Disclaimer: Tämä postaus on suunnattu niille, jotka haluavat kasvuyrittäjäksi. Jos et kuulu heihin, tekstistä ei todennäköisesti ole sinulle iloa.
Mietitkö kasvuyrittäjyyttä? Valitse oikea toimiala näin:
- Karsi pois ne toimialat, jotka eivät kiinnosta sitten tippaakaan. (Minun tapauksessani siis vaikkapa hoiva-ala, ympäristöala ja lakitiede.)
- Karsi pois bisnekset, jotka eivät skaalaudu. Esimerkiksi taikurius tai poptähteys voi olla oivallinen rahasampo, mutta sitä on vaikea laajentaa. Yksi ihminen pystyy tekemään vain tietyn määrän keikkaa vuodessa.
- Karsi pois bisnes, joka perustuu valtaviin kiinteisiin kuluihin tai suuriin perustamiskuluihin. Jos joudut maksamaan vuokraa tuhansia euroja kuussa tai jos tarvitset sadan tonnin lainan, riskit ovat liian suuret.
- Karsi pois bisnes, joka perustuu muoti-ilmiöön tai vanhenevaan tekniikkaan. Kaikki kyllä tietävät, että fakseja, antennipipoja tai puhelinkoppeja ei kannata enää valmistaa, mutta kannattaako myöskään televisioita, pöytätietokoneita tai printtilehtiä?
- Karsi pois bisnes, joka on epäekologista. Sekä yleiset arvot että verotus ovat niitä vastaan. Älä ryhdy valmistamaan kertakäyttöastioita, roskaruokaa, muovikrääsää saati vesiskoottereita.
- Karsi pois keskitien jakelu eli kalliit kivijalkamyymälät. Valitse tuote, jota voi myydä joko kätevästi ja helposti netissä tai sitten räätälöidysti kasvokkaistapaamisissa. Käytännössä tuotteen pitää siis olla joko edullinen digituote (Angry Birds, eTasku) tai kallis palvelu.
- Valitse toimiala, jossa on ikuinen kysyntä. Tällaisia ovat esimerkiksi terveysala tai viestintä. Sen sijaan moni harrastusbisnes ja tekninen ala voi muuttua tai kadota kokonaan. (Harrastaako kukaan enää squashia tai käykö kukaan enää solariumissa?)
- Valitse toimiala, jossa asiakkaita ovat isot yritykset. Ne maksavat aina ajallaan.
Tästä kaikesta seuraa looginena lopputuloksena vain yksi mahdollinen toimiala: viestinnän kouluttaminen.
En kuitenkaan päätynyt viestinnän kouluttajaksi näin loogisella päättelyllä. Oma kaavani oli tämä:
- Valitse ala, jossa sinulla oli kiva opettaja. Äidinkieli.
- Mene opiskelemaan suomen kieltä.
- Ryhdy tekemään opiskeluaikana keikkaa sivutuloverokortilla.
- Perusta 24-vuotiaana toiminimi, koska et enää muista, missä verokorttisi seikkailee ja kenen pitäisi maksaa mitä.
- Ole sivutoimisena yrittäjänä kaksi vuotta.
- Jätä kesken opiskelu ja ryhdy päätoimiseksi yrittäjäksi. Perusta kommandiittiyhtiö.
- Ole päätoimisena yrittäjänä kahdeksan vuotta.
- Suorita vasta nyt yrittäjän erikoisammattitutkinto, kun olet toheloinut amatööripohjalta kymmenen vuotta.
- Havahdu siihen, että kasvuyrittäjyyttäkin on olemassa.
- Perusta vihdoin ja viimein osakeyhtiö. Kiroile aikaisempaa typeryyttäsi.
- Ryhdy kasvattamaan yritystäsi.
- Huomaa vasta sitten, että satut olemaan kasvuyrittäjyyden kannalta oivallisella toimialalla.
Jos joskus julkaisen objektiivisen ja neutraalisti itsekehuvan omaelämäkerran, aion laittaa siihen tuon ensimmäisen listan.
Mainiot pohdinnat, kumpikin noista.
Tuo jälkimmäinen on nk. autotalliyrittäjyyden malli. Eli ensin puuhataan jotain ihan vaan omaksi iloksi, ja sitten huomataan, että joku voi niitä tuotteita (palveluita) silloin tällöin ostaakin, mutta tuotoilla ei vielä elä vaan elanto tulee jostain muualta. Vähitellen puuhastelu sitten kasvaa yritystoiminnaksi. Tätä yrittäjyyden mallia vastaan on usein vaikea kilpailla, koska ensimmäiset tekeleet syntyvät puoli-ilmaiseksi, kun elanto ei ole siitä vielä kiinni eikä kannattavuutta tarvitse siksi laskea.
Ensimmäinen malli on taas sellainen tyypillinen suomalaisinsinöörimalli, että ei missään nimessä riskiä, ei kunnianhimoisia suunnitelmia eikä niihin liittyviä investointeja, ei ainakaan mennä kuluttajamarkkinoille, eikä elämys- ja viihdeteollisuutta lasketa oikein bisnekseksi. Ja sitten se, että se ensimmäinen suunnitelma on sitten kiveenkirjoitettu eikä sitä siksi voi muuttaa tilanteen ja markkinoiden myötä.
