Varoitus: Tämä on turhautunut postaus. Olen mennyt lukemaan laaduttomia blogeja.
Olen nimittäin puolen vuoden aikana törmännyt erilaisiin nettimarkkinointifirmoihin ja blogivinkkisivustoihin. (Nyt jätän tarkoituksella linkittämättä kyseisiin puljuihin enkä edes mainitse niiden nimiä.)
Kahdesta asiasta olen varma:
- Nämä firmat osaavat hakukoneoptimoinnin, nettimainonnan ja erilaiset verkkoansaintamallit paremmin kuin minä.
- Siinä vaiheessa kun kyseiset firmat ryhtyvät antamaan kirjoitusvinkkejä, ne astuvat väärän kokoisiin saappaisiin. Näiden firmojen kirjoitustaidot ovat – sanon tämän kauniimmin kuin otsikossa – vuorokausi sitten syötyä sapuskaa.
Jos nettimarkkinointifirmat myyvät kirjoitusvinkkejä, bisnes muuttuu asiakkaiden huijaamiseksi. Kun epämääräinen nettipulju antaa puolivillaisia neuvoja verkkotekstien tekoon ja ottaa niistä kaiken lisäksi rahaa, minulla nousevat karvat pystyyn.
Otetaanpa esimerkkejä näiden firmojen surkeista kirjoitusneuvoista. Olen muuttanut niitä hitusen, niin että ette pysty kovin helposti googlaamaan lähdefirmoja. Oleellisimmat mokat ovat tallella, mutta joitain sanoja ja sanajärjestyksiä muutin sen verran, että hakukone ei ainakaan aivan heti löydä kyseisiä blogeja.
(Jos muuten satut törmäämään kyseisiin blogeihin, ethän lisää niiden nimiä tai osoitteita kommentteihin? Ne eivät ansaitse yhtään enempää huomiota.)
Näytteitä esimerkkiblogeista
Teksti on ulkonäöltä tyylikäs
Mitä hiivattia? Missä on persoonapääte? Teksti voi olla ulkonäöltään tyylikäs, mutta ilman persoonapäätettä se ei oikein täytä vaatimuksia.
Voit saada tekstistäsi visuaalisesti selkeämmän ja tyylikkäämmän panemalla eri suuruisia otsikoita, painikkeita, numeroita ja nuolia yms. oikeisiin paikkoihin postauksessa.
Siis häh? Mitkä ovat niitä "oikeita paikkoja", joihin otsikoita ja painikkeita pitää lisätä? Ja onko tulos todella selkeämpi, jos törkkään nuolia ja numeroita sinne tänne? Entä mitä tarkoittaa "yms."? Voi apua. Kaiken lisäksi erisuuruinen on yhdyssana.
Tämä tuli eteen useammallekkin bloggaajalle, jotka kysyivät neuvoja siitä mistä itseasiassa kirjoittaisi?
Aaargh. Pupilleihini puhkesi juuri ihottuma.
Aloitetaanpa siitä, että
a) itse asiassa kirjoitetaan erikseen
b) kin-päätteessä on vain yksi k-kirjain
c) mistä-sanan eteen tulee pilkku
d) kysymysmerkkiä ei tarvita toteavaan virkkeeseen.
Sitten voimme pohtia, kannattaako tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkaista virkettä. Sanoisin asian mieluummin näin: "Tämä kysymys tuli eteen monelle bloggaajalle: mistä kirjoittaisi?"
10 ihmistä löytää teksti ajatuksia enemmän kuin 1.
"Yhdys sanojen oikein kirjoitus on vaikeaa." Anteeksi sarkasmini, mutta jos antaa toisille kirjoitusvinkkejä, pitäisi osata edes perusyhdyssanat. Lisäksi numerot yksi ja kymmenen kannattaa kirjoittaa tällaisessa yhteydessä kirjaimin.
* * *
Maallikko saa tehdä kirjoitusvirheitä niin paljon kuin haluaa. Kirjoittamisen ammattilainenkin saa tehdä pieniä kirjoitusvirheitä. Jokainenhan niitä tekee joskus.
