Teimme jouluna Docendon kanssa kustannussopimuksen. Ensi syksynä ilmestyy ruokahävikkiä käsittelevä kirja, jonka rustaamme yhdessä Juha A. Ketolan ja Mikko Sairasen kanssa. Kirjan tavoitteena on vähentää roskiin joutuvan ruuan määrää. Hävikin vähentäminen on valtava ympäristöteko, joka myös tuntuu luonnonsäästäjän kukkarossa varsin kivalla tavalla.
Esitelläänpä tiimiämme hieman:
- Juha on yrittäjä, joka on erikoistunut ruokakaupan hävikin pienentämiseen. Hän on kirjan substanssiosaaja, ja nyt hänen oppinsa tuodaan kotien arkeen. Juha on myös Päivän Byrokraatin päätoimittaja. (Olen muuten pakottanut Juhaa käyttämään A-kirjainta nimessään, sillä Suomessa on myös joku uskonnollinen saarnaaja nimeltä Juha Ketola. Tämä saarnaajakaima EI ole kirjassa mukana, mutta hän toki saa rukoilla kaikessa rauhassa opuksen valmistumisen puolesta.)
- Mikko on ruokabloggaaja, joka on vastuussa kirjan resepteistä. Tarkoituksena on kertoa, millaiset reseptit vähentävät hävikkiä.
Kirjalla on yksi ongelma: nimi puuttuu.
Emme oikein voi käyttää nimessä hävikki-sanaa. Se on ammattitermi, eikä se ole kovin tuttu sana monellekaan. Jos sen laittaa kirjan nimeen, se kelpaa korkeintaan alaotsikkoon.
Kirjan nimen pitäisi viestiä sitä, että a) kyse on ruoan säästämisestä ja samalla luonnon säästämisestä sekä b) tämä on kaikille kotitalouksille sopiva opas.
Tähän mennessä olemme keksineet vasta tämäntyyppisiä nimiä:
- Ruokaa kuin roskaa? Näin estät ruokaa lentämästä roskiin
- Ruoka ei ole roska – opas ruokahävikin pienentämiseen
- Pistä poskeen, älä roskiin – näin säästät luontoa ruokajätteeltä
Ongelmana näissä kaikissa nimissä on se, että ne ovat kielteisiä. ”Roska” ja ”jäte” ovat negatiivisia sanoja. Hassua kyllä, koko kirjan idea on estää negatiivista toimintaa. Se ei kuulosta kovin houkuttelevalta.
Täytyisi siis keksiä nimi, joka kertoo positiivisesti luonnon säästämisestä mutta joka silti kiteyttää kirjan idean: älä heitä ruokaa roskiin.
Hjälp! Lupaan omista tekijänkappaleistani kirjan sille, joka keksii hyvän nimen.
Suunnitellen säästöä kukkaroon ja luontoon TAI Säästä luontoa ja kukkaroa suunnitellen. Pelkkää positiivista ellei sitten lukija ole hetkessä elävä, ennakointia ja suunnittelua kammoava tapaus ?
Arvokas ruoka – kuinka käyttää kaikki
Tästä tykkään todella!
Tämä on ihana, kannatan!
Käännetään positiivisuus päällimmäiseksi. Sanan hävikki vastakohta on tietysti voitokki. Sanakirja ei sitä vielä tunne, mutta nythän olisi hyvä tilaisuus lanseerana napakka ilmaisu suomen kieleen. Länsimurteissa sanaa voitokki tosin käytetään kirjakielen sanan voitotkin asemasta, joten ihan neitseellinen sana se ei ole. ”Kyl maar voitokki panna tasa?”
Alaotsikon saatte keksiä ihan omin päin 🙂
Syö lautanen tyhjäksi – Opas ruokahävikin pienentämiseen
Ruuanpelastaja – Näin estät ruokaa lentämästä roskiin
Hei Katleena,
kirjaidea kuulostaa mainiolta ja vielä paremmalta se, että haluatte kirjan nimeen positiivisen sävyn. Jäte ja roska ovat minustakin tosi voimakkaita sanoja, ja niillä on hirmuisen paheksuva kaiku. Eivät innosta kirjan nimessä.
