Yhdeksän päivän partiokurssi metsässä teki tehtävänsä:
- Unohdin Twitterin salasanan. Se löytyi onneksi lihasmuistista muutaman yrittämän jälkeen.
- En enää muistanut, kuinka meiliin luodaan uusi kansio. Jouduin keskittyneesti käymään läpi valikoita, kunnes löysin oikean kohdan.
- Kaikki työprojektit ovat unohtuneet. Minun täytyy kahlata meilejä ja muistiinpanoja, jotta osaisin yhdistää oikeat koulutussisällöt oikeisiin asiakkaisiin ja oikeat tekstiraakileet oikeisiin kirjaprojekteihin.
- Join kotona saunasiiderin. Sen jälkeen jouduin kysymään mieheltä, että missä hiivatissa meillä olikaan tyhjien pullojen keräyspaikka.
Loistava reissu siis! Itse palasin viikko sitten töihin kuuden viikon kesälomalta ja fiilikset olivat yhtä sumuiset 🙂 Emme onneksi ole ainoita: http://www.tietoviikko.fi/tividuunit/jos+toihin+paluu+korpeaa+loma+oli+hyva/a661465
Kadehdittavaa nollausta. Voi kun itsekin pystyisi nollaamaan noin. Vaikeampaahan se arkeen palaaminen silloin on mutta ei ainakaan olisi pelkoa, että lomalla murehtisi turhia asioita.
Täydellisellä nollauksella on toki myös huonot puolensa. Tänään huomasin, että en muista asiakkaiden nimiäkään. Onneksi muistan edes omani.