Somessa nousi lyhyt ja nopea kohu Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelmasta ja siinä olleista empatiatauluista. Empatiatauluissa ohjeistettiin suuntaamaan ”positiivista erityiskohtelua” tietyille ihmisryhmille.
Suunnitelma piti hyväksyä maanantaina illalla, mutta taulut saivat niin paljon kritiikkiä, että pormestari Ilmari Nurminen palautti dokumentin jatkovalmisteluun.
Tässä postauksessa käyn läpi, mikä empatiatauluissa meni pieleen ja miten dokumentti olisi pitänyt rakentaa.
Jos tunnet jonkun Tampereen kaupungilta, lähetä hänelle tämä vinkkilista. Koosteen avulla homma menee paremmin maaliin. Hyvinvointisuunnitelma on tärkeä dokumentti, joka vain oli viestitty päin Peltolammin Herrainsuonkadun mäntyä.
1) ”Positiivista erityiskohtelua” ei ollut määritelty
Dokumentissa oli paha puute: missään ei kerrottu, mitä ”positiivinen erityiskohtelu” tarkalleen on.
Yhdessä kohtaa oli epämääräinen lause ”Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa syrjinnälle erityisen alttiiden ryhmien tarpeiden huomioon ottamista.” Mitään konkretiaa ei kuitenkaan ollut. Mitä tämä tarpeiden huomioon ottaminen tarkoittaa?
Ei mikään ihme, että porukka alkaa keksiä erikoisia lopputulemia. Onko kyseessä maksujen alennus tai jonojen ohi pääseminen? Ketkä sitä saavat? Entä millä kriteereillä nämä erityisryhmät pistetään keskinäiseen järjestykseen?
On vastuutonta laatia viranomaistyötä ohjaava dokumentti, jossa keskeinen käsite on jätetty määrittelemättä ja konkretisoimatta. Tekijätiimi on tehnyt alkeellisen virheen, joten se voi syyttää kohusta vain itseään.
2) Dokumentti ohjasi tunnistamaan yksilöt – vaikka kyse ei ollut yksilöistä
Empatiataulujen yläkulmassa todettiin, että taulu ”auttaa tunnistamaan ihmiset, jotka tarvitsevat positiivista erityiskohtelua”.
Silti kyse ei ollutkaan ilmeisesti yksilöiden tunnistamisesta, vaan pikemminkin eri ihmisryhmien huomioimisesta. Eli kun kunta suunnittelee palveluita, sen on hyvä miettiä, toimiiko sama palvelu pyörätuoliasiakkaalle, eläkeläiselle, maahanmuuttajalle tai sukupuolivähemmistölle. Tämä kuulostaa fiksulta ja selkeältä.
Jokainen tietää, että on täysin eri asia ”tunnistaa ihmiset” kuin ottaa huomioon vähemmistöt. Empatiataulun typerä sanamuoto ohjaa tulkitsemaan asiaa juuri niin kuin persut tulkitsivat (ja minä myös): osalle ihmisistä annetaan yksilöinä muka parempaa kohtelua kuin muille.
Jos oikein käsitin, dokumentin tavoitteena ei onneksi ollut ”tunnistaa ihmisiä”. Sen sijaan tavoitteena oli tunnistaa kaksi muuta asiaa:
- Tunnistaa ne palvelut, jotka eivät välttämättä sellaisenaan ole kaikkien saavutettavissa.
- Tunnistaa ne keinot, joilla palveluista luodaan saavutettavia.
Mitään ihmisiä ei koskaan pitänyt tunnistaa. Kohu on täysin itse aiheutettu, kun kerran koko asia on viestitty väärin.
3) Kyse ei ole ”kohtelusta” vaan palvelumuotoilusta
Dokumentissa sanaa ”erityiskohtelu” oli käytetty ilman kunnollisia esimerkkejä, joten lukija joutuu arvailemaan sen merkitystä. Ei siis mikään ihme, jos lukija alkaa tulkita sanan merkitystä sen osien perusteella: saavatko jotkut erityistä kohtelua, ilmeisesti siis parempaa palvelua?
Terminä ”kohtelu” ohjaa helposti tulkitsemaan tilanteen yksilöiden välisenä kohtaamisena eli asiakaspalvelutilanteena. Suomen kielessähän eloton objekti ei oikein voi kohdella ketään, eli esimerkiksi opasteet tai pyörätuoliluiskat eivät ”kohtele” asukkaita.
Kuitenkin uutisissa ja somessa dokumentin puolustajat antavat esimerkkejä muustakin kuin konkreettisesta kohtelusta. Esimerkkeinä ovat olleet muun muassa pukukopit, invapaikat ja esteettömyys.
Jos siis halutaan välttää väärinkäsitykset, termin voisi vaihtaa vaikkapa huomioivaksi suunnitteluksi tai paremmaksi saavutettavuudeksi. ”Kohtelu” on liian epätarkka tällaiseen dokumenttiin, vaikka se selitettäisiin auki.