Mutta se on jo moraalitonta toimintaa, kun nettimarkkinointifirma väittää antavansa kirjoitusvinkkejä ja samalla tuottaa itse alakoulutasoista tekstiä.
Suutari pysyköön lestissään ja nettimarkkinoija hakukoneoptimoinnissaan.
Totta turiset. Yhdys sana virheet on tosi ärsyttävii! Ja argh niin yleisiä.
Ihan asiakysymyksenä: jos kirjoittaa suomeksi, ovatko termit ”postauksessa” ja ”bloggaajalle” mielestäsi hyväksyttäviä?
Hyvä kysymys! Suomen kieli on täynnä lainasanoja (eli alkuperältään vieraita ilmauksia). Niitä tulee kieleen koko ajan.
Omalla alallani "postaus" ja "bloggaaja" ovat yleisiä ja vakiintuneita termejä, joille ei ole alkuperältään suomenkielistä vastinetta. Toki voi puhua "tekstistä" (joka tosin myös on lainasana) ja "kirjoittajasta", mutta silloin ei käy ilmi, että kyse on nimenomaan blogipostauksesta ja sen tekijästä.
Aina pitää kuitenkin ottaa huomioon se, kenelle kirjoittaa. En ikimaailmassa puhu 97-vuotiaalle mummulleni postaamisesta tai bloggaamisesta, vaan puhun vain yleisesti kirjoittamisesta.
Vähän asian vierestä, mutta mitä tuumit sanan ’blogi’ käyttämisestä merkityksessä ’blogipostaus’? Minusta tämä on vähän häiritsevää, koska erotetaanhan muissakin yhteyksissä julkaisualusta (lehti tai blogi) yksittäisestä kirjoituksesta (lehtijuttu tai blogipostaus). Toisaalta tapa vaikuttaa aika yleiseltä, ja enemmistö ei kai voi olla väärässä?
Olen aivan tuskissani tuon asian kanssa. Monesti kuulee tuollaisia "luin blogin" -lausahduksia, kun tarkoitetaan postauksen lukemista.
Tuo lehtivertauksesi oli tosi hyvä. Ei kukaan myöskään sano: "kirjoitin lehden". 🙂
Uskon, että asia selkeytyy vähitellen, kun bloggaaminen yleistyy. Yleensähän bloggaajat eivät tee tuota virhettä, vaan termien sekoittamiseen ovat syypäitä ne lukijat, joille blogimaailma on vieras.
Viimeisen esimerkin yhdyssanavirhe vaikeutti lauseen ymmärtämistä harvinaisen paljon. Tavasin lausetta monta kertaa ja yritin tulkita, tarkoitetaanko tässä a) kymmenen ihmistä löytää tekstistä enemmän ajatuksia kuin yksi ihminen vai b) kymmenen ihmistä löytää tekstistä enemmän kuin yhden ajatuksen.
Yhdyssana ei tullut edes mieleeni, ja lauseen merkitys avautuikin vasta, kun luin kommenttisi esimerkin alapuolella 🙂
Minulle kävi aivan samoin. 🙂 Luulin ensin, että kymmenen ihmistä löytää enemmän kuin yhden ajatuksen.
Eihän pienillä kirjoitusvirheillä ole väliä, mutta jos teksti on näin huonoa kuin esimerkeissä, lukija eksyy täysin.
Huoh. Hävettää joko omasta tai muiden kollegoiden puolesta, joten täytyy hypätä leijonankitaan näin internetmarkkinointifirman edustajana ja toivoa ettei kyse ole meidän blogista 😉
Olen samaa mieltä Katleena kanssasi. Osittain. Annan kuitenkin enemmän anteeksi mikäli blogissa annetaan vinkkejä blogien kaupallistamiseen, kiinnostavuuteen ja markkinointiin. Näissä blogeissa pätee mielestäni hyvin 80/20 sääntö, eli jos handlaa suurimman osan kielioppivirheistä, se riittää. Tähän lasken myös meidän blogimme. Varsinkin omat tekstini 😉
Mikäli menee kuitenkin myymään esim. tekstien tuotantoa tai konsultoimaan & antamaan vinkkejä blogin sisällöstä ja kieliasusta, niin silloin täytyisi kyllä yltää esimerkkejäsi parempaan kirjoitukseen. En tosin siinäkään tapauksessa vaatisi ”täydellistä” kielioppia, vaan hyvää peruspulliaisen mielestä selkeää tekstiä. Ja ehdottomasti tekstiä, jota on helppo lukea ja ymmärtää oikein.
