Vakiolukijat tietävät, että olen kasvosokea. Asia paljastui minulle kahdeksan vuotta sitten, ja kirjoitin siitä tuolloin blogiinkin: Kasvosokea tapaa aina uusia tyyppejä.
Oli kiva huomata tänään, että Hesari oli tehnyt kasvosokeudesta artikkelin.
Hienoa että ilmiöstä puhutaan. Samalla on kiusallista, että näissä artikkeleissa on aina virheitä ja hassuja oletuksia. Oikaisen siis muutaman faktan ja korjailen hieman Hesarin kasvosokeustestiäkin.
Havainto 1
Hesarissa tutkijan sitaatti kuuluu näin:
On olemassa erillinen kasvomuistiongelma, joka tarkoittaa sitä, että vaikka tuntisi ihmisen, häntä ei tunnista kasvoista. Tällöin puhutaan kasvosokeudesta, joka on aika hurja juttu ja aikaansaa kummallisia tilanteita.
Se on ihan ok, että kasvosokeudesta puhutaan ”ongelmana”. Onhan se aivojen tietynlainen vika, ja kyllä se saa aikaan valtavasti hassuja tilanteita.
Eniten minua mietityttää tutkijan luonnehdinta ”aika hurja juttu”, joka on lähinnä tunteenomainen heitto ja ylimalkainen kuvaus.
Saahan meitä noin luonnehtia, mutta tämä kertoo samalla siitä, kuinka vähän kasvosokeudesta tiedetään verrattuna muihin, tutumpiin neuropsykologisiin erityistapauksiin. Yksikään tutkija ei luonnehtisi adhd:tä tai autismia ”aika hurjaksi jutuksi, joka saa aikaan kummallisia tilanteita”. Niistä on enemmän tietoa tarjolla, joten tutkijoiden ei tarvitse turvautua epätarkkoihin luonnehdintoihin.
Havainto 2
Artikkelissa todettiin, että kasvosokea voi käyttää ääntä tunnisteena.
Muuten kiva idea, mutta se ei onnistu läheskään kaikilta kasvosokeilta, koska äänen tunnistamista voi haitata sama ilmiö kuin kasvojenkin tunnistamista.
Kasvosokeus aiheutuu minun ja monen muun kohdalla siitä, ettei ihmisellä ole aistimuistia. Silloin on yhdentekevää, miltä ihminen näyttää tai kuulostaa, koska kummastakaan ei jää muistijälkeä.
Havainto 3
Absurdein kohta tuli tässä:
Kasvosokeudesta kärsivä voisi kasvoja nähdessään opetella tietoisesti kiinnittämään huomiota kasvonpiirteisiin. Sitä kautta kasvomuisti voisi parantua.
Mahtava idea! Ja sitten adhd-tyyppi voisi vain skarpata, niin ajatukset pysyisivät kasassa. Ja lukivaikeuksista kärsivä voisi vain keskittyä, niin ei tulisi kirjoitusvirheitä. Ehkä myös masentunut voisi vain piristyä?
Kasvosokeus ei ikävä kyllä ole sellainen asia, jonka voi korvata muistitreenillä ja tietoisella keskittymisellä. Ongelma on siinä, että minulle kasvot ovat kuin virtaava vesi, joka muuttuu ilmeiden myötä koko ajan. Minun on vaikea pysähtyä elävään pintaan ja etsiä sieltä pysyviä elementtejä. Minulla ei myöskään ole näkömuistia, joten en pysty vertaamaan tapaamiani ihmisiä muistikuviin (koska sellaisia minulla ei ole).
Olen toki keksinyt lukuisia kiertoteitä ja kikkakuutosia, mutta ”kasvonpiirteisiin keskittyminen” on täysin turha neuvo kasvosokealle.
Havainto 4
Harmillista on sekin, että artikkelin kasvomuistitesti oli laadittu pieleen. Toki testi oli leikkimielinen, mutta se antoi totaalisen väärän lopputuloksen.
Vaikka olen kasvosokea, sain testistä silti 75/80. Miten kummassa? No tietenkin siksi, että painoin mieleeni testihenkilöiden vaatteet ja korut. Ne eivät muutu ja ne ovat helpommin tunnistettavia.
Jos haluaisimme testata kasvosokeutta oikeasti, silloin kaikkien testikuvien henkilöillä olisi samat vaatteet ja kaikkien hiukset kammattu neutraalisti.
(Hesari on ennenkin tehnyt saman virheen kasvomuistitesteissään; valitin siitä täällä blogissakin.)
***
On mahtavaa, että aihepiiristä puhutaan. Samalla silti toivoisin näihin juttuihin tarkkuutta, jotta ihmiset eivät saisi väärää käsitystä kasvosokeudesta.
Ties vaikka sinullakin olisi kasvosokeus. Kenties sinäkin huijaat testissä ja arjessa tietämättäsi, samoin kuin minä tein yli 30 vuoden ajan.
Hyvä kun korjaat. Itselläni on myös tosi huono kasvomuisti, vaikkakaan ei sentään ihan sokeus ja mulla on tapana myös ripustautua vaateparsiin, hattuihin, parran muotoon ja muihin sellaisiin muihin ulkoisiin tunnusmerkkeihin, jotka ovat hieman selkeämpiä. Silti sekoitan ihmiset tosi usein toisiinsa, varsinkin, jos heillä on jollain tavalla sama hius- tai pukeutumistyyli tms.
Pysyvät ulkoiset tunnisteet ovat parhaita, varsinkin jos ne ovat ihmisen tietoinen tavaramerkki.
Mikko Alatalo on helppo tunnistaa, koska hänellä on [ei tarvitse sanoa koska jokainen tietää tuntomerkin].
Joo, mulla on ’ne’ päässäni. Hieman tuiterissa oleva tuntematon kaveri tuli vastaan ja sanoi: ”Arvaa ketä sä muistutat?”. Sanoin ärtyneenä, että tiedän! Onneksi Mikolla on nykyisin parta ja mulla ei 😉
😅😅😅
Anteeksi väärästä nepsylokerosta päivää. Kunhan esitän mielipiteen, että ADHD on aika hurja juttu, joka aiheuttaa kummallisia ja joskus hurjiakin tilanteita. Taas jos saa apua lääkkeistä on kuin eri ihminen. Joka siis on myös aika hurja juttu ainakin omasta mielestä ja aiheuttaa kummallisia tilanteita myös.
Kiitos hyvin asiallisesta ja informatiivisesta tiivistelmästä kasvosokeudesta.
Ihan oikea nepsy-lokero sulla. 🙂 Mäkin vetelen adhd-määrittelyn alla, mutta harvoin tutkijat kuvaavat meitä noilla samoilla sanoilla kuin kasvosokeutta. (Toki kuvaus on osuva, mutta ei kovin tarkka eikä tieteellinen.)
Vaikka minullakin on aphantasia niin mulla on silti kyllä tosi hyvä kasvomuisti mutta auta armias jos pitää alkaa ”muistista” kuvailemaan jotain henkilöä mennään osastolle on hänellä korvat ja nenä.. ja jonkin väriset silmät. Musta mielenkiintoisinta oli silloin oppia, että jotkut ihmiset näkee mielessään ihmisten kasvoja. Jäätävä mindblow!