Meille on kansana käynyt samoin kuin myllärille, joka on elänyt liian leveästi. Rahat ovat olleet niukilla jo pitkään, ja nyt ne ovat loppuneet. Väistämätön on ollut edessä, mutta olemme halunneet kieltää tosiasiat.

Samalla tuntemamme maailma on lohjennut mureniksi. Mediaa ei tarvita, savupiiput eivät tupruta, kivijalka ei vedä, tieteeseen ei luoteta, ilmastonmuutosta ei saada hidastettua. Ihmislaumat patikoivat naapurimaihin, ja uskonnot maallistuvat ja kärjistyvät yhtä aikaa.

Surkea taloudellinen tilanne ja outo uusi maailma ovat ajaneet meidät kansalliseen stressiin.

Kun ihminen on pitkäkestoisesti stressaantunut, hän ei kykene toimimaan järjellisesti. Sen sijaan hän etsii ulkoista syytä, johon voi projisoida kaiken vihan ja turhautumisen. Liian leveästi elänyt mylläri syyttää pieniä tuloja, huonoa kysyntää, epäluotettavia viljantoimittajia ja ailahtelevia asiakkaita.

Juuri nyt Suomi etsii syyllistä. Jotakin ryhmää, jota voi syyttää ahdingosta.

Tätä tilannetta voi kuka tahansa taitava puhuja käyttää hyväksi. Stressaantuneelle laumalle täytyy vain näyttää syyllinen, ja lauma ryntää ulvoen viitattuun suuntaan.

Niinpä eri tahot ovat osoittamassa syyllisiksi milloin ketäkin: yhdet syyttävät omistavaa luokkaa, toiset turvapaikanhakijoita, kolmannet julkista sektoria, ja neljännet viranomaisten salaliittoa.

Osa ihmisistä haluaa paeta kollektiivista stressiä. Olen syksyn mittaan kuullut liian monelta kollegalta ja tuttavalta, että hän harkitsee perheineen muuttoa pois Suomesta.

Osa ahdistuneista joutuu jäämään, koska rahat eivät riitä muuttoon. Tuloksena on syrjäytyneiden joukko, jonka saa yllytettyä ties mihin.

Olen huolissani.

Samalla tarjoan ratkaisua: perustulo eli kansalaispalkka.

Jos jokaisella suomalaisella olisi varmuus tietystä rahamäärästä, hän ei kokisi muita uhkana. Lisäksi meillä kevenisi byrokratia, koska työtön voisi ryhtyä opiskelijaksi, opiskelija osa-aikaiseksi yrittäjäksi ja sairauslomalainen eläkeläiseksi, ilman että joka kerta täytyy miettiä, menettääkö tukia ja kuinka paljon.

Perustulon lisäksi tarvittaisiin tietenkin yksilökohtaisia lisätukia esimerkiksi invalidisoivan vamman, alaikäisten huollettavien tai isojen sairauskulujen vuoksi.

Ihminen tarvitsee elämäänsä merkityksen ja sopivasti rahaa. Merkitys syntyy siitä, että omalla olemassaololla on jokin tarkoitus. Rahaa tarvitaan sen verran, että pärjää. Jos näistä jompaakumpaa ei ole, uhkana on syrjäytyminen. Se taas on kollektiivisen stressin siemen, jota agitoija kastelee ahnaasti saadakseen sen puhkeamaan kukkaan.

Jos ihminen ei löydä elämälleen tarkoitusta, taitava puhuja ojentaa sen hänelle. Tällä hetkellä osa ihmisistä luulee, että heidän elämäntehtävänsä löytyy nettiraivoamisesta, polttopullojen heittelystä tai väkivaltaisesta toiminnasta mielenosoituksissa.

Osa raivoajista on vielä töissä, mutta heitäkin jäytää jatkuva pelko: Milloin oma työpaikka menee alta? Milloin robotit tai aasialaiset korvaavat minut? Riittääkö osaamiseni eläkevuosiin asti?

Suomalainen yhteiskunta potee kollektiivista stressiä. Syyt ovat helkutin paljon syvemmällä kuin sääntelyssä, isokenkäisissä tai turvapaikanhakijoissa. Syyt ovat siinä, että vanhat selviämiskeinomme eivät pure uudessa maailmassa. Myllärin jauhinkivet eivät jauha koodia eivätkä tuulimyllyn lavat pyöritä robotteja. Lapsuudesta asti varmana pitämämme vaurauden lähde ei enää elätä meitä.