Jani, eivät esimerkit olleet teiltä. 🙂 Nämä puljut olivat pieniä – olettaisin yhden käsiparin yrityksiksi.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Jos antaa kirjoitusvinkkejä, pitää olla *vähintään* hyvä perustason osaaminen. Näiden esimerkkien kirjoittajilla osaaminen oli niin säälittävää, että en pyytäisi heitä opettamaan kirjoittamista edes ekaluokkalaisille.
Nettimarkkinointiyrityksillä on enemmän rahkeita konversion ja verkkokaupan kehittämiseen kuin tekstien viilaamiseen. Hakukoneoptimoinnista tuntuu kuitenkin olevan psykologisesti lyhyt matka tekstien tuunaamiseen, ja se askel on otettu vähän liian heppoisin eväin.
BTW, sinulla itselläsi ovat tekstit parantuneet reilusti parin vuoden aikana. Onko kehitys ollut tietoista vai vain tekemisen myötä tullutta?
Kiitokset kehuista Katleena. Otin joskus ”aikoinaan” eli parisen vuotta sitten itselleni muutamia henkilökohtaisia kehitysprojekteja. Yksi niistä kirjallinen ulosanti. Sikäli mikäli teksteissä on kehitystä, sanoisin niiden johtuvan muutamasta syystä:
– virheiden tiedostaminen sekä ongelman myöntäminen
– kirjoittaminen, kirjoittaminen ja kirjoittaminen
(Bonus: eräs todella hyvä & selkokielinen kielioppiteos)
Se miksi yhä useampi hakukoneoptimoija antaa vinkkejä sisältöön, saattaa johtua siitä yksinkertaisesta syystä että sisältö on yksi merkittävimmistä tekijöistä hakukoneoptimoinnissa. Sen sitten osa vetää överiksi ja tunkee koko tekstin täyteen hakusanoja tai lähtee sisältöä tekemään ilman minkään valtakunnan kompetenssia.
On valitettavaa jos hakukoneoptimoija ei osaa kirjoittaa siedettävää tekstiä. Hakukoneoptimointi kun on nykyisin paljon enemmän kuin meta-tagien täyttämistä kuumilla hakusanoilla tai postausten räiskimistä mahdollisimman nopeasti.
Kun teknisen koodikikkailun rooli pienenee ja Googlekin rankaisee spammaamisesta armotta, on kyky tehdä hyvää sisältöä ”nettimarkkinoijan” ykköstaito. Pitää osata kirjoittaa ihmisille, ei Googlen hakurobotille.
Eli Katleena on todennäköisesti näitä nettimarkkinoijia parempi hakukoneoptimoija.
Julius, kiitos tunnustuksesta! Taidamme uskoa samaan asiaan: hakukoneoptimointia tärkeämpää on "someoptimointi" eli kiinnostavan sisällön tuottaminen ihmisille.
Kun jotain artikkelia jaetaan sosiaalisessa mediassa sisältönsä ansiosta, se saa enemmän huomiota kuin pelkkä perinteisellä tavalla hakukoneoptimoitu teksti.
Sisällön jakaminen sosiaalisessa mediassa ei välttämättä takaa parempaa tai huonompaa näkyvyyttää. Perinteinen muuten tarkoittaa jotain, joka siirtyy perinteenä, alkujaan sukupolvelta toiselle. Tässä yhteydessä sana ’tavanomainen’ tai ’tavallinen’ olisi parempi valinta.
