkä takia palkkaamista kannattaa vältellä. Tietysti myös monen ihmisen asennevammoilla on oma vaikutuksensa, mutta tuntuu aivan järjettömältä, kuinka paljon velvoitteita palkkaamisen mukana tulee. Ja määrä vaan lisääntyy henkilökunnan kasvaessa.
Mieleni tekisi ennustaa, että yrittäjyyden ja työnteon välinen raja tulee hämärtymään. Selvinä viitteinä onkin jo Eezyn kaltaiset palvelut. Lainsäädäntö tulee vielä vahvasti jälkijunassa, kuten yleensä.
Jarmo, olen kanssasi samaa mieltä: yrittäjyys tai yrittäjämäinen toiminta on kasvava elinkeino, ja perinteiset työsuhteet tulevat vähenemään.
Tiimimme koulutuksia esitellään muuten täällä: http://jokutolkku.fi/ Tämä EOT-blogi on ehkä enemmän oma yksilöblogini.
Hmm… Jotenkin olin mieltänyt, että Tolkkublogi olisi kirjablogi. Ei siis ihmekään, että se oli mennyt ”vähän” ohi. =)
Hyvä kun otit puheeksi. En itse osaa katsoa blogeja ja sivustoja ulkopuolisen näkökulmasta.
Niinpä Antti teki asiallisemman yhteyssivun EOT-blogiin: https://eioototta.fi/ota-yhteytta/
Onneksi olkoon!!
Otathan kuitenkin huomioon, että jos Antti tekee ainoastaan sinulle työtä, vaikkakin oman yrityksen nimissä, niin verotuksellisesti tuo katsotaan kuitenkin työsuhteeksi. Eli Antin pitää jatkaa yritystoimintaansa myös muiden yhteistyökumppaneidensa kanssa sekä omaa toimintaansa, mitä se onkaan.
Esimerkkinä tapaus, jossa yhden miehen yrityksen traktoriyrittäjä teki eräälle toiselle taholle kolme kuukautta töitä, ja kerran kun sattui vahinko, niin piti vakavissaan pohtia onko traktoriyrittäjä alihankkija vai työntekijä. Oikeus katsoi tämän olevan työsuhteessa tilaajalle ja katsoi työnantajalla olevan vastuu traktorikuskin virheestä. Verottaja voi katsoa Sinun Katleena olevan työnantaja ja Antin olevan työntekijä.
Kiitos Veera huolehtimisesta!
Antilla on oma firmansa, jonka kautta hän vetää koulutuksia, ja ennen kaikkea hän järjestää Retoriikan kesäkoulua. Liikevaihtoa syntyy runsaasti ilman minuakin.