Jokaiselle meistä on tärkeää löytää oma viiteryhmänsä. Siis porukka, jossa voi kokea olevansa insider, sisäpiiriläinen.
Haluamme kokea linkittymisen tunteen. Tämän tunteen kannalta ei ole mitään väliä, perustuuko oma viiteryhmä poliittiselle näkemykselle, harrastukselle, musiikkigenrelle, etniselle ryhmälle, uskonnolle tai vaikka sukupuolelle.
Omat viiteryhmäni löytyvät viestintäalan ihmisistä, partiolaisista, kasvuyrittäjistä, keskiaikaharrastajista, viikinkimiekkailijoista, taikureista, kouluttajista, tietokirjailijoista, Twitter-väestä ja bisnesbloggaajista.
Sen sijaan minulla ei ole aavistustakaan, miksi en löydä viiteryhmiäni muista kiinnostusteni kohteista. En koe minkäänlaista yhteyttä muihin saunojiin, koiranomistajiin, omakotiasujiin, veronmaksajiin, naisyrittäjiin, perheenäiteihin, rastapäihin, hämeenlinnalaisiin tai Apple-laitteen omistajiin.
Jotta voi tuntea olevansa jossain insider, täytyy olla jostain myös outsider. Ihmisen identiteetti muodostuu yhtä paljon siitä, mitä hän on, kuin siitä, mitä hän ei tahdo olla. Hipsteri ei halua olla liituraitapukuinen. Hevari ei halua olla iskelmäfani. Harrikkakuski ei halua olla pikkuauton omistaja.
Keväällä julistin Twitterissä, etten ymmärrä niitä, jotka käyttävät vappuna ylioppilaslakkia. Rajasin itseni tietoisesti pois valkolakin käyttäjistä.
Tämä outsideriksi jättäytyminen sulkee aivan varmasti meiltä jotain pois.
Kysymys onkin siitä, miksi silti teemme niin. Onko aivomme rakennettu niin, että emme voi kokea yhteyttä kaikkien kanssa, sillä pystymme hallitsemaan vain tietyn määrän viiteryhmiä?
Nautin saunomisesta. Miksi en halua olla saunaseuran jäsen?
Kyllä se niin on, meihin on sisäänrakennettu vahvasti laumautuminen ”me” ja ”nuo muut”… kaipa sillä on muinoin ihmislajin selviytyminen turvattu. Mutta miten lauma muodostuu? Ainakin yhteiset tavoitteet ja yhteiset viholliset auttavat siinä.
Ei kaikkiin ryhmiin tarvitse kuulua, vaikka edellytyksiä olisikin. Minäkään, intohimoinen teenjuoja, en halua liittyä mihinkään teen ystävien yhdistykseen, vaan juoda omalla tavallani. Saunaseura taas… no, vaikuttaa yrmeiden snobien porukalta, (kahden jäsenen suositukset? ei saunasiideriä?). Ihan sama, jos sitten jostain jää paitsi, kun on muitakin tapoja olla, kuin vain se järjestäytynyt.
Niin, identiteetti on ihmeellinen asia, samoin sen rakennuspalikat. Vaikka kuuluu johonkin ryhmään noin tilastollisesti, ei välttämättä halua samastua siihen. Olen pyörinyt esim. sinkkuporukoissa, mutta en suurin surminkaan halua samastua heihin. Sinkkuus ei siis ole identiteettini rakennuspalikoita, kun taas esimerkiksi kielinillittäjyys on.
Olen muuten ihmetellyt, miksi kukaan haluaa Mensan jäseneksi. Miksi joku, jonka ÄO on 180, haluaa tutustua ihmisiin vain sillä perusteella, että näillä on samansuuntainen ÄO. Luulisi että arvot tai harrastukset olisivat tärkeämpi yhdistävä tekijä.
Mielenkiintoista!
Löysitkö, Katleena, mitään yhdistäviä tekijöitä noista kahdesta ryhmästä (kehen koet yhteyttä ja kehen et)?
En ainakaan äkki-istumalta. Ensin ajattelin, että jako on ”erikoiset heimot” vs. ”yleiset heimot”, mutta silloin rastatukkaisuus ja kouluttajuus olisivat väärillä puolilla.
Jako kai lähinnä menee fiilispohjalta.
Näissä kaikissa halunnet kehittää osaamistasi ja oppia asioista uutta, muiden kautta tai muuten itseäsi kehittämällä. Tunnet ihmisiä, jotka ovat näissä parempia kuin sinä ja joita voit katsoa ylöspäin: viestintä, partio, kasvuyrittäjyys, keskiaikaharrastaminen, viikinkimiekkailu, taikuruus, kouluttaminen, tietokirjailu, twiittaus ja bisnesbloggaus.
Näissä ehkä koet olevasi jo tarpeeksi hyvä, joko luonnostaan tai oppineena: saunominen, koiranomistajuus, omakotiasuminen, naisyrittäminen, hämeenlinnalaisuus, perheenäitiys
Näitä et ehkä edes haluaisi tehdä enemmän, tai se olisi mahdollista vain kampaamoon tai kauppaan menemällä ilman suurempaa eforttia:
veronmaksaminen, rastapäisyys, Apple-laitteen omistajuus
Voisko olla näin?
Jotain tuohon suuntaan. Oma kehittyminen on tosiaan minulle tärkeää, ja samoin ne ryhmät, joissa koen jatkuvasti uusia elämyksiä (miekkailu, taikuruus, keskiaika, partio, kouluttajuus, yrittäjyys).
Sen sijaan saunasta ja rastoista nautin ”tasaisesti ja tavallisesti”. Ne ovat siis ikään kuin perustyytyväisyyden aiheita, mutta eivät erityisiä elämysruiskeita, joiden varaan rakentaisin identiteettini.
Lisäksi isot viiteryhmät eivät ole minun juttuni. Minulle perheenäitiys tai hämeenlinnalaisuus ei ole kovin oleellinen yhdistävä tekijä. Meitä on niin moneen junaan, että näin heterogeenisestä sakista ei pysty muodostumaan minulle tärkeää heimoa.