Tervetuloa seuraamaan valtakunnan kuumimman showpainiottelun analyysia! Istun täällä kisastudiossa punaisessa nahkatakissani ja käyn läpi ottelun kuumimmat hetket.
Hallitsevan mestarin nurkassa istui tänään valtakunnan mediajätti Yle. Sen haastajaksi oli lähtenyt alan uudempi tulokas, sosiaalinen media. Katsotaanpa hieman, mitä tässä titaanien taistossa oikein tapahtui.
Ensimmäinen isku annettiin sosiaalisen median joukoista. Tampereen kaupunginvaltuutettu Joakim Vigelius (PS) teki alkuviikosta videokoosteen Ylen Jälkiviisaat-ohjelmista, joihin oli leikattu toimittaja Anna Perhon ja toimittaja Maryan Abdulkarimin kommentteja Elokapinasta ja Convoy Finlandista.
Molempien toimittajien kommentit vaikuttivat ristiriitaisilta, koska he kehuivat Elokapinaa Mannerheimin tien tukkimisesta – ja silti he arvostelivat Convoy Finlandia samasta asiasta. Kuten showpainiin kuuluu, Vigelius oli tehnyt leikkauksensa taitavasti. Videon ristiriita tuntui erityisen vahvalta, koska pätkästä oli jätetty pois Anna Perhon toteamus siitä, että Convoyssa ja Elokapinassa on samaa mekaniikkaa ja että Suomessa saa kyllä osoittaa mieltään.
Vigelius viimeisteli iskunsa lataamalla videon Youtubeen, jossa sitä ehti katsoa noin 20 000 lajin ystävää. Pian showpainilavalle astui jättimäinen Yle, joka vaati Vigeliuksen videon poistamista tekijänoikeuksiin vedoten – ja siitä lähti toinen erä käyntiin. Video poistettiin Youtubesta, mutta kuten tiedämme, internet ei unohda.
Vigeliuksen myötä taisteluareenalle astui koko sosiaalinen media täydellä voimallaan. Niinpä videota alettiin jakaa Twitterissä ja iltapäivälehdissä, ja nyt sen on nähnyt Hesarin mukaan jo yli 400 000 ihmistä.
Sosiaalinen media heitti Ylen kanveesiin niin julmalla heitolla, että tekijänoikeuslain köydet venyivät, parodiaoikeuden tuomari heitti pillinsä nurkkaan ja Yle-veron kannattelevat lavarakenteet retkahtivat.
Jos nyt vanhana showpainianalyytikkona kertaan ottelun vaiheet, niin Yle teki kolme taktista virhettä:
- Yle ei tajunnut, että isku yhteen someaktiiviin on samalla isku valtavaan sosiaalisen median yhteisöön. Jos isku koetaan epäreiluna, kehään nousee isompi yhteisö kuin vain yksi ihminen.
- Yle ei ollut kuullutkaan Streisand-ilmiöstä, vaikka se on tärkeä sääntö sosiaalisen median showpainikehässä. Streisand-ilmiön mukaan jos yrität poistaa tai sensuroida jotain sisältöä somesta, sisältö saa moninkertaisesti enemmän huomiota poistoyrityksen jälkeen kuin ennen sitä. Kaikki somen showpainiottelijat tietävät, että internet ei unohda, eikä mitään saa sieltä pois. Päinvastoin, nytkin poistoyritys moninkertaisti katsojaluvut.
- Yle yritti käyttää taktisena iskuna tekijänoikeuksiin vetoamista. Tämä perustelu ei kuitenkaan toimi kahdesta syystä: Ensinnäkin me kaikki olemme maksaneet Yle-veroa, joten voisi hyvin argumentoida, että me kansana omistamme Yle-sisällöt. Toisekseen Yle ei pyri poistamaan positiivisia Yle-videoita, joten poistoyritys vaikuttaa lähinnä mediakritiikin estämiseltä.
