Mikä vikana viestinnässä? (Osa I)

Katleena Kortesuo

Olen tällä viikolla osallistujana Viestintäpäällikön koulutusohjelman toisella jaksolla. Aiheena ovat viestinnän strateginen suunnittelu ja viestinnän mittaaminen.

Jakso kestää kaksi päivää, ja kouluttajina on viisi asiantuntijaa eri organisaatioista.

Olen ollut näinä kahtena päivänä pahuksen skeptinen. Vaikka olen itse viestinnän ammattilainen, päästän nyt ilmoille epäsopivia ajatuksia – yksi per postaus.

1. Viestinnän ammattilaiset ovat liian usein nöyristelijöitä.

Täällä on esitetty sellaisia ajatuksia kuten "Ei saa jättää viestinnän ihmisiä heitteille" – aivan kuin viestinnän ammattilaiset olisivat kissanpentuja, jotka eivät itse osaa ottaa ohjaksia käsiinsä. Samalla säälitellään ja voivotellaan, miksi viestintä ei ole johtoryhmässä edustettuna.

Tästä samasta nöyristelystä kertoo myös se syy, miksi viestinnän tuloksia mitataan. Viestintä haluaa mittaustuloksilla vain perustella olemassaoloaan organisaation johdolle ja muille yksiköille. Onko kukaan koskaan kuullut, että myyntiyksikkö joutuisi perustelemaan olemassaoloaan muille?

Nyt on aika ryhdistäytyä ja lopettaa itsesääli. Viestintä on itsestäänselvyys, jota ilman ei voi johtaa, myydä eikä kehittää yhtään mitään. Tämän pitäisi näkyä viestintäihmisten ryhdissä, esiintymisessä ja puheissa. Tällä hetkellä porukka hohkaa lähinnä arkuutta ja itsesääliä.

15 kommenttia

  1. ..ettei vain olisi osaamisessa (tai omassa luottamuksessa siihen?) vajetta? Sillä kyllä osaajat huomataan. Ja vaikka oma organisaatio jakaisi valtaa vallan toisilla kriteereillä, osaamiselle tulee kysyntää ulkoa 😉

    1. Johanna, osuit tuossa itseluottamuksen puutteessa varmasti aivan oikeaan. Osaaminen voi olla huippua, mutta jos siihen ei itse luota, niin eipä kukaan muukaan. Sitten sitä päätyy varsin epäkiitolliseen tilanteeseen, jossa perustelee sekalaisilla tutkimuksilla muille omaa tarkoitustaan.

  2. Totta. Humanistit kuvataan mediassa nössöinä, kiltteinä ja osaamattomina. Onko meissä syytä vai eivätkö yrityksien johtoryhmät tai rekrytoijat oikeasti tajua, mitä hyötyä meistä on? Meidän työpanostamme ei useimmiten voi suoraan mitata – mutta voiko mainososastonkaan?

  3. Jos haluaa vakuuttaa yritysjohdon, pitää osata puhua heidän kieltään. Humanistiviestijöillä on harvoin vahvaa liiketoimintaosaamista ja -ymmärrystä ainakaan opintojensa kautta. Wordiä kyllä käpistellään, Excel on ihan tuntematon ohjelma (lähinnä vertauskuvallisesti, mutta myös käytännössä). Tämä heikentää uskottavuutta. Liiketoimintaosaaminen pitäisi olla vahvemmin läsnä viestintäopinnoissa – ja tämä taas on kauhistus useimmille viestijöille. Moni viestintäihminen sijoittuu julkiselle sektorille, missä pärjää hyvin sillä perushumanistikoulutuksellakin.

    1. Osaan tehdä liikentoimintasuunnitelman, budjetoida ja vetää projekteja. Excel-käppyröiden luominen onnistuu, käytän Linuxia ja osaan luoda tietokannan. Kirjanpidostakin minulla on jokin haju. Miten olisi pieni luento kansantalouden toiminnasta tai eri yritysmuodoista? Osaan tarvitteassa liikemiesjargonia – puhun osavuosituloksista, tuotosta, katteesta, mainonnan kohdentamisesta. Tiedän, paljonko yrityksen täytyy tienata palkkani maksamiseksi.

      Tiedän osaavani ja olevani hyvä työntekijä. Olen ylpeä humanistisesta ja liiketaloudellisesta osaamisestani. Olen valmis muuttamaan. Kaikesta tästä huolimatta olen työtön.

