Koulutin tänään Metropoliassa bloggaamista. Koulutus striimattiin verkkoon ja tallennettiin, joten minulla oli langaton mikki rinnassani.
Tauolla kävin tietenkin vessassa ja unohdin mikin.
Lopun te arvattekin.
Twitterissä on nyt uusi hashtag #livepissa.
Tämä on ehkä hauskin mokani aikoihin. Olen aika ylpeä siitä. 😀
Olet huipputyyppi, Katleena! Näytät hienosti mallia, kuinka mokista voi puhua avoimesti ja sen myötä myös oppia. Halit!
Tänään Twitterissä Katleenan tekemä moka sai hänen keksimänsä hashtagin #livepissa joka on lisätty yhteisöllisesti ja avoimesti tuotettuun Suomen hashtag kirjastoon: http://bit.ly/htag-fi
Sinne voi syöttää lisää näitä ”risuasioita” tai ”asiasanoja” http://bit.ly/anna-htag-fi
Tämän lomakkeen avulla kuka tahansa voi lisätä selityksiä mitä Twitter-viestivirrassa vilisevät #-merkityt lyhenteet tarkoittavat. Näin kaikkien on helpompi päästä selville mistä milloinkin puhutaan, ja saada enemmän iloa Twitteristä.
Olen kerännyt erilaisia mokia omaan Delicious-kokoelmaani http://delicious.com/PauliinaMakela/moka
Kerroin tänään Twitterissä myös omasta mokastani, joka tapahtui 1.9.1999: ”Ekana työpäivänä Nokia Networksillä luulin kokoushuonetta henkilöksi. Huoneet nimetty presidenttien mukaan #moka #katleena ”
Moka on lahja 😀
Jee Pauliina, mä olen ylpeä tästä mokasta ja omasta #livepissa-hashtagista. 😀
Koulutus löytyy taltioituna netistä, mutta siitä on leikattu pois tauot – ja siis myös livepissa. Se vähän harmittaa.
Ohessa linkit osuuksiin:
Osa 1: https://connect.metropolia.fi/p80jeggcbxx/
Osa 2: https://connect.metropolia.fi/p16jb9aw9q5/
Osa 3: https://connect.metropolia.fi/p3pa41969s9/
Oletkin varmaan nähnyt tämän: http://www.youtube.com/watch?v=ByOtkyqEHEw
🙂
Mahtava veto!
Otitko mallia tästä:
30 Rock: ”Jack Donaghy Psych Up Speech”
http://www.youtube.com/watch?v=JeINeI6DNY8
Voi kurjuus – mun olisi ehdottomasti pitänyt puhua itsekseni vessassa. Ensi kerralla teen tuonkin.
nainen ja alaston ase (muistanette vessa-mikkikohtauksen leffasta mies ja alaston ase)
Tero ja Alice, mä olen naispuolinen Frank Drebin. (Sitä ei ehkä kannata kertoa CV:ssä?)
Meillä on työpaikalla oma salaseura (joka siis paljastui nyt) nimeltä Idioottiklubi. Sen jäseneksi pääsy edellyttää livepissan kaltaisia tempauksia, yleensä useampia. Klubin jäsenet ovat valinnoissaan armottomia, vain aniharvalla on tässä suhteessa käynyt ”onni onnettomuudessa”.
Itse ylitin kynnyksen etsimällä erään kiireisen työpäivän päätteeksi kuumeisesti auton avainta. Etsin kassista, työpöydältä, taskuista, pöydän alta, käytävältä, KAIKKIALTA. Tapahtumassa oli mukana myös käytävällinen myötätuntoisia opiskelijoita. Lopulta löysin avaimen vasemmasta KÄDESTÄNI, nyrkkiin puristettuna. Normaalistihan se toki aina on oikeassa kädessä, siksi löytäminen olikin niin kovin haastavaa!
Käytävälle laskeutunut tunnelma oli jotenkin sanoin kuvaamaton, vaikkakin luonnollisesti hyvin helpottunut. Moni siinä varmaan mietti kuumeisesti jotain lohdutuksen sanoja, mutta ei keksinyt kerrassaan mitään. Eikä heitä voi siitä syyttää.
terveisin Idiottiklubin ikijäsenyyden ansainnut 🙂