Tämän jännittävän ottelun lopputulos oli 6–0 sosiaalisen median hyväksi. Ylen täytyy oppia sietämään mediakritiikkiä ja omista materiaaleistaan tehtyä parodiaa. Tätä mediakritiikin pelkoa ei pidä yrittää naamioida ”tekijänoikeuksista huolehtimiseksi”, kun tekijänoikeuksista ei huolehdita myönteisissäkään yhteyksissä. Huono hämäysisku ei peitä todellisia tarkoitusperiä.
Kiitos kaikille kisastudion seuraamisesta! Siirrän lähetyksen sinne Pasilaan.
Tästä hypokriittisestä uutisoinnista ja puolueellisesta keskustelusta on tullut vahva trendi valtamedioissa. Olen jo sen verran monta vuotta nähnyt tätä, että olen hyvin kyyninen että tälläkään tapauksella olisi mitään oikeaa merkitystä YLE:n toimintaan. Ehkä hieman useampi ihminen herää tähän nykytilaan, mutta tuskin muuta. Sekös harmittaa.
Jos jokin media koetaan kovin yksipuoliseksi, se aiheuttaa väistämättä vastareaktion. Syntyy vastakkaisia medioita, eivätkä ne kaikki aina ole asiallisia toimijoita. Me ollaan nähty tämä kehitys nyt useamman vuoden ajan. 🙁
Silloin kun ratkaistavana on mielipidekysymys, tv-ohjelma pitäisi koota samoin kuin paneeli tai debatti: paikalle täytyy ehdottomasti saada erimielisiä, ei samanmielisiä ihmisiä.
Tämä on valtavan tärkeä pointti, jota ei ole Ylellä ymmärretty välttämättä kunnolla koskaan, mutta ei ainakaan moneen vuoteen.
Ylen kolumnistitkin ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä Ehnroothia ja välillä Saarikiveä lukuunottamatta. Kokoonpano on huomattavan woke.
Mitä tarkoitat yksipuolisella? ”Omia etuja ja tiettyjä arvoja puolustava ja toisia vastustava” ei ole sama asia kuin ”yksipuolinen.”
Jos tarkoitit ”puolueellinen”, niin sitten kiinnostaa kysyä, mikäs media tässä kokoluokassa on puolueeton? Suomessa tai jossain muualla?
On täysin OK puolustaa joitain arvoja, jos se sanotaan ääneen. Siksi esimerkiksi puoluelehdistä tehdään harvoin kanteluita JSN:lle: kaikki tietävät, että Kansan Uutiset ja Verkkouutiset kertovat samasta asiasta eri tavoin.
Sen sijaan jos jokin media väittää olevansa puolueeton mutta sen toimintaa ei sellaiseksi koeta, se saa ihmiset kiukustumaan. Tämä kaikki poikii kaiken maailman epämääräisiä Magneettimedioita ja MV-julkaisuja.
Hyvä analyysi. En tosin sanoisi, että ”pätkästä oli jätetty pois Anna Perhon toteamus siitä, että Convoyssa ja Elokapinassa on samaa mekaniikkaa ja että Suomessa saa kyllä osoittaa mieltään.”
Pätkäänhän oli kuitenkin jätetty Abdulkarimin sanomana tuo ”saa osoittaa mieltä”. Mielestäni Perhon ja Abdulkarimin pointti oli, että ”saa osoittaa mieltä, MUTTA ei kuten Convoy sen tekee”, kun taas Elokapinan tapa osoittaa mieltä on raikasta jne.
Perhon Convoyhin liittämä Venäjän hybridioperaatio oli kyllä parasta itseparodiointia aikoihin.
En päästänyt läpi Fred Johanssonin kommenttia, jossa oli 20 % kirosanoja.
Fred, olet tervetullut yrittämään uudelleen, mutta asiallisemmilla käytöstavoilla.
Mua saa ilman muuta kritisoida, mutta poista kirosanat ja lisää argumentit. Parasta olisi, jos osoitat löytämäsi faktavirheet tai päättelyvirheet, joita olen mahdollisesti tehnyt.