Sain eräältä lukijalta ihanan kiitoskirjeen, joka koski kirjoja ja Facebook-päivityksiä. Tekstissään lukija pohti myös seuraavaa:
[––] välillä jään pohtimaan kuinka kaikki vaikuttaa todelta ilman lisättyjä värityksiä, mutta onko näin?
Kyse oli siis Facebook-päivityksistäni, joita kirjeen kirjoittaja oli seurannut. Olenko kenties värittänyt päivityksiä niin paljon, että totuus on kadonnut?
Vastasin, että arkeani kuvaavat tekstit ovat totta. Lupasin hänelle, että kirjoitan postauksen siitä, miten tavallisen arjen saa kiinnostavaksi tekstin tehokeinoilla – eli retoriikalla.
Kokosin yhteen kuusi hauskan Facebook-päivityksen salaisuutta, joita itse käytän jatkuvasti. Muitakin keinoja on kyllä kymmenittäin, mutta nämä ovat olleet omassa käytössäni tehokkaimmat.
Listasin vinkit kuvakaappauksina. Jokaisen kuvan alt-tekstinä on päivityksen alkuperäinen teksti, jotta näkövammaiset lukijat löytävät sisällöt helposti.
Disclaimer: Tiedostan tässä ison allikon. Hauskuus nimittäin katoaa analyysin myötä aina. Tiedän siis vallan hyvin, että nyt kun ronkin omia juttujani, pilaan osittain niiden hauskuuden analyysin myötä. Siksi on kohteliaampaa tässä kohtaa rääpiä omia tekstejään kuin pilata toisten jutut.
1) Siteeraa toisen hauskuutta
Mikään ei ole kätevämpää kuin hyödyntää toisten sanavalmiutta.
Elämä on täynnä hauskoja kommentteja, joten niitä saa pokkana siteerata. Tähän annan tosin pari lisävinkkiä:
- Älä kerro kulunutta vitsiä, jonka kaikki ovat kuulleet. Siteeraa tuoretta tilannetta, jonka olet juuri itse elänyt.
- Älä ota toisten lohkaisuja omiin nimiisi, vaan anna kunnia sille kenelle kunnia kuuluu.
2) Liioittele enemmän kuin tosi-tv-tähti
Monesti itse tapahtuma on arkinen ja mitäänsanomaton, mutta siihen syntyy hauska tulokulma överillä vertauksella tai metaforalla.
Partiolaisten hissilippurahojen säilytys ei ole mikään kumma juttu, mutta kaikki tietävät minut huolimattomaksi. Niinpä huolimattomuudesta voi tehdä liioittelevan vertauskuvan.
(Jos joku haluaa tietää, niin annoin rahat eteenpäin huolehdittavaksi johtajakaverilleni. Hän ei ole piisami.)
3) Pintaviesti ding-dong, pohjaviesti asiallinen
Työnkuvaani kuuluu monenlainen markkinointi. Omia kirjoja täytyy saada ihmisten tietoisuuteen, omia koulutuksia pitää buustata ja omia haastatteluitakin on hehkutettava.
En kuitenkaan tykkää tehdä itsekehuilla varustettua tyrkkymyyntiä, vaan oma tulokulmani on yleensä jollain tapaa viisto, itseironinen tai jopa absurdi.
Tällä kertaa poimin teemaksi hämeenlinnalaisuuden, jonka yhdistin pokkana puolieläimelliseen sivistymättömyyteen. Pintaviesti on absurdi, mutta pohjaviesti tietenkin kertoo tv-haastattelusta Uutisaamussa.
Saamassani lukijakirjeessä pohdittiin päivitysten totuudenmukaisuutta. Tässä päivityksessä tuo absurdi kuorrute on tietenkin omaa mielikuvitustani, mutta se on niin ilmeisen sepitteellinen, ettei kukaan usko siihen oikeasti. Sen sijaan pohjaviesti on tietenkin totta.
4) Kerro oma mokasi
Sattuneesta syystä olen tässä mokien keräämisessä erityisen hyvä. Satoisan moka-apajan takana ovat luonteenpiirteeni, jotka koostuvat hamsterin keskittymiskyvystä ja mursun huolellisuudesta.
Omat mokat ovat aina kivoja sisältöjä, koska mokan kertominen puhdistaa. Niin kauan kuin ihminen yrittää piilotella mokiaan, se tarkoittaa ettei hän kelpaa itselleenkään. Sen sijaan kun näitä juttuja kertoo ääneen, ne muuttuvat mitättömäksi taustakohinaksi omassa elämässä.
5) Running gag
Running gagin voisi suomentaa ”toistuvaksi läpäksi” tai ”kertautuvaksi koomiseksi elementiksi”. Running gag on sitä, kun taikuri pudottelee tahallaan tavaroita läpi koko esityksensä tai kun tarjoilija James kompastuu jatkuvasti jääkarhuntaljaan Illallinen yhdelle -lyhytelokuvassa.
Running gagia voi käyttää läpi koko tuotantonsa – itsehän puhun usein revenneistä sukkahousuistani tai kokkaamastani yllätyspadasta. Ne teemat näkyvät täällä EOT-blogissa, kirjoissa ja somepäivityksissäni.
Yhtä hyvin running gag voi syntyä tekstin sisällä.
Tässä päivityksessä running gagiksi muodostui –isuus-johdin, joka kulki myynnillisyydestä ja konsulttisuudesta turpasaunaisuuden kautta käytöstapaisuuteen.
6) Intertekstuaalisuus
Intertekstuaalisuus tarkoittaa sitä, että teksti kuljettaa sisällään toista tekstiä. Intertekstuaalisuus voi olla esimerkiksi mukaelma mainoslauseesta, parodia poliitikosta tai kopio toisesta tyylilajista tai tekstilajista.
Tykkään itse parodioida ja kopioida toisia tyylilajeja. Tässä päivityksessäni ryhdyin lifestyle-guruksi.
Käytin pokkana hyväkseni tyylilajin yhdyssanavirheitä, runsaita emojeja, hashtageja, mainosmaisuutta ja minäkeskeisyyttä.
Oikeastihan FB-päivityksen asiasisältö oli äärimmäisen niukka: söin eväitä junassa. Kaikki hupi syntyi intertekstuaalisuudesta ja tahallisesta aivottomuudesta.
* * *
Summa summarum: hauska tyylilaji ei synny faktoja muuttamalla (eli valehtelemalla). Hauskuus on kielen keino, jolla pystyy kuorruttamaan tylsänkin asiasisällön kiinnostavammaksi.
PS. Kaikki Facebook-päivitykseni ovat julkisia. En valitettavasti voi hyväksyä kaikkia kaveripyyntöjä, koska rajat tulevat äkkiä täyteen. Voit silti seurata päivityksiäni ja osallistua keskusteluun, jos olet kiinnostunut sukkahousuista tai yllätyspadasta.