Iltasanomien toimittajat Päivi Lakka ja Olli Waris ovat tehneet huikeaa työtä. Heidän artikkelinsa paljastaa, että hallitus ei uskonut vuosi sitten asiantuntijoiden varoituksia koronasta. Hallitus jopa kertoi haastatteluissaan tietoista potaskaa maskien riittävyydestä.
Olin tasan vuosi sitten varsin vihainen, kun hallitus ei tajunnut pandemian uhkaa. Nyt Iltasanomien esiin kaivamat asiakirjat todistavat, että myös THL:n asiantuntijat varoittivat hallitusta, mutta hallitus ei halunnut tehdä mitään.
Sen sijaan ministerit kertoivat meille, että suojaimia on tarpeeksi ja että Suomi on hyvin varustautunut. Tällainen ”kriisiviestintä” on kauniisti sanottuna muunneltua totuutta. Nuo viime kevään riittävyys- ja varautumispuheet olivat silkkaa kukkua, potaskaa ja valehtelua.
Suomessa on yli 700 ihmistä kuollut koronaan. Heistä suuri osa on vanhuksia. Olemme menettäneet rakkaita mummoja ja pappoja, koska hallitus ei ryhtynyt ajoissa toimiin eikä uskonut terveysviranomaisia.
Meidän ei auta verrata toimintaamme Ruotsiin, tuohon koronakoulun lintsariin. Emme nimittäin ole pärjänneet koronataistelussa hyvin, vaan vähiten huonosti.
Olemme olleet koronan suhteen tarkkisluokan priimus. Se ei ole mikään kovin kunniakas rooli.
Jos vertaa onnistujiin, niin ero on valtava: Uudessa-Seelannissa kuolleita on vain 25 henkeä. Myös Australiassa kuolemantapauksia on väkilukuun suhteutettuna rutkasti vähemmän kuin Suomessa: Australiassa kuolleita on 3,6 per satatuhatta asukasta, mutta meillä on nelinkertaisesti.
Olen äärimmäisen pettynyt hallituksen valehteluun, asiantuntijoiden ohittamiseen ja ala-arvoisiin kriisiviestinnän linjauksiin. Niiden seuraukset näkyvät sekä hautausmaalla että kevään kuntavaalien tuloksissa.
En pidä kummastakaan seurauksesta.
Hei Katleena,
Ottamatta tarkemmin kantaa Suomen koronapolitiikkaan, haluan kertoa tilanteesta Australiassa. Muihin maihin verrattuna hyvältä vaikuttavat luvut eivät kerro koko totuutta siinä, miten poliitikot ovat onnistuneet hoitamaan kriisin. Australian tapa ratkoa kriisiä on ollut äärettömän kova ja julma ihmisten kannalta.
Lock downia kesti puoli vuotta. Pahimmillaan kaikki non-essential-kaupat suljettiin.
Muun muassa hyvä ystäväni, parturi-kampaaja, menetti työnsä ja joutui asumaan vanhempiensa luona puoli vuotta näkemättä ketään. Tämä kuulostaa first world -ongelmalta, mutta ollapa näkemättä ketään kuuteen kuukauteen, neljän seinän sisällä. Kotoa sai poistua tunniksi ulkoilemaan tietyllä kilometrisäteellä. Essential-kaupassa saa käydä 1 perheenjäsen kerrran vuorokaudessa.
Aluksi Australian hallitus oli melko avokätinen tukemaan niitä, jotka rajoitusten myötä menettivät toimeentulonsa. Lockdownin jatkuessa rahahanat arvatenkin tiukentuivat. Suljettuja aloja ja menetettyjä työpaikkoja on paljon, mm. turismi, joka on hyvin tärkeä ala Australiassa. Nyt en puhu rikkaista yritysjohtajista tai kansantaloudesta kokonaisuutena, vaan tavallisista työntekijöistä, joilta hyvin monilta ovat elämän edellytykset kaikonneet. Se, että koronanumerot saatiin painettua Australiassa niin alas kuin ne saatiin, tuli valtavan inhimillisen uhrauksen seurauksena. Minulla ei ole dataa itsemurhista, henkisistä ongelmista, tai ylipäänsä esimerkiksi työttömyyden aiheuttamista seurauksista lapsiperheissä ym., vain henkilökohtaista kokemusta.
