Kehitin aikanaan IIKK-mallin, joka kuvaa kriisin syntyä ja kehittymistä vaihe vaiheelta. Malli on helkutin osuva (ainakin omasta mielestäni).
Olen urallani todistanut monen kriisin etenevän tismalleen mallin mukaan. Joskus saamme sen pysäytettyä ja joskus vaimennettua. Monesti olemme tilanteessa, jossa kriisi on väistämätön. Silloin se on vain hyväksyttävä ja pyrittävä pitämään seuraukset mahdollisimman pienenä.
IIKK-malli on seuraavanlainen:
Mallissa on neljä vaihetta.
- Ensin on ilmiö. Kyseessä voi olla tapahtumien maailman ilmiö (esimerkiksi rikos, kommellus, väärinkäytös tai onnettomuus), tai se voi olla viestinnän maailman ilmiö (kuten solvaus, varomaton viesti, arkaluonteisen tiedon vuoto tai harkitsematon vitsi). Joissain ilmiöissä ei ole lainkaan kriisin siementä, jolloin kriisipotentiaalia ei ole. Joistakin ilmiöistä taas seuraa sataprosenttisen varma kriisi.
- Ilmiö voi kehittyä issueksi eli infektioksi. Kyseessä on ikään kuin pöhinän negatiivinen vastakohta. ”Ootko kuullut, mitä firman toimari sanoi vahtimestarille?” Sosiaalisessa mediassa kuhistaan, firman intranet laulaa, Whatsappissa jaetaan kuvakaappauksia, lounaspöydässä kuiskaillaan ja iltalenkillä vaihdetaan tiedot uusimmasta käänteestä. Tämä vaihe tapahtuu kokonaan viestinnän maailmassa.
- Issue voi edelleen kehittyä kohuksi tai ”gateksi”. Nyt media on mukana. Lööppejä pukkaa, haastattelupyyntöjä saapuu, ja kolumneja ilmestyy. Media tekee uutisjuttuja, kainalojuttuja, näkökulmajuttuja ja jatkojuttuja. Tämä vaihe tapahtuu kokonaan viestinnän maailmassa, mutta se on merkittävästi laajempi ja julkisempi kuin edellinen vaihe. Nyt asiasta tietävät muutkin kuin vain sisäpiiri tai paikallinen porukka.
- Pahimmillaan mediakohu päätyy kriisiksi. Nyt olemme palanneet tapahtumien maailmaan. Jos kehityskulkua ei voi katkaista tai sitä ei osata katkaista, käsissämme on tapahtumien maailman seurauksia. Esimerkiksi pörssikurssi voi laskea, asiakkaat lähteä ja työntekijät irtisanoutua. Monesti uupuneimmat työntekijät hakeutuvat sairauslomalle ja yhteistyökumppanit sanovat sopimuksensa irti. Joskus viranomaiset aloittavat tutkinnan ja korvausvaatimuksia lähetellään puolin ja toisin. Tämä on kallis ja pitkäkestoinen vaihe, ja joskus oikeusjuttuihin ja valituskierroksiin menee vuosikaupalla aikaa.
Oleellista on huomata, että IIKK-mallin kestoa ei ole määritelty. Joskus vaiheet ilmiöstä kriisin voivat kestää kymmeniä vuosia: ongelmajäte on haudattu maahan 1960-luvulla, mutta se löydetään 2020-luvulla. Joskus taas seuraukset ovat väistämättömät ja välittömät: väkivaltaisesta käytöksestä päätyy putkaan.
Tätä mallia olemme hyödyntäneet usein asiakkaiden kanssa, mutta minulta on puuttunut englanninkielinen versio. Tänään lopulta tein maallikkokäännöksen, kun kansainvälinen konserni tarvitsi sitä.
Nyt olisi kiva kuulla, toimiiko käännös. (Se tosin meni jo asiakkaalle, mutta ainakin voin korjata virheet seuraavaa asiakasta varten.)
Käännös toimii yllättävän hyvin – ottaen huomioon, että originaalissakin tuo infektio ei ole kauhean luonteva… Mutta issue on monella alalla luonteva ammattilaistermi.
IIKK:n ongelma on sama kuin käännetyltä, eli että leikkisä lyhenne saa kriittisen lukijan aina miettimään, että onko asian muotoilussa oiottu todellisuutta, jotta se saadaan sopimaan lyhenteeseen (se ei olisi uutta).
Se epäily haittaa asian omaksumista ja mallin vakavaa käyttöä, mutta haitta minimoituu, kun mallin esittelee vakavasti tai vaikka sen variaatioiden kanssa. Tällöin sen olemus saa asialähtöisen perustelun.
Hyviä kommentteja! Mäkin olen puntaroinut tuon lyhenteen merkitsevyyden vs. vaikean muistettavuuden kanssa. Olen kuitenkin päätynyt mieluummin sellaiseen lyhenteeseen, joka on helppo muistaa.
Kuten sanoit, malli pitää aina perustella. Mä uskon, että tän mallin perustelut ovat aika vahvat, jolloin lyhenteen merkitsevyys tai leikkisyys ikään kuin kuittaantuu.
SINC on kyllä harvinaisen toimiva lyhenne, kun se tuo mieleen niin ihanasti sanan sink. Ja siitähän tuossa tapahtumaketjussa on kyse.
Itse pitäisin enemmän aloitusterminä ”incident”. Ja infectionin korvaisin sanalla ”ruckus”, kun se on vielä pienien piirien melua. Mutta IRNC ei kuulosta lainkaan niin hyvältä kuin SINC.
Olisi huikean mielenkiintoista kuulla keinoista, millä tuon tapahtumaketjun saa loppumaan, vaikka ei noihin yhtä sopivaa ratkaisua ole.
Mullakin oli alun perin incident+issue, ja loppu oli gate+crisis. Siitä lopputuloksena oli nimenomaan IIGC, joka on vaikea muistaa. Pahimmillaan siitä tulee fonttiongelmia, kun C ja G menevät sekaisin.
Niinpä mä totesin, että on pakko lähteä hakemaan sellaista sanasarjaa, josta syntyy muistettavissa oleva lyhenne.
Mielenkiintoinen. Pohdin, voisiko scene sijasta olla incident? Näin se liittyisi enemmän kriisiytymiseen kuin scene, mutta toisaalta kuulostaa enemmän hetkelliseltä, rajatulta tapahtumalta, joka ei välttämättä aina päde.
Kiva että tykkäsit! Mullakin oli aluksi tuossa incident, mutta sitten päätin koota lyhenteen, joka jää mieleen. Tuo ”scene” on ehdottomasti termien heikoin lenkki, mutta päätin silti valita mieluummin sen kuin IINC:n tai vastaavan hankalasti muistettavan lyhenteen.
Kyllä iINC on tosiaan selkeästi kömpelömpi.
Olisiko Surprisesta mihinkään?
Surprise ei oikein kuvaa tuota ekaa vaihetta, koska se ei läheskään aina ole yllätys. Esimerkiksi julkkisalkoholistin kännisekoilu on ”scene”, mutta ylläri se ei ole.