4) Osa kriteereistä oli turhia
Yksi erikoisimmista kriteereistä oli ihmisen poliittinen kanta. Janalla luki päädyissä ”ei voi tai halua äänestää tai kannattaa järjestäytymätöntä puoluetta” sekä ”äänestää tai kannattaa eduskuntapuoluetta”.
En ole kerta kaikkiaan keksinyt, miten tämä tieto vaikuttaisi yhtään mihinkään kunnalliseen palveluun. Vaalimainonta on täysin samaa kaikille: muista äänestää. Sitä olisi mahdoton kohdistaa jotenkin vaikkapa nimenomaan sinimustien äänestäjille.
Olisiko kyse siitä, että äänestyspaikat tuotaisiin lähemmäs niitä ryhmiä, jotka usein jättävät äänestämättä? Mutta silloin kriteerinä pitäisi olla kaupunginosien äänestysaktiivisuus, ei se puolue jota porukka äänestää.
Empatiataulun jokainen kriteeri pitää käydä tällä tavoin läpi. Jos mukana on turha tai omituinen jana, se täytyy poistaa.
5) Osa kriteereistä oli epäselviä
Kriteereissä perhesuhteet oli hahmotettu niin, että vastakkaisissa päissä olivat perheetön ja perheellinen. Tämä on kyllä melkoista virheajattelua, jos kuvitellaan että perheetön tarvitsee positiivista erityiskohtelua mutta perheellinen ei.
Entä yksinhuoltajat? Entä suurperheet? On hurjaa ohittamista, jos perheellisyys olisi noin yksisuuntainen erityiskohtelun kriteeri.
Tällaiset tekijät kannattaa poistaa, koska ne eivät ole yksiselitteisiä. Ääripäämääritelmien sisään mahtuu liikaa erilaisia perhetyyppejä, joten kriteeri on käytössä täysin hyödytön.
6) Miksi lueteltiin myös ne ryhmät, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua?
Jos empatiataulun tehtävänä on löytää tukea tarvitsevat erityisryhmät, miksi siinä näytetään myös ne, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua? Se on kuin tahallista sormella osoittamista ja selän kääntämistä – ja hankaluuksien hakemista.
Nykyisellään dokumentti ohjaa tulkitsemaan materiaalin niin, että esimerkiksi perheelliset korkeakoulutetut voisi jotenkin sivuuttaa. Huomio kääntyy pois erityisryhmistä niihin, joita ei tarvitse huomioida.
Materiaalista täytyy siis poistaa ne oikean reunan ryhmät, jotka eivät ole erityisiä profiililtaan. Voinemme odottaa, että kaupunki huomioi heidät jo nyt tarpeellisella tavalla.
7) Irtojanojen tilalle asukasprofiilit
Empatiataulussa oli esitetty kriteerit irrallisina janoina. Silloin automaattisesti päädytään vertailemaan janoja ja niiden päätyjä.
Jos kysymys on palvelumuotoilusta, fiksumpaa olisi luoda asukasprofiilit, joilla voi testata palveluiden toimivuutta. Tampereella voisi olla esimerkiksi viisi profiilia:
- 17-vuotias opiskelija, jolla on ADHD ja mielenterveysongelmia. Rahahuolia, asuu vuokralla. Kasvanut tiukassa uskonnollisessa yhteisössä. Välit poikki vanhempiin seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.
- Yksinhuoltajan suurperhe, jossa toinen vanhemmista juuri kuollut. Vanhin lapsi käyttää huumeita ja keskimmäinen on pyörätuolissa.
- Maahanmuuttajapariskunta, joista toinen opiskelija ja toinen työtön. Ei suomen kielen taitoa. Toisella diabetes. Oleskeluluvat, ei kansalaisuutta.
- Eläkeläinen, jolla heikko lihaskunto. Tarvitsee kotiapua. Yksinäinen ja syrjäytynyt. Ystävät ja puoliso kuolleet ympäriltä. Lapset asuvat ulkomailla.
- Konkurssin tehnyt yrittäjä. Jättivelat. Hankala saada työpaikkaa. Masennusta ja alkoholismia. Eronnut, lukivaikeuksia, vuoroviikkovanhempi.
Näitä profiileja voi toki keksiä lisää. Kun kaupunki siirtyy käyttämään asukasprofiileja, niiden avulla on helppo testata palveluita ja toimintamalleja. Samalla ehkäistään kaikki ne väärinkäsitykset, joita syntyy irrallisten kriteerijanojen takia.
Lisäksi profiilit ovat halvatun paljon helpompia käyttää kuin kimppu irtojanoja.
***
Ei kestä kiittää. Odotan innoissani seuraavaa versiota hyvinvointisuunnitelmasta.