Stressi purkautuu aina ennemmin tai myöhemmin. Juuri nyt se purkautuu ennennäkemättömänä someraivona, naamioituina mielenosoittajina, huuhaan levittämisenä ja perustelemattomina ennakkoluuloina.

Pistäkää nyt se perustulo kuntoon. Se auttaisi myllynkiven pois suomalaisten kaulasta.

13 kommenttia

  1. Kansalaispalkkakaan ei auta jos käy kuten on aiemminkin käynyt. Superinflaatio vie arvon, kun leipä maksaa miljoonan. No, onneksi tällaista ei ole näköpiirissä. Vaan oliko silloinkaan. Itselleni kansalaispalkka sopisi hyvin, jos sosiaalitukiin liittyvä byrokratia puretaan myös eli säästöjä syntyy roimasti.

    1. Superinflaatiota ei käsittääkseni toistaiseksi ole Suomessa näkyvissä, enkä usko, että kansalaispalkkakaan sitä aiheuttaisi. Kysymyshän on vain siitä, että nykyiset opintotuet, työttömyyskorvaukset ja vanhempainrahat jaettaisiin ihmisille pienemmällä byrokratialla.

  2. Muutto Suomesta on jatkuvasti yhtenä vaihtoehtona takaraivossa. Ollut jo pitkään. Eläminen tässä maassa on vain käynyt melko ahdistavaksi. Ja tässä ei enää puhuta pelkistä asenteella muutettavista asioista.

    En tykkää ajatuksesta päässäni, mutta minkä mä sille teen.

    1. Nicke, et ole ainoa. Olen lähiviikkoina kuullut saman monelta. Osa heistä on pohdinnan alkuvaiheissa, osa on jo hankkinut Virosta sähköisen kansalaisuuden, ja osa on jo miettinyt, kuinka realisoisi asuntonsa.

      Yhä enemmän käyn videoneuvotteluita ulkomaille, koska harrastus- ja työkontaktini ovat muuttaneet muihin maihin.

  3. Tämä oli nyt vähän hassu kirjoitus. Ei koskenut normaaleita aiheitasi.

    Muutama asia.

    Perustulolla ei sinänsä ole tekemistä valtiontalouden tasapainottamisen kanssa. Byrokratian vähenemisestä saadut säästöt hupenisivat heti siihen, että moni, joka nyt ei hae hänelle kuuluvia tukia, saisi ne automaattisesti. Perustulossa on toki loputtomasti muitakin ongelmia, mutta niistä voivat muut kertoa.

    Toinen omasta mielestäni harha on mukama huono taloustilanne. Taloustilanne on nyt tasaantunut. Ei kasvua eikä laskua. Ei siitä kannata bloggaajankaan panikoida. Se on ihan normaalia suhdannetta.

    Ehkä olen sitten poikkeus kun en pode stressiä ja pelkää talouden tasapainottamista. Kyllä tasapainoinen budjetti on aivan mahdollinen maantila.

    Täytyy myöntää, että noin puoleen väliin blogikirjoitusta asti kuvittelin lukevani satiiria.

    1. Jouni, kiitos palautteesta!

      Kollektiivinen stressi ei tietenkään koske kaikkia yksilöitä. En minäkään ole kovin huolissani *itsestäni*.

      Kollektiivinen stressi näkyy kuitenkin sellaisena toimintana, jota Suomessa ei ole tässä mittakaavassa ennen ollut: polttopullojen heittelyä, aggressiivista ja alatyylistä kielenkäyttöä, poliitikkojen tappouhkauksia, omalla nimellä huudettuja raiskausfantasioita, väärien huhujen levittämistä ja väkivaltaisia mielenosoituksia.

      Jos et tunnista tätä kollektiivista stressiä, olen hieman huolissani. Muut nimittäin tunnistavat. Olen itse ylpeä siitä, että Jussi Lähde luonnehti Facebookissa tätä postausta ”vuoden viisaimmaksi kirjoitukseksi”.

      Siinä olet aivan oikeassa, että tämä teksti ei ole tyypillisintä minua. Yleensä suhtaudun aiheeseen kuin aiheeseen huvittuneesti tai ratkaisukeskeisesti. Nyt olen Suomen tilanteesta huolissani, ja se taatusti paistoi tekstistä läpi.

      1. Kollektiivinen stressi tosiaan näkyy ja tuntuu – hätähuudot ovat itse asiassa aika samantapaisia kuin suuronnettomuuksien yhteydessä, mutta sillä erotuksella, että nyt kriisi levittyy pidemmälle ja laajemmalle.

