Lähes-patentoitu itsensäjohtamisen metodi: jääkaapin ovi

Olen käyttänyt kirjaprojekteissani itse kehittelemääni jääkaapinovimetodia. Se auttaa pysymään tavoitteessa. Jääkaapin oven avulla kirjoitan 100 tekstiliuskaa kuukaudessa ja silti saan pidettyä viikonloput vapaina – paitsi jos aikataulu pettää.

Jos olet blogini uusi lukija, kuvat jääkaappimetodista löytyvät näistä linkeistä: Tekstiä ruudulla, Avaa tästä, Tee itsestäsi brändi ja Sano se someksi.

Lupasin eilen eritellä jääkaapinovimetodia. Mitkä asiat siinä ovat tehokkaita patistajia?

1) Julkaise tavoitteesi blogissa.
Olen joka kerta julkaissut kirjaprojektin aikataulun blogissani etukäteen. Jos homma venyisi, joku lukijoista puuttuisi aivan varmasti asiaan – yksi kannustavasti, toinen kärkevästi. Julkinen patistaminen on tehokas piiskauskeino.

2) Jätä aikataulu kotona näkyvälle paikalle.
Kun aikataulu on jääkaapin ovessa, näen sen päivittäin. Se olisi helppo muka-unohtaa työhuoneen seinälle, mutta keittiössä se pahus muistuttaa koko ajan olostaan.

3) Anna lähipiirin patistaa.
Moni kaveri sisään tullessaan vilkaisee kalenteriani, ja siippa huomauttelee siitä ajoittain. Minun on pakko pysyä edes jotenkin aikataulussa, koska muuten perhe ja tuttavapiiri kohottelevat kulmiaan ja kettuilevat ystävällismielisesti aikataulustani.

4) Aikatauluta vähintään päivän tarkkuudella.
Olen jakanut jokaisen kirjaprojektin päivätasolle. Työtilanteen mukaan olen jo etukäteen päättänyt, montako sivua kirjoitan kunakin päivänä. Aikataulu ei tietenkään aina toteudu – kuten yllä olevista linkeistä huomasit – mutta vajetta on helppo kuroa kiinni löysempinä päivinä. Tai joskus viikonloppuisin.

5) Tunne omat resurssisi.
Aikataulu edellyttää oman kirjoitusnopeuden tuntemista. Olen aikatauluissani kellottanut itselleni suurimmillaan 10 sivua päivässä, mutta ennätykseni taitaa olla 17 sivua. Silloin tosin kirjoitin päivän ja yön putkeen. Olen myös varannut löysempiä päiviä, koska huipputahtia ei voi pitää yllä päivätolkulla.

6) Älä usko liikaa tuumailuun.
Joskut aikatauluttavat itselleen ”tuumailupäiviä” tai ”väljyyttä”. Itse en usko siihen. Minulla väljyys löytyy loma-aikana ja kirjaprojektin ulkopuolelta. Sen sijaan kirjoittamisessa seinään tuijottaminen ei auta lainkaan. Päinvastoin: kirjoittaminen on ajattelua. Kun ryhdyt kirjoittamaan, ajatus selkeytyy ja kirkastuu.

7) Jätä projektien välille aikaa ja pidä kunnon lomat.
Tehokasta vauhtia ei voi pitää yllä kuukausitolkulla. Itse aikataulutin tähän vuoteen kolme kirjaprojektia, jotka ovat nyt valmiit. Se tiesi kolme kuukautta tiukkaa kirjoittamista ja kolme kuukautta väljempää työtä kuten oikolukua, yhteyksiä graafikkoon ja sisällöntarkistuksia. Periaatteessa sekaan mahtuisi neljäskin kirjahanke, mutta se ei olisi järkevää. Ahnehtiminen on turhaa.

8) Tunne itsesi.
Pidän tehokkaasta ja ripeästä työskentelystä. Niinpä minun ei kannata aikatauluttaa kirjahanketta kestämään kolmea kuukautta tai puolta vuotta. Jos aikataulu on liian väljä, punainen lanka katoaa ja joudun lukemaan käsikirjoituksen uudelleen joka kerta, ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan.

9) Lähde mukaan vain innostaviin hankkeisiin.
Yhtään pakkopullaa ei kalenteriin kannata ahtaa. Aito innostus ja motivaatio pitävät hyvän vireen yllä, etkä pääse leipääntymään projektiin.

+1) Tuotteista metodisi.
Ensi vuodeksi olen hankkimassa alihankkijatiimiä. Hakemuksia on tullut jo viisi, ja kaikki tuntuvat erittäin varteenotettavilta. Tavoitteena on siis tehdä enemmän kirjoja kuin kolme vuodessa, koska tietokirjoilla ei muuten elä. Olen jo saanut kolme kirjasopimusta vuodelle 2011, ja kahdesta neuvottelut ovat kesken. Lisäksi takataskussani on useita kirjaideoita, joita en uskalla tarjota kustantajille, ennen kuin tiedän, että minulla on kykenevä tiimi.