Olin enemmän kuin hämmästytynyt luettuani, miten alkeellisen huonon empatiataulun aikuiset ihmiset olivat saaneet aikaan. Pisti miettimään, miten taitamatonta porukkaa on kaupunkimme asioita hoitamassa.
Sikäli hyvä, että tuotos tuli julkisuuteen, ehkä aukeavat silmät siellä sun täällä.
Mäkin toivon että empatiataulu vaihdetaan asukasprofiileihin. Lisäksi positiivinen erityiskohtelu täytyy määritellä tarkasti yksiköittäin, sillä muuten olemme melkoisessa suossa.
Eikö työntekijöiden pitäisi osata tunnistaa nuo asiat ilman ”helmitaulua”. Onhan heillä koulutus siihen, kun ovat saaneet työpaikan.
Yksi kategoria unohtui:
”mahdollisesti tarvitsee positiivista erityiskohtelua”:
Suunnittelee Tampereen kaupungille empatiatauluja
Kiitos ja anteeksi.
😅😅🙈🙈
Pidän kovasti tästä analyyttisesti laaditusta arvioinnista! Tällainen ymmärryksen taso pitäisi olla niillä kunnallisilla toimijoilla jotka lähtevät tuollaisia ”empatiataulukoita” laatimaan. Kiitos kirjoituksesta Katleena Kortesuo!
Jee, kiitokset kivasta palautteesta!
Niiden kunnallisten toimijoiden kannattaisi pyytää asiantuntevaa apua , vaikkapa ostaa Katleenalta sitä.
On myös syytä huomata, että niin sanotut ”etuoikeutetut” ryhmätkään eivät ole yksiselitteisiä. Vaikka ihminen täyttäisi monia valtavirtakriteerejä, hän voi silti kuulua useisiin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. Nämä asiat voivat olla totta yhtä aikaa, eikä ryhmään kuuluminen tarkoita, että hyödyt jakautuisivat tasaisesti sen sisällä.
Juuri näin. Kukaan meistä ei ole sataprosenttisesti oikeassa laidassa, joten empatia ja positiivinen erityiskohtelu kuuluvat kaikille.
Ja nyt tullaankin siihen, että vain osa vasemman laidan kriteereistä näkyy ulospäin, mutta suurin osa ei. Miten kohtelemme masentunutta, joka ei paljasta kärsivänsä masennuksesta? Tai alkoholistia, joka peittää päihderiippuvuutensa? Tai yksinäistä kiusattua, joka kätkee ahdistuksensa?
Jokainen meistä sijoittuu jossain asiassa vasempaan laitaan.
Julkishallinnon viestinnässä näkyy hyvin jäsenkirjapätevän ja oikean viestinnän ammattilaisen välinen ero. Vaikka viestinnästä on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjallisuutta, ja maassa on Katleenan kaltaisia ammattilaisia, niin jälki on valitettavan usein tällä tasolla.
Tulee niin elävästi mieleen Jyrki Kataisen pääministerinä tilaaman unelmahöttöpaperin tai entisen kotikaupunkini (Hml) silloisen matkailujohtajan kehitysvisio, jonka ääneen lukeminen on vuosikausia ollut valtakunnallisten matkailumarkkinoijien pikkujoulujen hauskin ohjelmanumero.
Idea profiileista on hyvä, ja niitä voi muodostaa ajan myötä lisää mikäli tarvetta ilmenee. Ongelmaksi saattaa muodostua omien kokemusteni perusteella (aivan muulta kuin julkisten palvelujen tuottamisen alalta) roolipohjaisten profiilien lukumäärän räjähtäminen sfääreihin, koska eri attribuuttien kombinaatioiden määrä kasvaa hallitsemattomasti niitä lisättäessä. Eli, kurinalaisuutta niiden laatimiseen todellakin vaadittaisiin, ja attribuutit/roolit joista profiili muodostetaan, on syytä valita ainoastaan oleellisimpien asioiden joukosta. Ja kuten mainitsitkin, mikäli käytetään ”empatiataulun” mukaisia poissulkevia attribuutteja, kärjistettynä esimerkkinä, saattaa esim. hoitokelpoinen kuolemansairas menehtyä, jos ei osu käytettävissä olevaan profiiliin, ja näin ollen ei mahdollisesti saa tarvitsemaansa positiivista erityiskohtelua.
Minusta olennaisinta on, että jos ”empatiataulu” perustuu johonkin lakiin, niin kuin ilmeisesti perustuu, niin kyseisen lain olennaisiin pykäliin viitattaisiin avoimesti. Tällöin taulu saattaisi tarjota jonkinlaista selkänojaa myös sille poloiselle viranhaltijalle, joka taulun ohjeita joutuu noudattamaan.
Kiitän, kun olit avannut niin selkeästi empatiataulun ongelmat!