        Hyytävintä tässä on se, kuinka avuton byrokratia-Suomi on minkäänlaisten poikkeustilanteiden hoitamisessa. Onnettomuustutkintalautakunta kuvaa vaikeuksia aika yleispätevästi mm. Nokian vesikriisin raportissa:

        ”…eikä kukaan ottanut johtovastuuta. Tilanteesta ei tehty analyysiä, jotta olisi muodostunut tilannekuva tapahtuman laajuudesta ja sen edellyttämistä toimenpiteistä ja resursseista. Erityisesti kriisijohtamisen ja -viestinnän asiantuntijoita olisi ollut syytä konsultoida viipymättä.”
        (www.vvy.fi/files/786/OTK_Nokian_vesikriisi.pdf, s. 64 Toiminnan johtaminen ja viestintä)

        Toinen raportti sanoo asian vielä suoremmin: ”Kriisijohtamista ja viestintää ei voida erottaa toisistaan. Jos viestintä on epäonnistunut, on myös johtaminen epäonnistunut.” (http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=268.)

        Jos tällaiset teemat eivät kuulu EOT-blogin aihepiiriin, niin mitkäs sitten? 🙂

  4. Muutin Suomesta vuonna 2010 ihan muista syistä. En ole koskaan pitänyt Suomea mitenkään muita maita huonompana, päin vastoin ulkomailla asuminen auttaa näkemään kotimaan hyvät puolet.

    Nyt on kyllä syytäkin olla huolissaan, ei pelkästään Suomen vaan koko Euroopan takia. (USAsta nyt puhumattakaan!) Kun seuraan suomalaista keskustelua, tunnen itse olevani ulkomaalainen, en tajua mistä puhutaan ja miksi. ”Asenteiden koventuminen” on jotenkin kovin lievä ilmaus, kun rasistisista puheista on siirrytty tekoihin.

  5. En ymmärrä,mikä ihmisiä tässä maassa ahdistaa? Jos asenneympäristö ei miellytä, niin eikö pakeneminen ole se vihon viimeinen juttu mikä pitäisi tehdä? Jos töiden perässä lähtee, niin sen kyllä ymmärrän hyvin.Onhan IT-alan osaajia kosiskeltu niin Virosta kuin Ruotsistakin.

    Olen itse huolissani suomalaisten taloudellisesta osaamisesta.Harmillista, että peruskoulussa ei opeta talouden perusteita.Tämä valitettavasti näkyy laajalti yhteiskunnassamme jopa ylemmissä päättäjissäkin.Kun pitäisi päättää valtion budjetista, niin rahaa on helppo syytää kun se ei ole pois omasta pussista.Perheeltä opittu rahankäytön malli valitettavasti periytyy, ellei asiaan ole yhtään kiinnostusta.

    Kirjoitit hyvin aiemmin siitä, kuinka kannattaisi pohtia mihin ammattiin kouluttautuu.Valitettavasti opinto-ohjaus kaipaisi paljon muutoksia, mitä olen jutellut monien kolmekymppisten yliopistossakin opiskelleen kanssa.Nuorien peruskoulussa tekemät päätökset vaikuttavat niin laajasti tulevaisuuteen, että kyllä siihen pitäisi hieman paremmin paneutua.Siihen laitetut panostukset poistaisivat ihmisten stressiä kun voisi vähän paremmin valita alan mistä voisi työllistyä ja saada rahaa.Voisi paljon paremmin katsoa itseään peilistä kun tietäisi, että päätöksessä on jotain ajatusta, eikä vain tyytyä syyttelemään jotain kolmansia osapuolia oman elämän huonosta tilanteesta.

  6. Mitä tulee muuttuvaan maailmaan, niin toivoisin kovasti, että kehityksessä osattaisiin ottaa askeleita myös taaksepäin silloin, kun ratkaisut ovat osoittautuneet toimimattomiksi. (Esim. huono digitalisaatio tai huonot ulkoistus- ja tehostusratkaisut.)

    Eiköhän suurinta viisautta olisi yhdistää parhaat käytännöt uudesta ja wanhasta maailmasta. Mummojenaikaisetkin selviytymiskeinot voivat olla erittäin käyttökelpoisia: eläköön low-techin luotettavuus, palvelujen kokonaisvaltaisuus ja työporukoiden yhteiset pullakahvit! 🙂

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.