Henrik, ainakin omalla kohdallani sisällöntuotanto ja somejakaminen ovat toimineet. Otsikoissani ei ole juuri koskaan avainsanoja, mutta silti kävijät löytävät tänne – Analyticsin mukaan somesuositusten ansiosta.
Kiitos myös tarpeelliseksi kokemastasi termitarkennuksesta. Käytän usein tarkoituksellisen liioittelevaa kieltä, mistä tämä "perinteinen" oli esimerkki. Huomaat tyylini, kun perehdyt blogiini enemmän.
Huh huh. Kuulin ihan korvissani entisen äidinkielenopettajani kauhunkiljunnan, kun näitä esimerkkejä luin. Ymmärrän että kaikki tekevät joskus virheitä, mutta olen aina ollut sitä mieltä että jos ammatikseen kirjoittaa tai myy tekstejään, pitäisi osata edes perusasiat. Osa noista esimerkeistä kuulosti siltä, että ne on saatu aikaan Googlen kääntäjällä lopputulosta sen suuremmin tarkastelematta. Ei hyvä.
Toinen asia on sitten noiden vinkkien sisältö. Tämä nyt on tietenkin ihan pieni otos, varmasti siellä on jotain oikeastikin hyviä neuvoja joukossa kun kyseisiä blogeja lukee. Mutta mulla nousee aina karvat pystyyn kun annetaan bloggausvinkkejä, jotka tajuaa ihan perusjärjellä. Tyyliin ”visuaalinen ilme on tärkeä” tai ”otsikoi nasevasti”. Joutuuko tämän tasoisista vinkeistä oikeasti maksamaan? Vaikka internet on täynnä oikeasti hyviä vinkkejä blogin kehittämiseen? Itse kuuntelen mieluummin muita bloggaajia kuin nettimarkkinointifirmoja. Silloin yleensä kuuluu se kokemuksen ääni, kun on itse joutunut ensin testaamalla oppimaan. Ja näkee todisteita osaamisesta kun pystyy ensin tsekkamaan, millä tasolla kirjoittajan oma blogi on.
Inari, kiitos kommentista. Minäkin tuskastelin kyseisten puljujen vinkkien tasoa.
Vai onko heillä blogissa vain ilmaiset itsestäänselvyydet, ja maksamalla saa laatuvinkkejä?
Ainakaan kyseisten blogien laatu ei vakuuta. Jos et itse osaa tehdä hyvää tekstiä, tuskin sitä kannattaa ryhtyä opettamaan muille.
Hyvä postaus ja asiasta. Samaa olen kummastellut. Hakukoneoptimoitu sivu, joka on miellyttävä lukea ei voi huutaa kauas, että ”olen ah niin hakukoneoptimoitu” ja tässä mitataan kielikorva. Näillä kaikensortin tietäjillä on muutenkin tapa saarnata yhtä ja toimia toisin. Jos sisältömarkkinointi on asiakkaalle arvokkaan sisällön tuottamista niin miksi niin moni velho tyytyy enimmäkseen kehumaan itseään? Minulle tulee lähinnä mieleen, että onpa siinä epävarma tyyppi kun pitää koko ajan kertoa, että ”kyllä ne muut minusta tykkäävät vaikka sinä lukija siinä nyt epäilisitkin”…
Toinen surkuhupaisa ryhmä ovat konsultit, jotka lupaavat rempseästi pistää asiakkaan Facebook-markkinoinnin kuntoon. En sano, etteikö näissä olisi huipputekijöitä, mutta on joskus surkuhupaisaa on katsella konsultin omaa Facebook-sivua, jossa spämmätään omia koulutuksia ja kierrätetään muutamaa mietelausetta, yhdyssanavirhein höystettynä tottakai. Lisäarvo asiakkaalle huutaa poissaolollaan.
Ongelma on minusta mm. se, että tilaajat eivät osaa tunnistaa hyvää tekijää. Tukka pystyssä katselin erään koulutuksen ohjelmaa, jossa mentorina oli yksi pahimmista tuntemistani spämmisingoista. Ennenkuin menee sopimaan yhtään mistään, kannattaisi arvioida tai arvioiduttaa kouluttaja/konsulttiehdokkaan oma nettipresenssi ensin.