Ilo olla avuksi! ❤️
Voi kun sinut saataisiin päätöksen tekijäksi. Taidat kuitenkin olla liian älykäs ja taitava kestääksesi politiikan suhmurointia.
Hyvä analyysi josta huokui ammatti tiedottajan osaaminen. Ja vielä kiitos kirjastasi Journalismin (oliko tuho vai katstrofi).
Kiitos kehuista – ja tervetuloa EOT-blogiin!
Voisin lähteä politiikkaan ehkä sitten joskus eläkepäivien ratoksi. Toistaiseksi itsesuojeluvaistoni on kuitenkin hieman liian vahva.
PS. Kirjan nimi oli Journalismin kuolema, mutta antamasi positiivinen palaute oli paljon tärkeämpää kuin kirjan nimi.
Ihan hyvä teksti, mutta tässä pari pointtia:
”3) Kyse ei ole ”kohtelusta” vaan palvelumuotoilusta”
Tämä – ja muutama aiempikin kysymys keskittyy vain ja ainoastaan siihen, että me emme näemmä Suomessa ymmärrä, mitä positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa. Sikäli se on dokumentin ongelma, mutta virhe taitaa silloin olla lähinnä kansalaisten yliarviointi, kun terminologia ei pure ja tahallinen väärinymmärtäminen saa jalansijan.
Huomionarvoista on, että yhdenvertaisuuslakiin on kirjattu:
”9 § Positiivinen erityiskohtelu
Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.”
”4) Osa kriteereistä oli turhia
Yksi erikoisimmista kriteereistä oli ihmisen poliittinen kanta.”
Kun et tästä esimerkkiä keksinyt, tässä yksi: kaupungit järjestävät tai mahdollistavat erilaisia tilaisuuksia, tapahtumia ja tiloja poliittiselle keskustelulle, verkostoitumiselle ja tapaamiselle – näissä pienpuolueiden paikat ovat aliedustettuja, ja heidän äänestäjänsä eri asemassa valtapuolueisiin nähden.
”6) Miksi lueteltiin myös ne ryhmät, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua?”
Näinhän taulussa ei missään kohtaa sanota. Tätä virhettä toistetaan tekstissäsi useammassa kohtaa, ja se jatkaa tätä väärinymmärrykselle perustuvaa kohinaa. Nimenomaan luetellaan ryhmiä, jotka eivät _todennäköisesti_ tarvitse positiivista erityiskohtelua, eli tunnistetaan sekin, että myös vaikkapa hetero voi sitä tarvita.
Voi vitsi, miten iloinen olen, että löysin lukemaan analyysisi asiasta. Somessa joku ystävällinen ihminen vinkkasi tästä.
Voisikohan ”joku kuiskaaja” kertoa Tampereen virkamiehille tai päättäjille, että siitä viime vuoden neljästä konsultointiin käytetystä miljoonasta olisi osan voinut käyttää viisaamminkin? Olisivat saaneet rahoilleen ymmärrettävää vastinetta typerän empatiataulukon sijaan.
Pahoin pelkään, että Ilmari Nurmisen kokouksen alussa poistamat liitteet löytävät tiensä takaisin, kunhan pöly laskeutuu.
Mahtavaa että tykkäsit – ja tervetuloa EOT-blogiin!
Mäkin odotan innokkaasti, onko seuraavassa versiossa samat ongelmat tallella.
Kyllä ne tallessa ovat. Eri tavalla sanottuna, mutta yhtä kaikki siellä. Johan sitä entisaikaan sanottiin, että ei koira karvoistaan pääse:))
Mielestäni tällä empatiataulukolla on nimenomaan pyritty valikoimaan ihmisiä tietyistä erityisryhmistä. Tarkoitusta on yritetty häivyttää siihen suuntaan, jota Katleena tarkoittaa, mutta siinä ei ole onnistuttu. Nyt kun taulukko on herättänyt kohua, on väitetty, että sitä on tulkittu väärin.
Asian esiin nostaneet ovat kuitenkin tehneet täysin oikean tulkinnan, sillä osa kysymyksistä on selvästi muotoiltu siten, että ne ohjaavat suosimaan ”samaa mieltä” olevia ”eri mieltä” olevien sijaan. Muutoin väittämien olemassa oloa ei pysty millään selittämään
Tuo sun lukema tulkinta on täysin mahdollinen, jos lukee empatiataulun sanatarkasti. Siinähän nimenomaan ohjattiin ”tunnistamaan ihmisiä”, jotka ”ansaitsevat positiivista erityiskohtelua”.
Kuitenkin julkisessa viestinnässä Tampere kertoi, että siitä ei suinkaan ollut kyse. Niinpä mä kerroin, miten teksti saadaan vastaamaan tavoitettaan.