Tulevaisuuskin näyttää epäselvältä. Nyt vastikään karanteenihotelleissa on tavattu muutamia tapauksia. Tästä syystä luvassa on jälleen tietynasteinen lock down ja maskipakko – vaikka tapaukset ovat nimenomaan siellä, missä niitä voisi olettaa olevan. Normaalielämästä ehdittiin nauttia hetki, mutta kuten arvata saattaa, niin kauan kuin virusta on maailmassa, jollain tavalla se eksyy myös kaukaiseen saarivaltioon, äärettömän tiukoista toimista huolimatta. Ulkomailla asuvat kansalaiset eivät pääse takaisin kotimaahansa muutoin kuin hyvin lihavan lompakon kera (rajattu määrä sisäänpäästettäviä kansalaisia, pakolliset karanteenihotellien maksut).
Summa summarum, Australian koronapolitiikka on ollut äärimmäisen tiukkaa ja alhaisista koronanumeroista on maksettu kova hinta. Lähipiirissäni oli vahva konsesus siitä, että lääke oli paljon tappavampi kuin itse tauti. Australiassa ollaan toki paljon tottuneempia siihen, että jokaisesta väärintehdystä asiasta saa sakot, siinä missä Suomessa varoituksen (nostapa esim. kengät junassa penkille – saat 200 dollarin sakon). Mutta kummankin kulttuurin hyvin tuntevana sanoisin, että Suomessa oikeusvaltiomme ei koskaan – onneksi – menisi niin pitkälle, kuin Australiassa on menty.
Tässä siis kolikon kääntöpuoli siitä, miten numerot eivät kerro koko totuutta. Itse olen hyvin kiitollinen siitä, että korona on Suomessa pysynyt näinkin hyvässä kurissa tuottaen mahdollisimman vähän rajoitusten tuottamaa inhimillistä kärsimystä. Varmasti varaa parantaa on paljon, mutta kritisoin myös vahvasti Australian saarivaltiossa tehtyjä toimenpiteitä.
Kiitos Rose erinomaisesta kommentista!
Ymmärrän hyvin, että Australiassa on ollut tosi rankkaa. Kolikon kääntöpuoli ei missään nimessä ole kimalteleva onnela.
Silti mä uskon, että meillä Suomessa olisi ollut mahdollista pistää pystyyn matkustuskielto, rajatestaukset ja pakkokaranteenit. Niillä olisi säästetty valtavat rahasummat, joita meillä on nyt vuoden ajan mennyt hukkaan verotulojen pienenemisen myötä ja joita on uponnut ylimääräisiin sotekuluihin ja yritystukiin.
Käytännössä olisimme säästäneet paitsi satojen vanhusten hengen, myös sadat konkurssit, joita nyt on alkanut tulla. Alkuvaihe olisi ollut rankkaa, mutta nyt meillä ei olisi toista aaltoa.
En olisi itse määrännyt Suomeen ulkonaliikkumiskieltoja, koska jos ulkomaanliikenne olisi estetty ajoissa, virusta olisi tullut maahan niin vähän, että kotimaan arki olisi voitu pitää pitkälti ennallaan.
Toisaalta: kaikista Euroopan maista Suomessa on tilastoitu kaikkein vähiten koronapositiivisia.
Kun vertaamme itseämme Eurooppaan, vertaamme muuhun tarkkisluokkaan. Silloin on helppo olla priimus.
Oleellisemmat vertailukohteet ovat Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Japanissa ja Thaimaassa. Niissä kuolleita on ollut rutkasti vähemmän kuin meillä.
Näyttää siltä, että tilanteen ymmärrystä jouduttiin poliittisella tasolla vähän hakemaan. Mielestäni olennaisempaa on kysyä, miksi juututtiin joihinkin epidemiologisiin oppikirjadoktriineihin, joiden mukaan epidemian tukahduttaminen on mahdotonta. Tavoitteeksi asetettiin vain varmistaa, että tehohoito ei ylikuormitu. Aika pian poikkeustilan julistamisen jälkeen saatiin jo Kiinasta tietoa, että tukahduttaminen on Wuhanissa tuottamassa tuloksia. Tätä tietoa pidettiin yleisesti ja ymmärrettävästi epäluotettavana — Kiinassahan ei ole riippumatonta mediaa. Mutta jo kevään lopulla oli jo selkeästi näkyvissä, että tehokkaammat toimet mm. Uusi-Seelannissa ja Taiwanilla pitivät tartuntamäärät suuruusluokkaa pienempiä kuin jopa meillä tarkkisluokan priimuksella.
