Nykypuhekielessä on Hämeen murteen piirteitä: diftongit avartuvat. Emme välttämättä sano huono tai hieno, vaan huano ja hiano.
Tämä kuuluu hyvin Ripsipiirakan hauskassa Rafaelin Enkeli -coverissa, jossa pohditaan, "kuka laittaisi niille edes kengät piäniin jalkoihin".
Nyt sain muistutuksen siitä, että itsekin sanon nimeni huolimattomasti:
Tiedän tiedän, kuva on surkea. Lupaan kaksi asiaa:
a) En aio ryhtyä pitämään valokuvablogia.
b) Hankin uuden kännykän, jossa on parempi kamera.
Hei, säkin olet pöllinyt ton badgen Talentumilta. Paha paha. Se unohtuu taskuun niin helposti.
Mä keräilen nimikylttejä eri firmoista, ja tavoitteena on tapetoida niillä työhuoneen seinät. Noilla muovitetuilla aion kattaa kesämökin katon. Jos sullakin on niitä, niin lähetä mulle.
Tähän mennessä niitä on kertynyt jo arviolta satakunta. 😀