Ja nyt Tampereen kaupungilla on näytön paikka. Heillä on kaksi vaihtoehtoa:
a) Teksti korjataan puheita vastaavaksi, jolloin syrjintä poistuu.
b) Tekstin ongelmat jätetään ennalleen, mikä osoittaa että syrjintä oli tarkoituksellista.
Pian näemme, pukeeko keisari vaatteet ylleen vai jatkaako kulkuaan alastomana.
PS. On selvää, että viranomaistekstin ei kuulu olla tulkinnanvarainen, vaan sitä on lupa tulkita sanatarkasti. Ei mikään ihme, että asiasta nousi kohu.
Taulukossa on monta kohtaa kehnosti aseteltu, mutta mikään niistä kehnoista sanavalinnoista ei ole oikeasti se syy miksi persut ja kämysomeen aivonsa sulattaneet ovat siitä pillastuneet. Ihan sama kalina nousee vaikka muotoilee tuon saman perinteisen etuoikeuskehän miten hyvänsä. Kansallismielinen reaktionäärioikeisto on hyvin pitkään vastustaneet koko intersektionaalisuuden käsitettä ja niitä periaatteita jotka kuvion taustalla löytyy on ja on se pohjimmainen syy miksi tästä jälleen revitään pikkareita.
Jos persuilun pitkän linjan sivuuttaa, se saa kaiken ”huonosti muotoiltu” selittelyn näyttämään epäuskottavalle post-hoc sanesplainailulle. On lukijoille että yhteiskunnalle karhunpalvelus sivuuttaa tämä ja typistää kuvion saama kritiikki pelkästään viestinnällisiin epäkohtiin.
Eeko, mulla on sulle kolme kysymystä:
1) Jos sä haluat välttämättä tehdä kaikesta kritiikistä ”persuilua” tai ”kämysomeen aivonsa sulattamista”, niin kumpaan kategoriaan sijoitat mut?
2) Vai olisiko kuitenkin niin, että mä kokeneena viestinnän kouluttajana löysin dokumentista ihan aitoja ja perusteltuja viestintävirheitä?
3) Ja jos mun löytämäni virheet olivat todellisia, miksi sitten ne muut kritisoijat ovat ”persuilijoita” tai ”kämysomeen aivonsa sulattaneita”?
Näihin olisi kiva kuulla vastaus. Mä veikkaan, että sä päädyt vastauksissasi väistämättä joko kehäpäätelmiin, argumenttivirheisiin tai mun solvaamiseen, mutta annan sun vielä yrittää.
> 1) Jos sä haluat välttämättä tehdä kaikesta kritiikistä ”persuilua” tai ”kämysomeen aivonsa sulattamista”, niin kumpaan kategoriaan sijoitat mut?
Minä en sinua tunne enkä ole koskaan tavannut, joten en varmaksi tiedä. Mutta kirjoituksesi tuli vastaan aivosulaneen kämysomen kautta – joten sen nojalla veikkaan jälkimmäistä. Usein näitä kahta on toki vaikea erottaa.
> 2) Vai olisiko kuitenkin niin, että mä kokeneena viestinnän kouluttajana löysin dokumentista ihan aitoja ja perusteltuja viestintävirheitä?
Minusta sen nojalla on erityisen kummallista jos viestin ja sen saaman kritiikin ilmeisen poliittisen kontekstin sivuuttaa. En usko ettet olisi perillä kämyjen pitkästä kaunasta intersektionaalisuusteoriaa vastaan ja että kohun elinvoima on liki yksinomaan poliittisesti motivoitunutta. Kun viestin kuulija on motivoitunut väärinymmärtämään sanoman oli se missä muodossa tahansa, en usko että viestintäasiantuntijakaan uskoo että sanamuotoja viilailemalla kohu olisi vältettävissä.
> 3) Ja jos mun löytämäni virheet olivat todellisia, miksi sitten ne muut kritisoijat ovat ”persuilijoita” tai ”kämysomeen aivonsa sulattaneita”?
Koska tätä keskustelua käydään vuosikymmeniä kestänessä itseään luuppaavassa kontekstissa missä nämä intersektionaalisuusteorian ja etuoikeuskehän ”kritiikit” käydään jo noin sadatta kertaa. Tätäkin kirjoitusta jaettiin minulle kirjaimellisesti jo kaksikymmentä vuotta aktiivisena käyneessä foorumilangassa, missä ihan samat lätinät ”positiivisesta erityiskohtelusta” on keskusteltu halki useaan otteeseen.
Pidän ”kriitikkoja” persuilijoina ja kämysomeen sulanena ihan vain kokemuksesta. Kun näitä sisällöiltään liki identtisiä lankoja on nyt vuosikymmeniä päivystänyt – koen että pikkuhiljaa minulla ja muilla on jo oikeus vetää omia johtopäätöksiämme käydyistä keskusteluista.