      1. Sinulla on selvästikin osaset kohdallaan. On silti olemassa paljon sellaisia työttömiä, jotka työllistyisivät paremmin, jos he osaisivat markkinoida itseään ja ymmärtäisivät liiketalouden lainalaisuudet kuten sinä.

        Toivottavasti löydät pian töitä. Ainakin kirjoitustapasi kertoo, että osaat viestiä. Oletko muuten pohtinut yrittäjyyttä?

        1. Niin, on tosiaan olemassa työttömiä, jotka eivät osaa markkinoida itseään. Minäkin mietin koko ajan, että voisinko tehdä jotain paremmin. Minua fiksummat ihmiset ovat tarkastaneet ansioluetteloni ja hakemukseni, jotta mitään ei jää huomaamaatta.

          Kiitos kirjoistustapaani koskevasta kommentistasi. Arvostan ammattilaisen mielipidettä.

          Olen miettinyt yrittäjyyttä. Päässäni suorastaan surisee yritysideoita. Voisin aloittaa yrittämisen hyvin pienellä alkupääomalla, jos tekisin töitä itse ja käyttäisin hyväkseni oppimiani asioita. Minulla on myös ideoita isompaa aloituspääomaa vaativien yritysten perustamiseen. Olen jo miettinyt kannattavuuslaskelmien tekemistä ja sitä, kuinka markkinoisin yritystäni. Monet ensimmäistä yritystään perustavat tekevät sen virheen, että he eivät tee kannattavuuslaskelmia tai ota selvää markkinoista ennen yrityksen perustamista.

          Molemmat vanhempani ovat toimineet yrittäjinä ja vannoin joskus aikaisemmin, että minusta ei varmasti tule yrittäjää.

          1. 😀 Yrittäjäverta suonissa siis!

            Kannatan aina osaamisyrittäjyyttä, koska näissä hommissa ei voi mennä konkurssiin: yleensä ainoita investointeja ovat läppäri, kännykkä sekä kuukausittaiset laskut netistä, puhelimesta ja kirjanpidosta. Jos kukaan ei osta palveluitani tai osaamistani, en jää velkaa kenellekään. Sitten on vain katsottava peiliin ja lopetettava nykyinen toimiala.

            Markkinointiin käytetyn määrän voi sitten pohtia tapauskohtaisesti. Itse en maksa ilmoittelusta euroakaan, mutta blogipohjan toiminnot, ammattimainen ulkoasu ja ylläpito maksavat tietenkin. Lisäksi olen juuri löytänyt upean alihankkija-assistentin, joten nyt pystyn käyttämään aikaani tehokkaammin firman kehittämiseen. Ehkä päädyn jossain vaiheessa Google-mainoksiin – tiedä häntä.

            Toinen yrittämisen vaihtoehto on sitten tuo mainitsemasi ison alkupääoman vaativa yritys. Jos teet kustannuslaskelmat hyvin ja saat niillä vakuutettua rahoittajan, niin ei muuta kuin bisnestä tekemään.

             

          2. Hyvä työtön maisteri,

            Tarkoitan tämän aivan kannustavasti ja ystävällisesti: moni fiksu ja ahkera ihminen miettii liikeideoita aivan liikaa. Jahkailu jatkuu jopa vuodesta toiseen.

            Todellisuudessa etenkin asiantuntijabisnekset tulisi vain aloittaa. Etsi ihminen, joka ei ehdi, viitsi tai osaa tehdä jotain. Tarjoudu hoitamaan homma hänen puolestaan jopa ilmaiseksi. Kerro suoraan, että tarvitset ensimmäiset referenssisi. Tai vaihtoehtoisesti lupaa ostajalle, että kun työ on valmis, hän voi maksaa aivan niin paljon kuin hänestä hyvältä tuntuu.

            Kun ensimmäiset onnistumiset ovat koossa, nosta hintasi heti sellaiselle tasolle, ettet näytä a) tyhmältä, b) reppanalta tai c) halvalta. Liian halpa asiantuntija vaikuttaa väistämättä huonolta asiantuntijalta.

            Kieltäydy alusta alkaen kategorisesti tarjouskilpailuista. Sellaisen voittaa aina se pönttö, joka tekee suurimman hinnoitteluvirheen.

