Lisää esimerkkejä siitä, miksi useamman viestintäkanavan yhtäaikainen käyttö ei kerta kaikkiaan toimi:
1) Kaikki inhoavat ääneen luettua diaesitystä.
Koska jokainen osaa lukea, on idioottia sopottaa ääneen seinälle heijastettua esitystä. Lisäksi ääneen lukeminen häiritsee omaa lukemista.
Ääneenlukija etenee aina hitaammin kuin itsekseen lukija. Niinpä kun puhuja papattaa läpi kohtaa 2, osallistuja on jo kohdassa 8.
2) Tekstin osoittaminen ja samalla sen ääneen lukeminen on hyödytöntä.
Asiakas ei tajua mitään, kun pankin palveluneuvoja osoittaa kynällä sopparin olennaisimpia kohtia ja lukee samalla niitä ääneen. Palveluneuvoja sohii kynällään sinne tänne ja kertaa omasta mielestään tärkeimmät kohdat. Asiakasressu yrittää samaan aikaan silmäillä sopimusta läpi ja ymmärtää, mitä on allekirjoittamassa.
Jossain oli tehty tutkimuskin tästä aiheesta. Tulosten mukaan ihminen lukee tekstin nopeammin itsekseen ja rauhassa – verrattuna siihen, että toinen höpöttää samaan aikaan tekstiä ääneen. (Olen hukannut tätä tutkimusta koskevan linkin, mutta jos joku lukijoista on törmännyt samaan tutkimukseen, linkki olisi kiva saada kommentteihin.)
Toki lyhyet kokonaisuudet – kuten tv-mainosten hintatiedot – voi näyttää ja lukea yhtä aikaa. Kuitenkin jos teksti on pitempi, ääneen lukeminen hidastaa ymmärtämistä.
Älä hidasta viestisi perillemenoa puhumalla ja näyttämällä yhtä aikaa. Anna toiselle aikaa lukea ja puhu vasta sitten.
Kaipaamasi australialaistutkimus on mainittu ainakin tässä: http://www.smh.com.au/news/technology/powerpoint-presentations-a-disaster/2007/04/03/1175366240499.html
Suuret kiitokset! Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka muistavat, mistä ovat asioita lukeneet. 🙂