Nyt mm. Uusi-Seelannissa on eletty jo yli puoli vuotta pääosin ilman maan sisäisiä rajoituksia. Aina kun on tullut edes yksittäisiä karanteenin ulkopuolisia tartuntoja, siellä on lyöty muutamaksi viikoksi tiukat PAIKALLISET rajoitukset. Muuten siellä on voitu sydämen kyllyydestä bilettää sekä järjestää konsertteja, festivaaleja ja kymmenien tuhansien ihmisten urheilutapahtumia. U-S:n talous supistui toisella neljänneksellä lockdownin aikana 10%, mutta kolmannella neljänneksellä se kasvoi 14%. Menetykset on otettu korkojen kanssa takaisin!
Politiikot eivät mielellään puhu konkreettisista tavoitteista, koska saavuttamattomina ne voivat olla rasite vaaleissa. U-S:n pääministeri Jacinda Ardern uskalsi asettaa tavoitteeksi epidemian tukahduttamisen maastaan. Äänestäjät palkitsivat hänet hiljattain veret seisauttavalla vaalivoitolla. Me jatkamme löysässä hirressä roikkumista. 🙁
Tässä olisi hyvä pitää mielessä, että pandemia ei ole aiheuttanut Suomessa ylikuolleisuutta lainkaan. Kuolleiden mediaani-ikä on 84. Tämän talven influenssaepidemia jää ilmeisesti kokonaan tulematta koronarajoitusten takia, mikä osaltaan säästää hauraimpia vanhuksia hengitystieinfektioilta.
Euroopan maiden kuolleisuustilastoa ja -käyriä viime vuoden ajalta voi katsoa osoitteessa
https://www.euromomo.eu/
Siellä näkyy esim. Britannian osalta selvä piikki kuolleisuudessa sekä viime keväänä että syksynä, selvästi pandemian aiheuttamana. Samoin Ruotsin epidemia-aallot näkyvät ylikuolleisuutena. Suomen (ja monen muun maan) kuvaaja on viivasuora lättänä, ei poikkeamaa tavallisesta.
Oman perheenjäsenen menettäminen on tietysti aina kova suru, ja nuorempiakin on tautiin kuollut ja myös jäänyt kärsimään pitkäaikaisoireista. Koko kansan tilaston tasolla tässä ei kuitenkaan ole näillä rajoitustoimilla päässyt tapahtumaan paljon mitään verrattuna todellisiin kansanterveysongelmiin.
Itse asiassa tuo linkkaamasi sivusto osoittaa, että Suomessa on ollut lievää ylikuolleisuutta viime vuonna useampana viikkona. (Onneksi vain lievää, mutta se näkyy silti tilastoissa.)
Sivuston mukaan z-score eli ylikuolleisuus on ollut lievästi koholla keväällä ja syksyllä ainakin kuuden viikon ajan. Onneksi ei sen enempää, mutta juuri tämän vuoksi käytin ilmaisua ”tarkkiksen priimus”.
On siis mahtavaa että ylikuolleisuutta on ollut vain vähän ja vain kuudella viikolla, mutta silti olisimme voineet suoriutua paremminkin.
Lisäksi minua pelottaa se ajatus, että hallitus oli äärimmäisen vastahankainen ryhtyessään toimiin. Tarvittiin presidentin puuttumista, median raportointia ja asiantuntijoiden herättelyä, ennen kuin tapahtui mitään. Ilman näitä unilukkareita z-lukumme olisi paljon pahempi.
Ks. edelliset vuodet samassa käyrässä. Nuo muutamat koholla olevat viime vuoden viikot ovat taustakohinaa. Esim. vuoden 2018 ajalta käyrässä on vähän isompiakin mutkia kuin viime vuonna. Kun tuon tilastomittarin laatijat sanovat, että ”no excess mortality”, niin he ihan tarkoittavat sitä.
Näin kyllä senkin. Myös vuodessa 2018 lienee jokin syy takana.
Tämä ei silti valitettavasti muuta mun tekstini pointtia mihinkään: tehokkaammilla toimilla olisimme estäneet kuolemia. Kuolemat eivät nimittäin ole nollasummapeliä, jossa kun yksi kuolinsyy poistuu, toinen tulee tilalle ja kuolleiden määrä pysyy samana. Jos koronaa ei olisi ollut, viime vuosi olisi saattanut olla pienempien kuolinmäärien vuosi kuin edelliset vuodet.
