Valtiovarainministeriöllä ja Cheekillä on yllättävän paljon yhteistä:

  1. Kumpikin viestii usein rahasta ja varallisuudesta.
  2. Kumpikin tuottaa toimittajia kiinnostavaa sisältöä.
  3. Kumpikin on tekstintuottajana aikaansaava, joskaan ei erityisen innovatiivinen.
  4. Kumpikaan ei päästä kriittisiä toimittajia tiedotustilaisuuksiinsa – ei Cheek eikä valtiovarainministeriö.
  5. Tällaisen tempun jälkeen kummaltakaan on vaikea saada kunnon perusteluita.

Ymmärrän tällaisen toiminnan räppiartistilta, mutta en ministeriöltä. Toivon, että valtiovarainministeriön ansioituneisuus palkitaan Emma-gaalassa esimerkiksi Vuoden diiva -palkinnolla.

4 kommenttia

  1. Luin eilen tuon samaisen uutisen ja ihmettelin sitä. Ymmärrän, että henkil voisi kieltäytyä antamasta omaa haastatteluaan kyseiselle toimittajalle vedoten noihin seikkoihin. Mutta kun on kyse jukisesta valmisteltavasta asiasta, niin silloin kaikkia tiedonhakijoita pitäisi kohdella yhdenmukaisesti.

    Jotenkin tuntuu, että toimittajan toimintaa kuuluisi arvioida ihan eri foorumilla kuin jonkin johtajan pukilla. Johtajan tehtävä ei liene tuomita jonkin yksittäisen toimittajan tai median toiminnan oikeellisuutta vaan viedä asia tarvittaessa oikealle instanssille käsiteltäväksi.

    Ehkä nyt on unohtunut se perusasia, että kenen leipää syöt sen puheita puhut. Eli asioita pitää pohtia viranhaltijan työnantajan näkökulmasta eikä suinkaan omasta.

    Kuhan mietin, Kari…

    1. Kenen leipää syöt… ehkä me ei vaan tiedetä kenen leipää nämä tyypit syö.

  2. Minusta tämä(kään) asia ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin jutussa annetaan ymmärtää. Totta kai HS:n sympatiat on toimittajan puolella, vaikka onkin pyytänyt kommentit myös Lehdolta.

    Hanskan kommentti: ”Ja miksi kenenkään toimittajan pitäisi ansaita ministeriön luottamus? Eihän sellaista tarvitse tehdä.” on aika kuvaava. Ylimielisyys ei ainakaan paranna asetelmaa. Yhteistyö toimii yleensä paremmin, kun osapuolten välillä on luottamus. Se, että kertoo ”mihin tarkoitukseen heitä haastatellaan” ei tarkoita, etteikö haastattelua sitten käytettäisi johonkin muuhunkin ja tähän muuhun olisi asiallista pyytää lupa tai ainakin kertoa siitä. Eikös Katleena sinuakin (tai julkaisemiasi tekstejä) ole siteerattu välillä ilman lupaasi?

    Porttikielto on toki aika rohkea ja jopa vääräkin veto, mutta ainakin se on nyt herättänyt keskustelua.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.