Tuo ”ah olen niin hakukoneoptimoitu” on hyvä testata mitään hakukoneoptimoinnista ymmärtämättömällä kaverilla. Antaa kaverin lukea tekstin ja kysyy että miltä näytti. Kaverin ihmetellessä miksi tekstissä toistetaan niin paljon sanaa ”autokorjaamo Hämeenlinna”, on optimointi viety metsään ja paljon.
Outi, me törmäämme jatkuvasti näihin suoranaisiin kusetuksiin jossa asiakkaalle on myyty milloin mitäkin ja vedetty täysin alta lipan. Ehkä tässä olisi jollekkin hyvä paikka tehdä esim. ”Internetmarkkinoinnin ostajan opas?”
Outi, olet ihan oikeassa. Minkä tahansa asiantuntijapalvelun ostaminen on pahuksen vaikeaa, koska asiakkaalla ei useinkaan ole mitään keinoja arvoida, onko asiantuntija oikeasti pätevä.
Yhdellä noista nettipuljuista oli muuten jopa kaksi (2) referenssiä: toinen oli epämääräinen nettihotellipalvelu ja toinen oli yhtä epämääräinen vedonlyöntisivusto. En voinut pidättää nauruani.
No niin ja keskimmäiseen kappaleeseen jäi tietysti vielä yksi ylimääräinen on-sana, pahoittelen. Kielen asiantuntijan blogiin kommentointi on aika stressaavaa 🙂
Mä en edes huomannut ylimääräistä on-sanaa. 😀
Noh, yrittämisessä ja bisneksessä tärkeintä useiden tahojen mukaan on myyminen ja rahantulo. Sitähän ei silloin kannata turhaan jarruttaa sillä, ettei osaa, eikä hidastaa sillä, että hinkkaa tekstiä ja taittoa viimeisen päälle jos ollenkaan. Jos bisneksenä on ”hölmöiltä rahat pois”, niin kannattaa vetää rima sitten niin alas, että koukkuun jää juuri niitä toivotunlaisia asiakkaita.
Toinen, mikä noissa tietysti näkyy, on se, että yrittäminen ei vaadi korkeaa koulutusta. Itse asiassa korkeammin koulutetut harvemmin ryhtyvät yrittäjiksi, joten niillä markkinoilla sitten jyllää iloinen keskinkertaisuus. (Mikä sinänsä on hyvä, koska jos vain korkeasti koulutetut ryhtyisivät yrittäjiksi, ei tulisi ikinä valmista, kun aina pitäisi hinkata vielä vähän täydellisempää ja täydellisempää, ennen kuin voisi uskaltaa ryhtyä vahingossakaan myymään mitään. Ehkäpä tämä on tehnytkin Suomesta sellaisen huipputeknologian maan, missä ei oikein osata myydä ja markkinoida.)
Jotenkin veikkaan, että tämä samainen kieliasuasia pätee myös muualla, mutta muista kielistä niitä virheitä ja heikkotyylisiä ilmaisuja ei niin huomaa.
Jos vähän kärjistän, yrittäjiä on tosiaan kahdenlaisia:
Osa pyrkii nopeisiin voittoihin tuolla mainitsemallasi "hölmöiltä rahat pois" -metodilla. Tämä sakki ei kerää referenssejä eikä hanki pitkiä asiakkuuksia, koska aina löytyy uusi uhri höynäytettäväksi. Kun seinä tulee vastaan ja huono maine on kiirinyt liian kauas, tehdään konkurssi ja aloitetaan uusi firma.
Sitten ovat ne yrittäjät, jotka satsaavat pitkäaikaisiin asiakkuuksiin ja kestävään bisnekseen. Tämä yrittäjätyyppi vahtii mainettaan eikä siksi päästä huonoa laatua käsistään.
Luulen, että tuo ykköstyypin yrittäjä yleistyy juuri mainitsemastasi syystä. Jos ei ole pätevyyttä yhtään mihinkään, voi silti perustaa yrityksen ja olla myyvinään laatua.