Korona kiistatta on tappava tauti, ja sen näkee muiden maiden tilastoista. Meillä tilastot olisivat tätäkin paremmat, jos hallitus olisi uskonut THL:ää ajoissa. Nyt meidät pelasti lähinnä maamme harva asutus, kulttuuriimme kuuluva etäisyyden pitäminen, presidentti Niinistön puuttuminen, median pitämä meteli ja asiantuntijoiden julkinen äläkkä. (Ja jos näitä ei olisi ollut, olisimme nyt paljon huonommassa jamassa.)
Tunteitaherättävä aihe varmasti, mutta olisin varovainen tekemään johtopäätöksiä eri maiden onnistumisista vielä, koska tilanne ei ole ohi. Koska lopputulosta en vielä tiedä, niin otan kantaa toteutettujen toimien kalleuteen eli ne ovat olleet täysin kohtuuttomat. Lisäksi eri tahojen eli poliitikkojen ja median lietsoma pelottelu on ollut tuhoisaa, jonka hedelmiä korjaamme myöhemmin, kun huomamme, ettei mediaan voinut tässä(kään) asiassa luottaa. Nyt raportoidaan isoilla otsikoilla altistuneita, karanteeniin määrättyjä ja kumuloituvia tartuntamääriä (oli ihminen kipeä tai ei) ilman testimääriä (pitää olla aina suhdeluku, proportion). Provosoivasti voisi kysellä, miksei liikenneonnettomuuksissa, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin tai huumeisiin kuolleita raportoida kumuloituvasti vaikka öljykriisistä lähtien? Niinpä…
Tuntuu myös oudolta odottaa tai väittää, että virustauti voidaan tukahduttaa. Korona kiertää täällä, kuten muutkin virukset (esim. H1N1) muuntuen ajan mittaan (yleensä laimentuen, koska niin virus pysyy hengissä ja leviää paremmin). Ei siis häviä mihinkään. Evoluutiobiologi Tuomas Aivelo muistutti, että historiassa on hyvin vähän esimerkkejä jopa rokotteilla hävitetyistä viruksista, lähinnä kai isorokko.
Kai me kaikki myös ymmärrämme, että loppuelämäämme emme voi olla rajat kiinni ja kun rajat avataan virus leviää taas. Tämä on huomattu mm. Australiassa, jossa on muuten kesä, jolloin viruskausi ei ole kiihkeimmillään. Lisäksi nuo maat, joissa ollaan selvitty ”vähällä” (sulkemiset ovat siis aiheuttaneet isompia ongelmia, kuin itse virus) ovat kai olleet lähinnä saarivaltioita, jotka on helpompia sulkea ja joiden hyvä tilanne jatkuu ”hyvänä” niin kauan kuin ne ovat suljettuja. Olen nähnyt tilastoillisia analyysejä, joissa verratiin maita kolmella muuttujalla: sulkutoimenpiteillä, väestötiheydellä, ja kuolemien määrällä. Lopputulos, tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynyt. Yritin löytää kyseistä kuvaajaa tätä kirjoittaessani, mutta en valitettavasti löytänyt. Linkitän myöhemmin tänne, jos sen löydän.
Huomioimatta ei voi jättää myöskään seuraavia seikkoja. Kuolleet ovat mediaani-iältään vanhempia kuin elinajanodotteet (esim. Suomessa mediaani 84-v ja 95%:lla vähintään yksi tai useampi perussairaus) ja vanhoille / riskiryhmäläisille, kaikki keuhkokuumeita aiheuttavat virukset ovat yleensä vaarallisia. Tehohoidossa olevia on tällä hetkellä parisenkymmentä ja iso osa ihmisistä sairastaa koronan hyvin lievänä. Näin ollen päällä olevien rajoitusten ja nykyisten nuorten ja lasten tulevaisuuden uhraamisen (jep, se velka ja bkt:n alenema on heidän kontollaan) perusteleminen vaatii kyllä jo melkoista verbaaliakrobatiaa.