            Alussa voi olla tyhmää pohtia liikaa, millaisista töistä kannattaisi kieltäytyä. Pian hyväksi havaittu toimittaja alkaa kuitenkin saada mitä ihmeellisimpiä työtarjouksia. Siinä vaiheessa on pakko sanoa ei yhä useammin.

            Toisin sanoen ryhdy yrittäjäksi niin, että hyppää ensin rotkon reunan yli. Sitten räpyttele niin perkeleesti. Excelistä et tule löytämään ratkaisevia vastauksia, liiketoimintasuunnitelmista tai muista suunnitelmista puhumattakaan.

          3. Työtön maisteri, Jarin vastaus on parempi kuin omani. Keskity mieluummin hänen neuvoihinsa.

          4. Kiitoksia teille molemmille kommenteistanne!

            Katleena Kortesuo: ajattelinkin aloittaa osaamiseni myymisellä. Periaatteessa siinä menettää vain aikaansa ja sen pari satasta, mitkä menevät firman rekisteröimiseen ja muutamien kapineiden ostoon.

            Jari Parantainen: osuit heikkoon kohtaani. Ajattelen ja pähkäilen liian paljon. Yrittäjän täytyy tehdä, eikä tuloksen tarvitse aina olla priimaa, kunhan se on tarpeeksi hyvää. Pähkäillessäni asiaa joku muu saattaa perustaa samalla idealla toimivan yrityksen. Menetän etuni, jos pähkäilen liian pitkään.

            Tunnen tuon aloita ilmaiseksi -metodin ja ajattelin käyttää sitä hyödykseni. Itse asiassa sain tätä viestiä kirjoittaessani idean siitä, mille taholle tarjoaisin ensimmäistä näyttöäni ilmaiseksi.

            Mitä hinnoitteluun tulee, niin ensin täytyy ajatella, että mitä yritykset maksaisivat palvelustani? Ratkaiseeko palveluni / osaamiseni jotain merkittävää? Jos ratkaisee, niin yritykset ovat valmiita maksamaan siitä paljon jo ennen kuin olen kertonut hintani. Jollei ratkaise, niin yritykset maksavat siitä kuitenkin ihan kohtuullisesti, jos hinnoittelen asian niin.

            Käytännössä ensimmäisten varsinaisten toimeksiantojen myynnin jälkeen nähdään aina alimmainen hintataso, jolla osaamista voidaan myydä. Ensimmäisten keikkojen jälkeen osaamistaan voi myydä kovemmalla hinnalla uusille asiakkaille.

          5. Nyt sitten vain toteuttamaan suunnitelmia! Raportoithan aina välillä, kuinka menee?

          6. Raportoin tietysti asiasta ja häiriköin muutenkin.

            Eräistä syistä johtuen en pääse toteuttamaan yritysideaani heti, vaan joutunen odottamaan noin vuoden verran. Lisäksi haluan ensin nähdä, saanko töitä.

  4. Katleena, osuit jälleen naulan kantaan!

    Mieleen tulee monta vastaavaa kitisijäporukkaa. Valitus on aina sama: muut eivät meitä arvosta, vaikka pitäisi.

    Mainostoimistojen väki itkee vuodesta toiseen, ettei kulmahuoneen kingi arvosta markkinointia. HR-väki purnaa, ettei henkilöstöpomoa huolita johtoryhmään. Näitä riittää.

    Voin paljastaa, mikä johtajaa kiinnostaa. Se on raha.

    Johtajan pomoa kiinnostaa vain raha. Hallitusta kiinnostaa vain raha. Viime kädessä yrityksen omistaja haluaa korkoa sijoitukselleen. Jos tuottoa ei irtoa, kaikki muut horinat yhteiskuntavastuista, kestävistä kehityksistä sun muista kuulostavat silkalta selittelyltä.

    Jos et osaa vääntää työsi tuloksia rahaksi, tilanne ei muutu koskaan. Aivan sama, miten osaava, mukava, tomera tai älykäs olet.

  5. Kiitos kommenteista!

    Tuntuu siltä, että kaikkien alojen opintoihin kaivattaisiin lisää yrittäjyys- ja bisnesnäkökulmaa. Meillä olisi paljon enemmän väkeä työelämässä, jos ihmiset osaisivat myydä itsensä työnantajille tai perustaa yrityksen. Liian usein tyydytään harmittelemaan sitä, että "kukaan ei tajuu mun arvoo".

    Kukas kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?
     

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.