Miten olisi jokin sellainen kuin ”Kaikki käyttöön. Näin estät ruokaa joutumasta hukkaan”? Alaotsikossa voisi myös mainita kodin jossain välissä, esim. ”näin estät kotiruokaa…” tai ”näin estät kotona…”
Kirjoitusiloa!
Oijoi, kiitos jo nyt nopeimmille! Käymme kaikki ehdotukset läpi tekijäporukalla. Ootte ihkuja.
Kysymys: aiotteko selvittää ja kirjassa kertoa milloin ihmisten mielestä ruoka muuttuu pois heitettäväksi roskaksi? Monelle ruoka on muuttunut roskaksi jo siloin, kun se on vielä ihan syötävää (viimeinen myyntipäivä, uskomukset, harhaluulot tms. syyt).
”Tee ja syö tänään, lämmitä uudelleen ylihuomenna”
Joo, kyllä sekin käydään läpi: ”parasta ennen” on eri asia kuin viimeinen käyttöpäivä. Oma nenä on usein parempi indikaattori kuin pakkausmerkintä.
Pizzaa, pyttipannua ja uusia tähderuokia – ja niiden välttäminen
Tuolta ylhäältä lainaten: Hävikki vai voitokki -aarteita omasta ruokakaapista
Aulin idea arvokkaasta ruoasta on kyllä erinomainen
Syö kaikki mitä ostat -säästät myös luontoa
Tai
Jääkaapin aarteet
Meillä syödään usein jääkaapin aarteita joko
– jäpästen muodossa (Jäännöksistä tehtyjä pieniä annoksia, joista jokainen voi koota ateriansa) tai
– ”niin salaisella reseptillä ettei kokkikaan tiedä sitä”.
Teinien kanssa jääkaapin aarteiden tarjoilussa auttaa ruoan siirtäminen siistimpään astiaan ja ketsuppi/SweetChili/kermaviili/soija/BBQ-sauce/wasabi -putelit pöydällä.
Ruoka tykkää, kun se syödään – kokonaan
Ruokasäveltäjän keittokirja
Säästä syömällä – näin pelastat sekä maapallon että kukkarosi!
Feenix – Herkkuja ruokapöytään!
Tää on aivan törrrkeän hyvä!
Moi Katleena. Olisin ujosti tiedustellut sinulta oletko törmännyt käytäntöön, jossa kirjan kustantaja ehdottaa kirjoittajalle ”tukiostoja”, jotta kirjan kustantaminen olisi kannattavaa?
Eli kirjailija sitoutuisi kustannussopimuksessa ostamaan omaa kirjaansa esim. 30kpl.
Minusta tuo ehdotus on ihan ääliö, enkä tiedä kannattaako suostua 🙂
Kiitos paljon, jos ehdit vastata! t. Kaisa
Moikka Kaisa!
Tuo kustantajan ehdotus on harvinainen, mutta sitä käytetään silloin, kun kustantaja ei usko kirjan menekkiin, vaan se haluaa pienentää riskiään. Toisaalta 30 kirjan etukäteismyynti on aika surkea riskinhalllintakeino kustantajan kannalta, joten kyse ei taida olla menekkiongelmasta. Ehkä kyse on siitä, että kustantaja testaa kirjailijan omaa sitoutumista?
Itse en lähtisi tuohon mukaan. Jos kustantaja ei usko kirjan menekkiin, silloin se kannattaa jättää kustantamatta kokonaan.
(Ja sinuna tietenkin tarjoaisin kirjaa toisille kustantajille.)
Moi Katleena, kiitos paljon vastauksestasi!
Ja olen (ja olin) aivan samoilla linjoilla kanssasi. Etenkin kun lopulta tässä tukiosto-toiveessa kyse aika peanuts summista (tyyliin 500€) niin en vaan ymmärrä tätä koko ehdotusta..
Ja kiitos rohkaisusta, tarjoan kirjaa toisille!
t. Kaisa
PS: erikoisinta tässä on se, että alunperin kustantaja lähestyi minua ja ehdotti tätä kirjan tekoa 🙂
Kiinnostavaa! Jos haluat, kerro mulle yksityisviestillä tai meilillä luottamuksellisesti, mikä kustantaja oli kyseessä.