Jokainen kuolema on ihmiselle itselleen sekä lähiomaisella varmasti ikävä (huono sanavalinta, myönnän), mutta kuolemaa ei voi loputtomasti vältellä tai tehdä päätöksiä ja toimenpiteitä, joissa virustautiin ei kukaan kuole. Absurdi tavoite. Luin jokin aika sitten ensimmäisen kerran edes jonkinlaisesta exit-strategiasta tai sen hahmotelmasta, ja sekään ei tullut hallitukselta vaan tilannetta kommentoineelta lääkäriltä. Siinä strategiassa rokotettaisiin riskiryhmäläiset (joita ei ole loppujenlopuksi kovinkaan paljon), jonka jälkeen rajoitukset poistuvat. Sitten rokotetaan halukkaat ja loput sairastavat taudin, jos se kohdalle osuu. Siis ihan samalla tavalla kuin influenssassa. Osa varmasti kauhistelee, kun tätä nyt mennään vertaamaan influenssaan, mutta semmoinen se SARS (Severe Acute Respiratory Syndrome) nyt vaan on, myös tilastoitujen lukujen perusteella katsottuna.
Moikka Tomi ja kiitos kommentistasi! Anteeksi sen hidas julkaisu. Olen ollut tämän viikon niin kiireinen, etten ole ehtinyt moderoida kommentteja. Joskus näillä on valitettavasti viikonkin julkaisuviive. 🙁
Kysyit näin: ”Provosoivasti voisi kysellä, miksei liikenneonnettomuuksissa, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin tai huumeisiin kuolleita raportoida kumuloituvasti vaikka öljykriisistä lähtien?”
Tähän on helppo vastaus: koska ne eivät ole tarttuvia kuolemia. Mediassa raportoidaan kulkutaudit sen vuoksi, jotta ihmiset osaisivat varautua tilanteeseen ja koska kulkutauti on väliaikainen ilmiö. Sen sijaan syöpä, onnettomuudet, sydäntaudit tai huumeiden käyttö eivät tartu ja toisaalta ne ovat pysyvä osa yhteiskuntaamme.
Ymmärrän hyvin sen, että totaalisulku aiheuttaa inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia – mutta niin aiheuttaa myös tämä nykyinen linja. Hotelli-, matkailu-, tapahtuma-, ravintola- ja kulttuurialat kärsivät mittaamattomia tappioita, jotka näkyvät konkursseina, lomautuksina ja työttömyytenä.
Tämän takia olisin sulkenut alusta asti ulkorajat ja päästänyt sisään vain koronatestattuja ihmisiä tai karanteenin kautta. Näin kotimarkkinamme olisivat sentään pyörineet, koulut ja harrastukset olisi voitu pitää auki, ja olisimme voineet käydä ravintoloissa ja tapahtumissa. Isoin kärsijä olisi ollut vain ulkomaanmatkailu (koska kaikkea emme voi pelastaa).
Toistan vielä: Uusi-Seelannissa talous pieneni toisella vuosineljännkesellä kovan lockdownin aikana 10%, mutta kasvoi kolmannella nejänneksellä 14%. Menetykset on siis onnistuneen tukahdutuksen ansioista otettu korkojen kanssa takakaisin. Siellä on voitu kuukausien ajan kuluttaa rahaa ravintoloissa, kulttuuritapahtumissa , isoissa urheultapahtumissa: Lapset ovat voineet turvallisesti harrastaa ja käydä kouluja. Kalliiksi käy tämä pitkittynyt löysässä hirressä roikkumenen, ei päättäväinen tukahdutus.
Tämä on tärkeä huomio. Lisäksi käsittääkseni tukahdutusmaissa ei esiinny toista tai kolmatta aaltoa, koska rajat ovat yhä kiinni.
Kiitos vastauksesta.
Olen samaa mieltä, että rajojen yli on turha liikutella ”ylimääräisiä tartuttajia”, jotta rajojen sisällä ei tarvitse pitää niin tiukkoja rajoituksia, varsinkin kun isolle osalle se on varsin harmiton. Työvoima kuitenkin liikkuu ja jossian vaiheessa maiden on avattava rajojaan, myös kaukaisten saarivaltioiden, silloin se seuraava aalto tulee.
Tarvitsen vielä loogista selvitystä muutamasta asiasta:
Selitättekö vielä kuinka kauan rajoituksia täytyy pitää, miten se korona tukahtuu tai mihin se häviää ja jos vielä laitatte muutaman esimerkin SARS:eista, jotka ovat tukahtuneet?