> Näihin olisi kiva kuulla vastaus. Mä veikkaan, että sä päädyt vastauksissasi väistämättä joko kehäpäätelmiin, argumenttivirheisiin tai mun solvaamiseen, mutta annan sun vielä yrittää.
En usko että viestinnän asiantuntijana et olisi kohdannut tätä intersektionaalisuuskehää tai sen herättämää tuohtumusta täkäläisessä ja ulkomaisessa nettikeskustelussa useaan otteeseen ja ettet tietäisi että tähän viestiin tarttuu poikkeuksellisen vihamielinen yleisö joka näkee erityisvaivaa ymmärtääkseen sen mahdollisimman pahantahtoisesti. Koska kohun juurisyynä on tosiasiassa viestille ja viestijälle vihamielinen yleisö, en usko että antamasi neuvot auttavat tosiasiassa yhtään kohun estämisessä. Enkä usko että sinäkään oikeasti uskot että näitä neuvojasi noudattamalla oltaisiin yhtään rakentavammassa pisteessä. Ne auttavat vain ”kriitikoita” tarjoamaan parempia tekosyitä selkäydinrefleksiensä perusteeksi.
Koska en usko ettet olisi täysin tietoinen viestin saaman ”kritiikin” voimakkaasta poliittisesta motivoituneisuudesta, sivuutat tämän täysin keskeisen tekijän kirjoituksessasi ja olet kumminkin viestinnän asiantuntija – pidän kirjoituksesi motivaatioita epärehellisinä.
Eli päädyit siis pitkän mutkan kautta ad hominemiin, bifurkaatioon ja omien ennakko-oletustesi vahvistamiseen.
1) Ad hominem on klassinen päättelyvirhe, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin. Sä arvailet mun motiiveja (tietenkin veikkasit väärin) ja kehystät mut ”kämysomeen aivonsa sulattaneisiin”. Tämä argumentti meni pieleen, koska se ohittaa faktat ja kohdistuu keskustelukumppaniin.
2) Bifurkaatio on mustavalkoinen joko–tai-ajattelu, jossa ihminen on joko X tai Y. Sun mielestäsi empatiataulun kriitikko on joko persu tai kämysomen edustaja. Tämä on melkoinen päättelyvirhe, koska esimerkiksi itse en ole kumpaakaan.
3) Lisäksi vahvistat omia ennakko-oletuksiasi sillä, että päättelet joidenkin ihmisryhmien olevan aina pahantahtoisia ilman ainuttakaan hyvää motiivia. Tämä on klassinen kognitiivinen vinouma, jossa omat ennakkoasenteet ohjaavat tulkintaa. Tosiasiassa kuitenkin moni kriitikko on hyvällä asialla ja vilpittömin mielin. Itse kuulun tähän ryhmään, kuten tekstistäni huomaat: en ole hylkäämässä tarpeellista dokumenttia, mutta vaadin vain parempaa viestintää.
Jos jatkat argumenttivirheitä, et saa enää kommentteja läpi tässä blogissa.
Olen sen suhteen hieman vanhanaikainen, että en tykkää tuntemattomista ihmisistä, jotka solvaavat minua ja epäilevät motiivejani täysin perusteetta.
Siinähän se tuli korjattua, vieläpä kaikille nähtäville ja opiksi, jospa tekijät näkisivät palautteesi. Taulu vaikutti joltain ”koordinoidun projektin” PowerPoint-idealta, jonka graafinen ilme toi raikkaan tuulahduksen 90-luvulta. Kalliin saa näyttämään halvalta, kun tunkee markkaa 20 pennin automaattiin. Toivottavasti myös ulkoasuun puuttuu joku kaltaisesi alansa ammattilainen ennen julkaisua.
Toivottavasti Tampereen kaupunki tosiaan korjaa dokumentin virheet.
Myös dokumentin ulkoasu oli kyllä hirvittävä, mutta siihen mä en edes jaksanut ottaa kantaa 😀
Onhan tämä varsinkin julkisen puolen seuraama ”DEI-politiikka” aika hirtehishuumorista välillä. Jatkuvasti näkee esim. työpaikkailmoituksia, joihin on liitetty korulauseita monimuotoisista ja syrjimättömistä työyhteisöistä ja samaan perään on todettu, että ehdottomina pätevyysvaatimuksina ovat mm. suomen kielen ja/tai ruotsin kielen osaaminen, suomen kansalaisuus jne.
Tervetuloa seikkailijat ja kunnon ihmiset sekä ketterästi kompastelua harjoittavat elämänsuoralle erikoiskohtelun piiriin näkemysten harjoittamiseksi monipuoliseen suuntaan. Saan sitä melkein päivittäin kehollisen vanhentuneisuuteni vuoksi, mieli kyllä vielä leikkii mukavasti ja nuoren innolla, muistikin pelaa kohtuullisesti, sitä eivät vaan nuoremmat aina huomaa, kun eivät ole kokeneet. Tänä aamuna purskahdin nauruun holtittomasti, kun sain kassin kahvojen käytöstä opastuksen, oli pakko ostaa kestomuovikassi, kun ei sopinut ostos reppuun.