Lueskelin ensimmäistä listaa ja kohdassa 6 olin keksiväni, että Himasen firmastahan tässä postauksessa puhutaan (”kallis palvelu”) … kunnes seuraavat vihjeet sitten romuttivat teoriani.
Itse asiassa tuota Himasen Sinistä kirjaa kun olen lukenut, siinä puhutaan aika paljon niukkuuden taloudessa pärjäämisestä, siitä miten pystyä hankkia elantonsa tilanteessa jossa kulutus täytyy seuraavien vuosikymmenten aikana sopeuttaa maapallon todellisen kantokyvyn mukaiseksi. Jenkkilässä eletään tasolla 400%, eli tarvittaisiin neljä maapalloa jos kaikki maailman ihmiset eläisivät samalla tavalla.
Digitalouskaan ei aina ole ekologista, jos lasketaan tuotteen tai palvelun todellinen ekologinen jalanjälki, mutta epäilemättä mahdollisuuksia saada toimeentulonsa tällä alueella on myös tulevassa niukkuuden taloudessa. Ja kuten kirjoitit, sellainen toimiala jossa on riittävästi maksukykyisiä asiakkaita ja joka on riittävän joustava mukautumaan kulloiseenkin tilanteeseen kuulostaa järkevältä. Hyvää pohdintaa!
Mutta kasvuyritys-termiä vähän vierastan, sillä usein näihin kuvioihin liittyy rahat pois -mentaliteetti, eli pyritään myymään kasvava yritys pois käsistä, eikä niinkään pyritä siihen että kasvu on kestävällä pohjalla.
Aikoinaan luin kirjan nimeltä ”Rework – Tee työsi toisin”, kirjoittajina Jason Fried ja David Heinemeier Hansson. Kirjassa kerrotaan 37signals -yrityksen toimintakulttuurista, joka on ikään kuin yhdistelmä noiden kahden listasi piirteitä, ajattelemisen aihetta se kyllä antoi.
Kiitos kommenteista!
Kasvuyrittäjyyttä on tosiaan monenlaista. Omat tavoitteeni ovat tällaiset:
1) Haluan, että firmani arvo on muussa kuin omassa osaamisessani. Jos siis kuolen, firmasta pitää jäädä omaisille muutakin kuin kännykkä, läppäri ja tiliote.
2) Toivon, että firmani kasvaa vähitellen perheyritykseksi, joka työllistää sekä omat muksuni (jos he niin haluavat) että muitakin ihmisiä. Esikuvani on Berner, joka tosin pyörii eri toimialalla. En haluaisi, että firmaa myydään minnekään.
Tavoitteenani ei siis ole kasvu vain kasvun itsensä vuoksi, vaan kasvu sen takia, että firma olisi elinkelpoinen pitempään. Kasvun ei myöskään tarvitse olla loputonta, vaan tietyssä vaiheessa stabiilius voi olla parempi ratkaisu.
Asennetta: ”Jos siis kuolen…”
😀
Siitä taisi jäädä pois sanat ”nelikymppisenä ja yllättäen”.
Ja tämän postauksen oivallisena sivutuotteena löytyi loistavan nerokas eTasku-palvelu. Heti, kun hommaan sellaisen kännykän, millä saa otettua kuvia (kyllä, vuonna 2004 ostamani kameraton puhelin toimii vielä oivallisesti) siirryn käyttämään ko. palvelua.
Tästä huomaa siis, että hyvässä blogissa olevat linkit ovat yritykselle tosiaankin potentiaalinen markkinointikanava. Asiakkaan blogiin tuskin pääsisi kehuva kommentti, jos asiakas ei olisi palveluun tyytyväinen.
Sari, eTasku on tosiaan loistava palvelu. Olen nyt testannut sitä kuukauden, ja tilasin sen juuri vuodeksi eteenpäin.
Täytyykin kirjoittaa eTaskusta arvostelu, koska se varmasti helpottaa muitakin huithapeleita kuin minua.
Katleena, saat meidän tiimin punastumaan kehuillasi! Kiitos!
Mielestäni jokaisella alalla voi olla kasvuyrityksiä, jos haluaa. Sellaista alaa ei olekaan, etteikö organisaatiota ja liiketoimintaa voisi kasvattaa. Jokaisessa liiketoiminnassa on osia, jotka voidaan skaalata.
Olenneista on tehdä Katleenan tekemä päätös: Firman pitää pysty antamaan asiakkaalle hyötyä, vaikka firman kivijalka, perustaja, ei tulisikaan huomenna töihin. Organisaation kasvattaminen kannattaa minun mielestä aloittaa rutiinitehtävien ulkoistamisella. Perustajan ei kannata uhrata kallista aikaansa arjen pyörittämiseen: http://www.menestyminen.fi/2013/02/24/helpotusta-arkeen/
Mielestäni organisaatio kannattaa kasvattaa vähintään siihen pisteeseen, että perustaja voi aivan yllättäen jäädä kahdeksi viikoksi sairaslomalle ja yhtään keikkaa ei tarvitse peruuttaa. Olenkin hokenut itselleni ja ystäväyrittäjilleni, että perustajan kannattaa ulkoistaa itsensä =)