Laumasuojaa ei siis ole eikä tule, vaikka se niin kiva olisikin. Tämän aiheuttaa muuntuva virus, johon vastataan kausittaisella rokotuksella…jep, ihan niinkuin influenssassa. Lääkeyhtiöt ja THL eivät ole kertoneet rokotteen antavan laumasuojaa (en tiedä kuka sen on keksinyt) ja rokotetta ei edes ole tarkoitettu siihen vaan suojaamaan rokotteen ottanut taudin tartunnalta tai vakavammalta muodolta.
Laumasuojassahan virus kuolee, koska tartutettavia ei ole. Muistamme Tuomas Aivelon kertoman historian rokotuksin hävitetyistä viruksista. Korona siis kiertää muiden virusten tapaan tästä eteenpäin maailmalla muuntuen. Tämän vuoksi kyseessä ei ole väliaikainen kulkutauti ja sitä pitäisi mitata samalla tavalla kuin influenssaa eli kausittain, ei jatkuvasti kausien yli kumuloituen. Tarttuvuus ei siis ole se syy miksi lukuja pitäisi kumuloida kausien yli.
Koronaa on muutoinkin montaa eri sorttia (joita epäillään aina, kun on paikallisia tai laajempia pandemioita) ja nekin laimenee ajan myötä.
Tämä tauti on politisoitunut ja mennyt yli äyräiden, sekä kansalaisilla, poliitikoilla että medialla. Aikanaan kun oli epidemiologian ja biostatistiikan osastolla hommissa, niin ei meillä ollut poliitikkoja siellä, kun niillä ei ollut substanssia asiaan.
Tomi, ei sun tarvitse teititellä mua. 🙂
Se on ihan mahdollista, että korona lievenee jossain vaiheessa influenssan kaltaiseksi pysyväksi virukseksi. Silti korona ei vielä ole sellainen, vaan se on merkittävästi tappavampi ja vaarallisempi. Niin kauan kuin korona tappaa enemmän ja vaatii tehohoitopaikkoja enemmän, siihen ei voi suhtautua kuten influenssaan, vaan siihen pitää suhtautua kuin vaaralliseen pandemiavirukseen, jollainen se on.
Laumasuojaa en ole hakemassa, koska ilmeisesti koronan voi sairastaa useamman kerran, ja muuntovirukset muuttavat kuviota. Sen sijaan virus tukahtuu myös siihen, että ihmiset eristetään toisistaan. Kuvittele iso rakennus, jossa jokainen väliovi suljetaan. Silloin korona voi jyllätä yhdessä huoneessa, mutta se ei onneksi leviä toiseen huoneeseen. Ovet voidaan jälleen avata, kun korona on sammunut viereisestä huoneesta kokonaan.
Heti kun uutisissa kerrottiin Britannian muuntoviruksesta (tai jo Wuhanin tappavasta viruksesta), maan rajoille olisi pitänyt laittaa pakolliset testaukset + karanteenit. Näin muuntovirus (saati alkuperäinen korona) ei olisi tullut Suomeen. Silti tavarat olisivat liikkuneet normaalisti, ja ihmisetkin karanteenien jälkeen.
Btw, nyt onneksi näyttää jälleen siltä, että olemme asettamassa rajoille pakollista testausta. Ilmeisesti päättävät tahot ovat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden.
Tarkkisluokan priimus on hyvä ilmaisu. Aina voi valita sen osajoukon, jonka yläneljänneksessä on ja kehua itseään. Sitä on ns. ollut liikkeellä Suomessa viime aikoina. On mm. kehuttu varmuusvarastoja ja nyt viimeksi tällä viikolla ilmeni, että elintarvikkeissa ei ole juuri minkäänlaista varmuusvarastoa.
Rajoilla tapahtuvat rajoitukset tehdään ehkä joskus huhtikuussa. Aivan liian myöhään, koska muuntovirukset ovat jo päässeet maahan.
Halllituksen ja viranomaisten poukkoileva toiminta aiheuttaa todella paljon harmia suomalaisille. Virusta päästetään maahan edelleen ja kansalaisia uhataan ulkonaliikkumiskiellolla. Vähän kirjaimia muuttamalla voisi olla isompi merkitys ainakin muutama kuukausi sitten: ulkomaanliikenteen kielto. Huhtikuussa – alkaa olla ihan sama. Kesä tulee, aurinko ja d-vitamiinin parantunut saanti korjaa jälleen tilanteen muutamaksi kuukaudeksi. THL ei tohdi kertoa miksi, kuvaa sitä vain kausivaihteluksi.