Joo, ihan hyviä havaintoja kirjoittajalta. Mutta kun niin kovasti täydellisenä kommunikoijana itseään pitää, niin ihmettelen valitsemaansa tyylilajia: Ylimielinen, aliarvostava, tympeä, ilkeä, kettuileva. Kun olisi ollut valittavissa myös asiallisen neutraalikin tyylilaji. Kummallakohan tavalla vinkeistä olisi paremmin otettu vaari siellä Tampereen kaupungissa, nyt pataluhaksi haukuttujen oman alansa ammattilaisten taholta?
Hyvä ”Tavallienn kansalainen”, kyse on tekstilajista. Blogipostaus on kuin kolumni: se saa olla tiukka ja kärkevä.
En kuitenkaan ollut ilkeä enkä mennyt henkilökohtaisuuksiin. Dokumenttihan on ryhmätyönä tehty, joten kritiikki ei kohdistu yhteenkään henkilöön. En myöskään ole ”haukkunut pataluhaksi” yhtään ketään. Tekstissäni ei ole kirosanoja, ei solvauksia eikä henkilöönmenemistä.
Totean silti faktat ääneen: viestintä meni totaalisen pieleen ja kohu oli itse aiheutettua. Tampereen kokoiselta kaupungilta voi odottaa parempaa, ja sen saan kansalaisena todeta julkisesti.
Ohessa ovat kaikki käyttämäni kriittiset ilmaisut koottuna yhteen. Voin luvata, että tämä on varsin maltillista:
* taulut saivat kritiikkiä
* mikä meni pieleen
* meni päin mäntyä
* epämääräinen lause
* konkretiaa ei ollut
* on vastuutonta laatia
* alkeellinen virhe
* asia on viestitty väärin
* ilman kunnollisia esimerkkejä
* liian epätarkka
* yksi erikoisimmista kriteereistä
* miten tämä tieto vaikuttaisi
* turha tai omituinen jana
* melkoista virheajattelua
* hurjaa ohittamista
* kriteeri on käytössä hyödytön
* kuin tahallista sormella osoittamista, selän kääntämistä ja hankaluuksien hakemista
* fiksumpaa olisi luoda
Tuossa oli jokainen käyttämäni kriittinen ilmaisu. Niinpä kuka tahansa neutraali tarkastelija huomaa, että tuo lista ei ole ”ilkeää”, ”aliarvostamista”, ”kettuilevaa” eikä ”pataluhaksi haukkumista”.
Oletkohan itse ollut tekemässä dokumenttia, koska kritiikkini meni ihon alle? Vai onko läheisesi ollut tekemässä sitä? Silloin normaalikin kritiikki voi tuntua pahalta, vaikkei se sellaista olisikaan.
PS. Kiinnostava ilmiö on sekin, että sä itse syyllistyt ivallisuuteen, kun väität mun pitävän itseäni ”täydellisenä kirjoittajana”. En toki tällaista ajattele. Sen sijaan sinä taisit projisoida oman ilkeytesi minuun. Tämähän on yleinen psykolpginen ilmiö: ihmimen syyttää muita siitä mitä itse tekee.
Käytin vain ikävää tyylilajia kuten tämä huippuammattilaisena itseään pitävän asiantuntijan tekstikin oli. Sellainenhan se oli, jäksiselityksistä huolimatta.
Olkoon kuinka ”kolumni” hyvänsä ja sallittakoon siinä mikä tyylilaji tahansa, niin ihan mahdollistahan olisi ollut valita neutraali tai jopa ystävällinen tyylilaji. Tiedä sitten, kuuluuko se ylempää puhuvan asiantuntijan palettiin lainkaan.
Ja lopuksi selvyyden vuoksi: En ole itse ollut laatimassa arvioitavaa työkalua. Enkä tiedä tuntevani ketään heistä. Enkä edes ole tamperelainen. Minua vaan harmitti tuo ikävä tyylilaji ja ylhäältä alempiarvoisille puhuminen.
Kiitos ajatuksistasi. Jokainen voi tahollaan arvioida, toimitko arvojesi mukaisesti vai niiden vastaisesti.
Minulle ei vielä aukea tuo ”asukasprofiilienkaan” hyödyllisyys, koska lista on loputon. Pääasialliset tukea tarvitsevat ryhmät ovat jo pitkään ollee tiedossa, mutta on paljon ihmisiä, jotka jäävät väliinputoajiksi. Mitään kattavaa listaa profiileista ei varmaankaan ole mahdollista tehdä. Onko parempi ajatella palveluita tarvelähtöisesti eikä käyttäjäprofiilien kautta? Ihannetapauksessa julkisissa palveluissa huomioidaan myös käytännön tilanteissa yksilöllisyys ja joustavuus eikä tarkisteta asioita vain velvoitelistoista.
Tämä on perustavanlaatuinen kysymys, miten kattavaa on ammattiosaaminen. Jokseenkin tuntuu siltä, että ajaudutaan herkästi mutu tietoon, eikä se ammatillisuus aina ole huippuluokkaa. Näyttää siltä, että osaamista on lisättävä erityisosaamiseen, että saamme ihmisyyttä näkyviin oikeutena perustarpeisiin, oppimiseen ja kasvuun ihmisenä.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Haluan kommentoida todellakin turhaa tai jopa lainvastaista ”empatiataulun” kriteeriä ”Poliittiinen toiminta”.
Pidän erittäin kyseenalaisena sitä, että kunnan työntekijät millään tavalla käsittelevät kuntalaisten äänestyskäyttäytymiseen liittyviä tietoja. Jätettäköön asian käsittely kokonaan tutkijoille ja Gallup kyselyiden tekijöille.
Lainaan vaalit.fi sivuston artikkelia ”Vaalien keskeiset periaatteet”:
Vaalit ovat salaiset.
Vaalisalaisuudella tarkoitetaan sitä, etteivät vaaliviranomaiset, muut viranomaiset tai muut kansalaiset saa tietää, kenelle äänestäjä on äänensä antanut tai onko hän jättänyt tyhjän äänestyslipun. Sen sijaan tieto siitä, onko äänioikeutettu käyttänyt äänioikeuttaan eli käynyt äänestämässä, ei kuulu vaalisalaisuuden piiriin.
(Lähde: https://vaalit.fi/vaalien-keskeiset-periaatteet )
Eiköhän asia ole tuossa lainauksessa riittävän selvästi sanottu!
Kiitos Katleena, kun avaat tavan kansalaisille selkeästi mikä tekstissä ja viestissä ovat ne konkreettiset virheet, jotka saavat lukijalle tunteen, että tässä on jotain mätää.
Osa-aikapragmaatikkona jatkan Katleenan laserintarkkoja mutta ystävällisiä havaintoja ruohonjuuritasolle.
Tämä asia on tärkeä, mutta toteutus ”Empatiataulut” on juuri sillä rajalla, että muistetaanko vuosia ja naureskellaan vai onko vain kaikkia osapuolia turruttava ja luottamusta tulevaan nakertava yksi episodi monesta.
Epäloogisuudet ja laittomuudet jättävät asiakasta kohtaavan työntekijän kognitiiviseen dissonanssiin ja aiheelliseen pelkoon omasta oikeusturvastaan päättämään mitä kussakin tilanteessa piti tehdä. Ennenvanhaan tuota pykälä 9:n sisältöä tai mitä siinä yritettiin määrätä, kutsuttiin luottamukseksi koulutetun ja perehdytetyn työntekijän päätöksentekoon.
Katleena kun ammattitaidollaan auttaa jo suossa olevia selviämään, niin minä heittäisin jälkiviisastelijana muka-empatiataulut suoraan nuotioon kalliina ja vaarallisena verovarojen tuhlauksena. Jo nimi viittaa missä fokus oikeasti on, eli ei ainakaan asiakkaan kohtaamisessa. Empatia ja eettisyys eivät yksityisissä yrityksissä eivätkä edes julkisissa palveluissa muodostu säädöksin ja vuosittaisin eettisyyskoulutuksin. Toki tarvitaan kirjatut rajat ja reunaehdot, mutta hakemalla sitten profiileja tai skenaarioita niin maailman loppuun voimme käyttää ajan ja rahavarat eikä silti ole oikeusturvan kannalta aukoton.
Skenaario: Terveysaseman hissi oli rikki ja sairaanhoitaja Pirjo soitti vahtimestari Penan aulasta avustamaan rollaattorin kanssa kulkevaa asiakasta portaissa. Pena sanoi ”hetki pieni, tässä on juuri asiakas luukulla”. Asiakkaan jälkeen Pena tarkasti empatiataulun ohjeistuksen ja yritti sovittaa omaa tulkintaansa profiillille. Jota täytyi fundeerata kahden tupakan verran ulkona. Sairaanhoitaja Pirjo saa pian, eli vartin päästä, vastauksen Penalta: ”Kyseessä näyttäisi olevan yksinasuva (lomakkeissa perheetön) 63-vuotias kantasuomalainen asiakas Rouva Raili, jolla ei mielenterveysongelmia. Jos teet palvelutarpeen arvion, niin katsotaan uudestaan. Näillä tiedoilla ”nou kän duu”. Tulee itselleni ongelmia, sain jo yhden varoituksen siitä, kun poistuin pisteeltä viimeksi kun avustimme liikuntarajoitteisen rouvan nuo ulkoportaat liuskan remontin aikana. T. Pena”